Pirkko Soininen - Kipulintu
"Mustan aukon magneettinen taikapiiri. Kaiken sisäänsä imaiseva reikä ajan kudelmassa. Ylitin rajapinnan jälleen kerran huomaamatta, ja sen jälkeen kaikki oli väistämätöntä, tyyntä ja näkymätöntä sillä tavalla kuin vain järkyttävä tuho voi olla.
Tulin Nikkilään, kun seinät vuotivat verta, kukat jäätyivät kukkaruukuissa ja ahma seisoi metsän reunassa."
Pirkko Soinisen biofiktio Maila Pylkkösestä on nimeltään Kipulintu (WSOY 2023). Pylkkönen sai jo elinaikanaan tunnustusta runoilijana, mutta viime vuosikymmeninä hän on tainnut painua aika unholaan. Kirjassa Maila on päätynyt jälleen kerran Nikkilän mielisairaalaan, ja sieltä käsin hänen elämänsä vaiheet aukeavat sirpaleisesti pala palalta. On kuitenkin tärkeä muistaa, että kyseessä on tosiaan fiktio eikä elämäkerta.
Kesti hetken päästä kärryille tarinaan, sillä kertomus on tosiaan sirpaleinen ja siinä on käytetty useampia kertojaratkaisuja. Välillä kerrotaan Mailan näkökulmasta suoraan, välillä ulkopuolisen kertojan kautta sinutellen ja toisinaan kertoja äityy kommentoimaan. Tästä jälkimmäisestä tyylistä en ole yleensä kovin innostunut kuten en nytkään. Kommentoiva kertoja hyvin herkästi rikkoo koko tarinan rytmin ja niin kävi myös Kipulinnussa. Toisekseen en kaivannut kirjaan mitään toista eläytyvää kohtaloa, sillä Mailan oma traaginen elämä riitti vallan hyvin.
Mielestäni Soininen kuvaa mielen särkymistä ja sekavuutta hyvin ja uskottavasti. Maila haahuilee Nikkilässä oman päänsä sisällä ja kuvittelee L. Onervan seurakseen. Onervan kautta huonot miesvalinnat saavat oman tilansa. Hiljalleen Mailan omat järkyttävät valinnat tulevat esiin ja syventävät tarinaa.
Tästä kaikesta huolimatta en ole varauksettoman ihastunut. Soinisen kieli on kyllä kaunista ja sopii tarinaan, mutta kauneus ja lievä lyyrisyys hyvin helposti tuottavat etäännyttävän elementin. Ehkä teksti olisi voinut olla hieman selkeämpää, jolloin mukaan ripotellut Pylkkösen runositaatit olisivat saaneet enemmän tehoa. Toisaalta aivan kirjan loppupuolella hieman liikutuinkin.
"Joskus kuvitelmille antautuminen pelastaa meidät."
Haasteet:
Helmet-lukuhaaste 2024: Kohta 5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi
Kommentit
Petyin tähän ratkaisuun Ian McEwanin romaanissa Sovitus. Kirja on niin hyvä lähes loppuun - siellä kirjailija tulee neuvottelemaan lukijan kanssa loppuratkaisusta ja - plääh - samalla muistuttamaan, että keksittyähän tämä vain on. Romaaniin pohjautuvassa elokuvassa oli sama. Ei tuollaista pidä tehdä. En tykkää mistään osallistvasta teatteristakaan. Kyllä lukijan ja katsojan pitää olla saamapuolella.
En myöskään itse tahdo osallistavaan teatteriin. :D
Minna /KBC
Tunnistan tuon etäännyttävän tunteen, kuuntelin nimittäin hiljattain Pirkko Soinisen tänä vuonna ilmestyneen Signe, valokuvaaja Signe Branderista ja voisin kuvailla sitä hyvinkin samoin. Kieli on kaunista, mutta Signe pysyi koko ajan etäisenä.
Jane: Joo, se on varmaan sitten Soinisen tyyli. En itse ole nyt tämän perusteella kovinkaan innostunut lukemaan häneltä muuta.