Lieksan teatteri: Simpauttaja (Vuonis-Kukkuteatteri Lieksan Vuonislahdessa)
Kävin ensimmäistä kertaa kesäteatterissa! En ole kummoinenkaan arvioija mitä teatteritaiteeseen tulee, joten juttuni kannattaa lukea lähinnä amatöörin tunnelmointina. Minulla ei ole kytköksiä esittäjätahoihin paitsi sen osalta, että yksi kaverini on teatterissa mukana. En ole saanut ilmaislippua eikä tämä ole kaupallinen yhteistyö. Koska esityksen aikana ei saanut kuvata, laitan tähän oheen kuvan vain käsiohjelmasta.
Simpauttaja on alun perin kirjailija Heikki Turusen romaani vuodelta 1973. Se oli aikansa kohuromaani, sillä Turunen kirjoitti kirjaansa oikeasti Lieksan Vuonislahdessa tapahtuneita asioita. Kyläläiset toki tunnistivat itsensä ja raivostuivat. Kerrotaan, ettei Turusella ollut pitkään aikaan mitään asiaa entiseen kotikyläänsä. Vettä on kuitenkin virrannut vesistöissä sen jälkeen, ja nyt Simpauttajan 50-vuotisjuhlavuonna Lieksan teatteri esittää teosta autenttisella paikalla Vuonislahdessa. Käsikirjoitus ja ohjaus ovat Kai Paavilaisen käsialaa.
Itse tarina on klassinen kolmiodraama, jonka kylään renkinä tuleva ulkopuolinen Simpauttaja aiheuttaa. Juorukellot kalkattavat, kolmiodraama pyörii ja yksi menettää henkensä. Onko se rikos? Yhden kesän ja alkusyksyn aikana pienessä kylässä tapahtuu monen vuoden tarpeiksi.
Teoksessa on porukkaa mukavan kompaktisti, jottei tällainen tarinasta mitään tietämätönkään pudonnut kärryiltä. Olen sen verran nuori, ettei kirja tai siitä aikoinaan tehty elokuvakaan ollut varsinaisesti tuttu. Kulissit olivat varsin toimivat. Taivaisen tilan talo oli sama koko esityksen ajan, mutta viereinen, aivan katsomon edessä oleva näyttämö ovineen taipui moneksi miljööksi. Esitys imaisi ainakin minut niin mukaansa, että kulissitkin tuntuivat heräävän eloon.
Tarinan keskiössä ollutta draamaa värittivät ennen kaikkea Ryynäsen Impan (Aleksi Parviainen) ja Oton (Pyry Korkalainen) tarinat. Imppa on nuori jätkä, joka tarinan alussa lopullisesti riitautuu äkäisen isänsä Hilpan (Arto Piiroinen) kanssa. Hän pestautuu Pirtamon tilalle rengiksi ja tapaa Simpauttajan (Tapio Kärkkäinen). Simpauttaja on ovela kaveri ja koettaa osaltaan tehdä Impasta miestä. Otto puolestaan on sydäntäsärkevä hahmo, omissa maailmoissaan elelevä nuorukainen, joka veistää puunaisia ja suutelee heitä. Teoksessa oli paljon huumoria varsinkin roisissa puheenparressa, mutta Oton yksinpuhelut milloin hanhille ja milloin olemattomille äänille iskivät syvälle. Olin pari kertaa ihan itkun partaalla. Loistava onnistuminen nuorelta näyttelijältä!
Äkkivääriä ja erikoisia persoonia näytelmässä riittää. Yksi jos toinen on viinaan kallellaan ja näytelmässä juopotellaankin ankarasti. Mainittakoon, että kaverini Katja Tarvainen tekee mainion kaksoisroolin äitinä ja poikana; äiti Kaurapellon Lyyli on klassinen juoruakka ja poika Kaurapellon Lassi laiska ja roisi juopottelija. Lisäksi Taivaisten pariskunta, Simpauttajaan retkahtava Juuli (Kaija Öystilä) ja höynäytettävä aviomies Kuuno (Raimo Nevalainen) tekevät todella hyvää työtä rooleissaan.
Totuus on joskus todellakin tarua ihmeellisempää. Tapahtumilla tosiaan on todellisuuspohjaa ja aikalaiset kyllä tietävät, keistä puhutaan. Ei kuitenkaan ole ongelma, jos tosielämän draamaa ei tunne. Itsekin menin näytökseen ummikkona ja nautin joka hetkestä. Tekemiseen on selkeästi panostettu ja kaikki antoivat parastaan.
Ei voikaan kuin suositella tätä kesäteatteria! Kannattaa kuitenkin olla ajoissa liikkeellä, sillä osa näytännöistä on ollut loppuunmyytyjä (myös tänään oli). Simpauttajaa esitetään tämän kuun ajan.
Käsikirjoitus ja ohjaus: Kai Paavilainen
Esitys: Lieksan teatteri
Musiikki: Jari Lappalainen
Puvustuksen suunnittelu ja toteutus: Riitta Laakso
Lavastuksen suunnittelu: Kai Paavilainen
Lavastuksen rakentajat: Kyösti Nevalainen ja Reino Kuivalainen
Tarpeisto: Teatterityöryhmä
Esityspaikka: Vuonis-Kukkuteatteri, Vuonislahti
Tuottaja: Kulttuuriseura Pielisen Lumo ry
Järjestelyt: Pielisen Lumon ja muut Vuonislahden kyläyhteisöt
Kommentit
Margit: Joo, kirja ilmeisesti oli mieluinen muille paitsi vuonislahtelaisille. :D En ole sitäkään elokuvaa nähnyt.
Turusen huumori on omaa luokkaansa ja "Simpauttaja" oli kirjana eräänlainen aikansa tapaus. Viimeisin häneltä lukemani oli "Kuokka ja Kannel & Vinoristin tarina (2018) ja edelleen Turusen ote piti:)
Luin Simpauttajan nuorena, ja silloin se teki aikamoisen vaikutuksen. Elokuvaversio on tosin enemmän sydäntäni lähellä, koska katsoin sen todella monta kertaa mummolassa telkkarista nauhoitetulta VHS-kasetilta 😁