Pirkko Soininen - Kipulintu

 "Mustan aukon magneettinen taikapiiri. Kaiken sisäänsä imaiseva reikä ajan kudelmassa. Ylitin rajapinnan jälleen kerran huomaamatta, ja sen jälkeen kaikki oli väistämätöntä, tyyntä ja näkymätöntä sillä tavalla kuin vain järkyttävä tuho voi olla.

      Tulin Nikkilään, kun seinät vuotivat verta, kukat jäätyivät kukkaruukuissa ja ahma seisoi metsän reunassa."

Pirkko Soinisen biofiktio Maila Pylkkösestä on nimeltään Kipulintu (WSOY 2023). Pylkkönen sai jo elinaikanaan tunnustusta runoilijana, mutta viime vuosikymmeninä hän on tainnut painua aika unholaan. Kirjassa Maila on päätynyt jälleen kerran Nikkilän mielisairaalaan, ja sieltä käsin hänen elämänsä vaiheet aukeavat sirpaleisesti pala palalta. On kuitenkin tärkeä muistaa, että kyseessä on tosiaan fiktio eikä elämäkerta.

Kesti hetken päästä kärryille tarinaan, sillä kertomus on tosiaan sirpaleinen ja siinä on käytetty useampia kertojaratkaisuja. Välillä kerrotaan Mailan näkökulmasta suoraan, välillä ulkopuolisen kertojan kautta sinutellen ja toisinaan kertoja äityy kommentoimaan. Tästä jälkimmäisestä tyylistä en ole yleensä kovin innostunut kuten en nytkään. Kommentoiva kertoja hyvin herkästi rikkoo koko tarinan rytmin ja niin kävi myös Kipulinnussa. Toisekseen en kaivannut kirjaan mitään toista eläytyvää kohtaloa, sillä Mailan oma traaginen elämä riitti vallan hyvin.

Mielestäni Soininen kuvaa mielen särkymistä ja sekavuutta hyvin ja uskottavasti. Maila haahuilee Nikkilässä oman päänsä sisällä ja kuvittelee L. Onervan seurakseen. Onervan kautta huonot miesvalinnat saavat oman tilansa. Hiljalleen Mailan omat järkyttävät valinnat tulevat esiin ja syventävät tarinaa.

Tästä kaikesta huolimatta en ole varauksettoman ihastunut. Soinisen kieli on kyllä kaunista ja sopii tarinaan, mutta kauneus ja lievä lyyrisyys hyvin helposti tuottavat etäännyttävän elementin. Ehkä teksti olisi voinut olla hieman selkeämpää, jolloin mukaan ripotellut Pylkkösen runositaatit olisivat saaneet enemmän tehoa. Toisaalta aivan kirjan loppupuolella hieman liikutuinkin.

"Joskus kuvitelmille antautuminen pelastaa meidät."

Haasteet:

Helmet-lukuhaaste 2024: Kohta 5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi 

Kommentit

Marjatta Mentula sanoi…
Olen samaa mieltä tarinaan työntyvästä kommentoivasta kertojasta. Lumous särkyy.
Petyin tähän ratkaisuun Ian McEwanin romaanissa Sovitus. Kirja on niin hyvä lähes loppuun - siellä kirjailija tulee neuvottelemaan lukijan kanssa loppuratkaisusta ja - plääh - samalla muistuttamaan, että keksittyähän tämä vain on. Romaaniin pohjautuvassa elokuvassa oli sama. Ei tuollaista pidä tehdä. En tykkää mistään osallistvasta teatteristakaan. Kyllä lukijan ja katsojan pitää olla saamapuolella.
Anki sanoi…
Kauheaa, tuo Sovituksen kertojaratkaisu kuulostaa hirveältä! Olen käsittääkseni joskus aikoinaan nähnyt elokuvan, mutta en paljoakaan enää muista siitä.
En myöskään itse tahdo osallistavaan teatteriin. :D
Elegia sanoi…
Mielenterveysteemat kiinnostavat, mutta ei ehkä tällaisessa muodossa. Minulla on myös hankala suhde näihin tosi elämän ihmisiin liittyviin fiktioihin.
Anki sanoi…
Joo ymmärrän kumpaakin asiaa. Itse kipuilin kun luin joskus Tove Janssonista tehtyä biofiktiota. Tämän Kipulinnun osasin paremmin mieltää fiktioksi, ehkä siksikin etten juuri tiedä faktoja Pylkkösestä.
Aika samanlaisia tunnelmia tämä minuunkin jätti. Toisaalta tykkäsin mutta sitten mukana oli noita luotaantyöntäviä elementtejä.
Anki sanoi…
Joo, ei tosiaan ihan nappiosuma.
Minna sanoi…
Hmmmm, kommentit täällä eivät innosta minua tämän teoksen pariin. Toisaalta, 3 t 45 min Anna Saksmanin luennan parissa ei ehkä sittenkään olisi huonostu käytettyä aikaa. Harkintaan siie, ehdottomasti!
Minna /KBC
Minäkin kuuntelen mielelläni Anna Saksmania, mutta tiedä sitten tästä....
Tunnistan tuon etäännyttävän tunteen, kuuntelin nimittäin hiljattain Pirkko Soinisen tänä vuonna ilmestyneen Signe, valokuvaaja Signe Branderista ja voisin kuvailla sitä hyvinkin samoin. Kieli on kaunista, mutta Signe pysyi koko ajan etäisenä.
Anki sanoi…
Minna: Joo ja eihän sitä tiedä, vaikka sinä pitäisitkin kirjasta kovasti!

Jane: Joo, se on varmaan sitten Soinisen tyyli. En itse ole nyt tämän perusteella kovinkaan innostunut lukemaan häneltä muuta.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen