Jane Austen - Uskollinen ystävänne

 "Olet tänään viidenkuudetta. Jos naisen voidaan koskaan sanoa olevan turvassa epämieluisien ihailijoiden päättäväiseltä hellittämättömyydeltä ja omapäisten isien julmalta vainolta, varmasti sen täytyy olla tässä vaiheessa elämää."

Jane Austenin Uskollinen ystävänne (Tammi 2007, esipuhe ja suomennos Inkeri Koskinen) on eräänlainen kokoomateos aiemmin suomentamattomia lyhyehköjä tekstejä. Se sisältää Koskisen alkusanat ja kirjeromaanimuotoiset tarinat Kolme sisarta, Rakkaus ja ystävyys, Lesleyn linna sekä Lady Susan. Koskinen tuo esiin Austenin huumorin erilaisuuden eri romaaneissa: välillä se on selkeästi satiiria, joskus tarina on käänteiltään aivan selkeästi naurattava ja joskus huumori on hyvin hienovaraista.

Kolme sisarta on huvittava tarina kolmesta nuoresta tytöstä, joita periaatteessa tavoittelee sama mies. Mies, herra Watts, vain on vanhahko ja omapäinen, mutta toisaalta taloudellisesti järkevä satsaus. Herra Wattsin pääkohde on Mary, mutta selvää on, että hän ottaa Maryn kieltäytyessä jomman kumman muun siskon. Mary vääntelehtii ällötyksen ja rahanahneuden välillä, koettaa saada herra Wattsin tekemään tiettyjä taloudellisia hankintoja ja käyttäytyy kosintailtana merkillisen päättämättömästi. Tarina toki kuvaa satiirisesti tuonaikaisen maailman pöhköyttä, kun ylemmät luokat koettivat kilvan saada tyttärensä mahdollisimman hyviin naimisiin eikä puolisojen yhteensopivuus ollut kovinkaan taattu. Toisaalta Maryssä piirtyy esiin omanlaisensa naisen pilakuva: mielen muuttuminen sekunnissa, oman edun tavoittelu ja valmius heittäytyä täysin miehen rahojen varaan. 

Rakkaus ja ystävyys on selkeästi kirjoitettu kieli poskessa kaikki palkeet auki. Se on täysi parodia aikansa kuvauksena. Ikääntynyt Laura suostuu kertomaan elämänsä onnettomuuksista ja seikkailuista ilmeisesti ystävänsä tyttärelle monien pyyntöjen jälkeen. Niitähän riittää. Hauskuutta syntyy paitsi ihmisten liioitellusta tyhmyydestä, samojen asioiden toistelusta ja naisten jatkuvasta pyörtyilystä, myös siitä, että Laura käyttäytyy ystävineen ajan tapojen ja sovinnaisuustapojen vastaisesti aivan typerässä määrin, ilmeisesti itse tajuamatta tyhmyyttään. Jatkuvasti laukataan miesten seurassa ja ajaudutaan vaikka mihin, varastetaan rahaakin. Jatkuva melodramaattisuus on läsnä ja jäljittelee ilmeisesti 1700-luvun tahattomaan koomisuuteen taipuvaisia rakkauskertomuksia. Tämän tarinan parissa viihdyin mainiosti.

Kaksi viimeistä tarinaa eivät ole niinkään päällekäyvän hassuttelevia, Lady Susan varsinkaan, mutta ne tuovat melkoisella tarkkanäköisyydellä esiin kaksi kauheaa ihmistyyppiä. Lesleyn linna on keskeneräiseksi jäänyt kertomus, jossa kirjeet kihisevät seurapiirijuonittelua. Lesleyn perheessä tapahtuu, kun isä menee uusiin naimisiin kahden naimaikäisen tyttärensä harmiksi. Margaret ja Matilda Lesley ovat pitkiä naisia, jotka joutuvat huolehtimaan veljensä pienestä lapsesta. Uusi äitipuoli on nätti ja siro ja eri kirjeissä annetaankin aivan eri käsityksiä siitä, ovatko nuo kolme naista viehättäviä vai eivät. Naimakauppoja käydään, mutta Margaret ei osaa muuta kuin olla huolissaan isältä tulossa olevasta ja mahdollisesti äitipuolen tuhlaamasta perinnöstä. Hänen kirjeystävänsä Charlotte Lutterell on vielä kamalammalla tavalla itsekeskeinen. Hän oli järjestämässä siskolleen häitä, kun sulhanen löi päänsä ja kuoli nopeasti. Charlotten ainoa huoli on hänen hukkaan mennyt ahertamisensa, siskon surua hän ei käsitä missään määrin, koska hänhän tässä nyt on uhri!

Lady Susan oli tarinoista mieleenpainuvin ja laajemmasta kirjeiden lähettäjämäärästä huolimatta jotenkin selkein seurattava. Lady Susan esittelee karmivan kuvauksen naispuolisesta narsistista. Lady Susan on köyhä ja melko tuore leski, jolla on 16-vuotias alistettu tytär. Lady Susan vieroksuu milloin kenenkin luona ja tuhoaa ihmissuhteita, koska häntä nyt vain huvittaa tehdä niin. Häntä kuvataan erittäin kauniiksi siitä huolimatta, että hän on kamalan vanha (väh. 35-vuotias toim. huom.). Ulkonäöllään, flirttailutaidoillaan ja äärimmäisen pitkälle hiotulla teeskentelyllään hän sotkee monien elämän. Lady Susanin käly aavistelee pahaa ja kirjoittaa tiuhaan perheenjäsenilleen meneillään olevista ihmissuhdepeleistä. Hurjinta on kuitenkin Lady Susanin pahuus lastaan kohtaan. Tytär on laiminlyöty, huonosti koulutettu ja araksi peloteltu hermokimppu, joka pelkää joutuvansa naimisiin äidin päättämän miehen kanssa. On mielenkiintoista, että Austen kuvaa biologista äitiä kuin satujen pahaa äitipuolta. Huumori oli tässä tarinassa hyvin pienimuotoista ja itse luin ihmissuhdesopan käänteitä kuin liimattuna. Ehdottomasti paras näistä tarinoista.

Tulipa luettua pari vuotta hyllyä lämmittänyt pokkari. Olen lukenut Austenia joskus teininä, mutta silloin en kyllä varmaan kummoisesti tajunnut hänen tekstiensä nyansseja. Jo tämä pieni mutta monipuolinen kokoelma osoittaa, että Austenilla oli lahjoja monenlaiseen huumoriin ja että hänen psykologinen silmänsä oli erinomainen. Kutakuinkin kaikki kirjan erikoiset naishahmot ovat löydettävissä myös 2020-luvun Suomesta.

Haasteet:

Helmet-lukuhaaste 2019: kohta 38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja (Kiinassa on nähty Austenin tekstit ylipäätään "brittiläisenä porvari-imperialismina")