Laila Hietamies - Kylä järvien sylissä (Anni-sarja 1) (Naistenviikko 2023)

"Pappi Okulev jäi katsomaan miehen perään ja ajatteli, että hän oli ollut kylässä vasta vajaan vuorokauden, mutta ei edes Valamossa ollut joutunut mukaan näin merkillisiin tapahtumiin. Metsäkylä oli hänen mielestään täynnä erikoisia ihmisiä."

 Tuija haastoi blogissaan osallistumaan naistenviikkoon. Itse valitsin toiseksi kirjailijaksi Laila Hietamiehen (Hirvisaari) ja ajankohdaksi Olgan nimipäivän tietystä syystä: haluan muistaa Hietamiehen kirjoista pitänyttä edesmennyttä mummiani Olgaa, joka täyttäisi tänä vuonna 92 vuotta ja viettäisi toki myös nimipäiväänsä. Toinen nimipäiväsankari Oili sopii myös, sillä mummia kutsuttiin varsinkin nuoruusaikoina jopa opettajien taholta Oiliksi. Venäläisyydestä muistuttava Olga-nimi oli joskus miltei taakka.

Myös valitsemassani Hietamiehen kirjassa Kylä järvien sylissä (Suuri suomalainen kirjakerho 1999) eletään venäläisyyden rajapinnalla vanhassa Karjalassa. Tapahtumat sijoittuvat pikkuruiseen vienalaiseen kylään, jossa osa elää varsinaisen Metsäkylän puolella ja muut Toispuolella. Eletään poliittisesti levotonta kesää 1930-luvulla, joskin nykyisen Suomen alueen tapahtumista tulee kylään lähinnä kaikuja. Kirjan pääpaino ei missään määrin ole historiallisessa kuvauksessa, vaan huonommin ja paremmin peitellyissä intohimoissa kyläläisten keskuudessa.

Porukkaa on niin paljon, ettei heitä kaikkia voi tässä edes luetella. Fokus on ennen kaikkea Ristiniemen talossa, jossa asutaan parhaimmillaan neljässä sukupolvessa. Ristiniemen Timoset ovat muihin nähden varsin varakkaita ja myös itsetietoisia persoonia. Eniten huomiota saavat kouluikäinen, metsänkeijujen kanssa kulkeva Anni ja tämän isoäiti Ida Maria, joka on talon emäntä. Kummallekin tapahtuu kesän aikana merkittäviä ja hurjia asioita. Osansa saavat kyllä lukuisat muutkin kyläläiset ja kesävieraat vielä päälle. Joukossa on pettäjiä ja jättäjiä, juorukelloja, nirppanokkia, Timosten suvun perivihollinen ja vieläpä muualta tullut poliittinen kiihkoilija, jos ei peräti vakooja. Voisi sanoa, että kesän lopulla kukaan ei ole enää entisensä.

Voi juku, että tämä kirja oli mainio! Alku oli itselleni vähän kankea ja kauhistuin alussa ollutta kahden sivun mittaista henkilögalleriaa. Siitä se sitten kuitenkin lähti ja kohta piti jo melkein ahmia tekstiä eteenpäin. Dramaattisia käänteitä riittää, mutta kaikki pysyi mielestäni kuitenkin uskottavuuden rajoissa. Onhan se nähtävissä täälläkin tosimaailmassa, että rakkaus ja viha saavat aikaan monenlaisia asioita.

Erityisesti kylän juhannusyö oli vetävästi kuvattu. Kirjailija oli kirjoittanut tapahtumia niin, että sydän kurkussa sai vartoa, onko joku peräti kuollut. Hietamies oli myös saanut moneen kohtaan erinomaista tilannekomiikkaa, jota en osannut odottaa ollenkaan. Erityisesti rempseän ja avioituneen Riinan käänteitä miesasioissa oli hupaisaa lukea. Entinen opettajatar, tiukka isänmaan nainen ja synnin vihaaja oli hahmona niin karrikoitu, että aina hymyilytti lukea hänen paasaustaan.

Oikein onnistunut teos siis. Hietamies on jotenkin leimautunut vanhojen naisten suosikiksi, mutta kyllä näitä teoksia sopii lukea nuorempienkin. Aiemmin lukemassani kirjassa Hylätyt talot, autiot pihat oli enemmän ajan kuvausta, koska se sijoittuu sotavuosiin. Kylä järvien sylissä on ennemmin vanhaan aikaan sijoittuva ihmissuhdedraama, joskin tapainkuvausta on ennen kaikkea heinänteon merkeissä.