Karin Slaughter - Kultakutri, sinisilmä (esiosa Kaunokaisille)

 "Julia vei käden suulleen pohtien, miltä tuntuisi, jos hänen suunsa äkkiä tukittaisiin. Hän kuljetti sormiaan huulillaan, kunnes kosketus keveni. Ja yhtäkkiä hikinen, ilkeä mies poistui hänen mielestään ja hän ajatteli vain Robinia. Miehen pehmeitä huulia omiaan vasten. Miehen posken yllättävän karheaa pintaa hänen niskassaan. Miehen suuria käsiä, jotka olivat kovin hellät hänen rinnoillaan, ja niiden aiheuttamia tunteita, sillä Robin osasi koskettaa häntä juuri oikealla tavalla."

Karin Slaughterin teos Kultakutri, sinisilmä (HarperCollins 2016, suomentanut Anna Pertola, e-kirjana Storytelista) on jossain pitkän novellin ja pienoisromaanin välimaastossa. Koska sivuja on kuitenkin reilu 100, luokittelen sen pienoisromaaniksi. Kirja on koko ajan ollut saatavilla vain e-kirjana, joten nyt otettuani yhden kuukauden Storytelia aivan toisen kirjan vuoksi päätin lukea viimein myös tämän pienoisromaanin. Kyseessä on esiosa, eräänlainen preludi Kaunokaiset-trillerille. Olen lukenut Kaunokaiset joskus kymmenisen vuotta sitten, joten muistikuvat ovat haaleat. Sinä kesänä en juuri blogannut, mutta luin vimmatusti kaikki siihen mennessä ilmestyneet Slaughterin jännärit. Ehkä luen Kaunokaiset vielä joskus uudestaan ja kirjoitan siitä.

Pienoisromaanin päähenkilö on nuori Julia, joka käy yliopistoa vuonna 1991. Hän on hyvästä perheestä, todella kaunis, mutta kaikilta anteeksipyytelevä ihminen. Viimein hän on kohdannut oikeasti kivalta vaikuttavan nuoren miehen. Juliaa kuitenkin vaivaa pakkomielteisesti kadonneen nuoren naisen tapaus kotikaupungissaan Athensissa. Pian katoaa myös kaunis, koditon nainen. Julia tekee toimittajan hommia yliopiston lehdessä ja koettaa vakuuttaa toimituksen miehet aiheen tähdellisyydestä. Tuohon aikaan epäilemättä täysin arkipäiväinen sovinismi kukoistaa, ja Julia tapojensa vastaisesti raivostuu mulkuimmalle miestoimittajalle.

Slaughterin kieli ei ehkä ole kaikista iskevintä ja omaperäisintä, mutta se täyttää täydellisesti itse tarinan vaatimukset. Kyse on toki juonivetoisesta teoksesta, ja Slaughter osaa myös kuvata hahmojensa sielunelämää. Julia tuntui persoonana oikeastaan tuskallisen tutulta: hän on kaunis ja hyvä ihminen, mutta painaa itsensä kumaraan, ettei herättäisi huomiota eikä kenellekään tulisi vain paha mieli. Ikävä kyllä tämä ilmiö ei ole jäänyt 90-luvulle. Juliassa on myös miellyttävästi särmää kaiken ujouden alla. Hän nimittäin on neitsyt, joka haluaa todella paljon. Miten mahtavaa, että hyvän perheen hyvälle tytölle on luotu tuollainen ominaisuus ilman että hänestä sitten tulisi jokin murtunut ja langennut portto. 

Kirjan kouriintuntuva teema on naisten kokema täysin aiheellinen pelko ja seksuaaliväkivalta spektrin molemmissa päissä. Kaduilla vaaniva saalistaja edustaa pahinta ääripäätä, mutta kirjasta löytyy myös opettaja, joka ehdottelee opiskelijoille ja kourii heitä. Näistähän ei aikoinaan puhuttu, keskustelu taisi todella lähteä käyntiin vasta #metoon myötä. 

Varsin iskevä tapaus. Näin lyhyen tarinan lukeminen ei tuntunut pieneltä puhelimen ruudultakaan pahalta, sillä oletusfontti ja riviväli olivat sopivat. Siitä huolimatta taidan käyttää jäljellä olevat 16 h 58 s kuunteluun. Satoja sivuja ei ole kovin hupaisaa tihrustaa puhelimesta.

Haasteet:

Helmet-lukuhaaste 2024: Kohta 13. Kirjan tapahtumapaikka on rajattu tai suljettu (Athens on pikkukaupunki, jossa asui 90-luvun alussa vain vajaat 46 000 ihmistä)

Helmet-lukuhaaste 2015: Kohta 23. Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä

Kommentit

Kuulostaa jotenkin ahdistavalta tällaiselle cozy crime -tyypille. Olen niitä Karin Slaughterin dekkareita katsellutkin joskus, mutta skipannut juonikuvausten perusteella.
Kiva nähdä mitä valitset kuunneltavaksi lopputunneiksi 😊
Minna sanoi…
Karin Slaughter on nimenä hyvinkin tuttu, ei vain ole yhteenkään teokseensa tutustunut. Kuvauksesi perusteella luulen tietäväni, mitä odottaa, joten täytyypä pistää KS listalle. Ihan vaan vaikka ns. yleissivistyksen vuoksi, jos ei muuten.
KBC /Minna
Anki sanoi…
Jane: Slaughterin kirjat ovatkin todellista pahan mielen kirjallisuutta. :D Niin rujoja ja inhorealistisia (Amerikassa moni asia on oikeasti erittäin huonosti), että joskus joudun romaaneja lukiessa keskeyttämään ja vähän puhaltelemaan. Silti näissä on jotain, mikä saa palaamaan uutuuksien äärelle uudelleen ja uudelleen.

Minna: Kannattaa kokeilla. Luulen, että lukupiirinne saisi paljon keskusteltavaa Slaughterin kirjoista, ne ovat hyvin yhteiskunnallisia.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Kirjalliset kohokohdat vuonna 2023