Tuomas Aitonurmi Joensuun Ahjossa 18.10.2023

 Esikoiskirjailija, esseisti Tuomas Aitonurmi vieraili tänään Joensuussa Kulttuurikeskus Ahjossa. Tapahtumaa järjesti Ahjon kanssa Joensuun taiteilijaseura ry, ja se oli osa Kulttuuriklubia. Aitonurmea haastatteli kirjoittajataustainen, kirjallisuustiedettä opiskeleva Terho Aalto.

Tuomas Aitonurmi (vas.) ja Terho Aalto

Luin Aitonurmen esikoisteoksen Ruumiin ylittävä ääni huhtikuun lopussa. Jäin jotenkin kaksijakoiseen tunnelmaan, koska esseiden ytimessä ollut trauman siirtäminen sanoiksi jätti minut oudosti kylmäksi. Luin kirjaa jotenkin ulkokohtaisesti ja sain enemmän irti kirjailijan kirjallisuusviitteistä. Nyt jälkikäteen ajatellen olin tuossa ajassa hyvin ison tapahtuman jälkimainingeissa, jolloin tällaisten isojen teemojen vastaanotto ei ehkä onnistunut kovin hyvin. Akuutin lähimenneisyyden vuoksi vuosien takaiset koulukiusaamiset eivät tuntuneet juurikaan merkityksellisiltä. Todennäköisesti siksi luin esseitä kuin ihminen, joka olisi aina ollut aiheen äärellä pelkkä sivustaseuraaja.

Joka tapauksessa kiinnostuin, kun huomasin Facebookissa Ahjon tapahtuman. Joensuussa ei käy kirjailijavieraita ihan kyllästymiseen asti, joten päätin mennä paikan päälle katsomaan meininkiä. Olipas todella hyvä, että menin! Pienessä ja intiimissä kirjallisuuspiirissä virisi hyvin vilkasta keskustelua ja yleisöstä suorastaan tulvi kysymyksiä Aitonurmelle.

Keskustelua syntyi paljon muun muassa kiltteyden käsitteestä ja siitä, kenelle kirjailija oikeastaan kirjoittaa. Salissa virisi vilkas keskustelu kiltteyden sukupuolittumisesta. Tyttöjä ja naisia kehotetaan luopumaan kiltteydestä ja ylipäätään kiltteyspuhetta tuotetaan juuri naissukupuolelle. Aitonurmi toivoi miesyhteisöihin enemmän rajat pitävää kiltteyttä, koska miesten kesken esiintyy paljon kaikenlaista huumoriksi naamioitua ilkeyttä. Keskustelimme myös siitä, mikä on kiltin naisen vs. kiltin miehen vastakohta. Tuhma, ilkeä, paha?

Kysymykseen kenelle kirjoitetaan palattiin moneen kertaan. Sekä Aitonurmi että haastatteleva Terho Aalto kokivat kysymyksen haastavaksi. Aitonurmi pohti kirjoitusvaiheita, joissa on ensin kirjailijan versio ja vasta myöhemmin lukijan versio. Hän myös totesi, että Ruumiin ylittävä ääni on esseekokoelma, jolloin kaikkia esseitä ei kannata ajatella suunnatun täsmälleen samalle lukijalle. Kysyin tässä yhteydessä, onko (essee)kirjailijapiireissä samanlaista kaupallisuutta vieroksuvaa ajattelua kuin esimerkiksi musiikissa, ennen kaikkea metallimusiikissa. Aitonurmi ei varsinaisesti tunnistanut ajattelua varsinkaan kotimaasta, mutta kertoi että yhdysvaltalaisessa kirjallisuuskeskustelussa henkilökohtainen esseekirjallisuus on saanut paljonkin kritiikkiä ja tämän genren esseistit ovat joutuneet kovasti puolustautumaan. 

Muina aiheina puhuttiin myös kirjailijan keinoista pitää itsestään huolta rankkoja aiheita käsitellessään ja teoksen rakentumisesta vielä julkaisunkin jälkeen. Aitonurmi kehotti kirjailijoita pitämään yllä jotain muutakin kanavaa kuin pelkkää kirjoittamista, jotta hyvinvointi säilyisi. Hän myös kertoi löytäneensä kritiikkien myötä uusia kulmia teksteihinsä.

Oikein mainio tapahtuma siis! Ainoastaan mattimyöhäisten liikuskelu salissa häiritsi, koska aikoinaan liikuntasalina toiminut tila narisi lattiasta aivan kammottavasti. Muutoin tapahtuma oli oikein lämminhenkinen ja pienen alkujännityksen jälkeen varsin vapautunut.