Heikki Tarma - Joensuu - Katuja ja kortteleita - Kuvakirja

"Vielä 1950-luvun alussa kaupunkimme oli vähäinen 10 000 asukkaan puutaloyhdyskunta, jota ympäröi vauras maaseutu. Vasta seuraava vuosikymmen, 1960-luku, aloitti Joensuun yleiskuvan muuttumisen maaseutukaupungista maakunnan ehdottomaksi keskukseksi. Puutaloja alettiin purkaa ja tilalle rakennettiin kerrostaloja. Muutosta kesti pari vuosikymmentä." 

Heikki Tarman kuvakirja Joensuu - Katuja ja kortteleita (Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy 2011) käsittelee tarkoin Joensuun nykyisen ydinkeskustan aluetta ja jonkin verran myös eteläistä Kirkkokatua luterilaiselle kirkolle asti. Käytössä on ollut melkoisesti yksityishenkilöiden albumeista saatuja kuvia ja vain pieni osa on museoiden kuvia. Monista kohteista oli otettu kirjan nykyhetkeä vastaava kuva, joka yleensä näytti olevan Terttu Repo-Tarman ottama tai ainakin hänen kokoelmistaan saatu.

Olen ollut jo ties miten kauan kiinnostunut Jeonsuun kaupunkimaantieteestä ja tämä kirja oli melkoinen kirjastolöytö. Kirjassa on yllättävän monta 1800-luvulta peräisin olevaa kuvaa (Joensuu perustettiin 1848). Joistain kohteista oli myös ikään kuin "välikuvia" 1960-80-luvuilta. 2010-luvun alun kuvat veivät usein aikamatkalle: muutin Joensuuhun 2013 ja tosi moni asia kaupunkikuvassa on muuttunut sen jälkeen. 

Huomasin tosin kirjaa tutkiessani, että minun on hyvin vaikea hahmottaa ja muistaa, miltä missäkin kadunkulmassa näyttää nykyään. Siis siitäkin huolimatta, että paikat kyllä ovat täysin tutut näin kymmenen vuoden jälkeen ja näen ne jatkuvasti käydessäni keskustassa. Tuoreemmat kuvat olivatkin itselleni välttämättömiä, jotta tajusin mikä on muuttunut ja missä. 

Suoraan eteenpäin kulkee Papinkatu ja oikealle rakennuksen edestä minun käsittääkseni nykyinen Kauppakatu, ei Torikatu kuten otsikossa mainitaan. Torikadun pitäisi jäädä kuvaajan selän taakse. Joka tapauksessa kauempana näkyvä vanha rakennus on edelleen olemassa. Siinä on lukio JYK ja Kansalaisopisto. (Kuva: Karjalaisen arkisto)

Sitä kyllä ihmettelen, miksi aineiston rajaus on sellainen kuin se on. Joensuun ruutukaava on paljon isompi kuin kirjassa. Pohjoispuoli jää käytännössä käsittelemättä, sillä tarkastelu rajautuu kutakuinkin Niskakadun tienoille. Länsipuolelta Koskikatu ja Siltakatu ja niiden välinen alue tutkitaan tiiviisti, mutta sitten taas Merimiehenkatua ja Sepänkatua ei tarkastella juuri lainkaan. Eniten ihmettelin, miksei Kirkkokatua katseltu loppuun asti, se nimittäin päättyy komeaan ortodoksiseen Pyhän Nikolaoksen kirkkoon, joka on valmistunut jo 1887.  

Tekstejä lukiessa tuli myös sellainen olo, että kukaan ei ole tainnut oikolukea kirjoituksia. Selkeitä lyöntivirheitä löytyi, mutta myös puuttuvia kirjaimia ja yhdyssanavirheitä. Omille virheille helposti sokeutuu. Toisaalta eipä taida enää lehtitaloissakaan olla oikolukijoita, ainakin nykyisten virheiden määrästä päätellen.

Tietyistä puutteista huolimatta Joensuu on kiinnostava teos jokaiselle, jota kaupungin muokkautuminen 2010-luvulle asti kiinnostaa. Tarmalla on ollut melkoinen työ järjestellä kuvia ja selvitellä entisten puutalojen omistajasuhteita.