Giovanni Guareschi - Isä Camillon kylä (klassikkohaaste 19)
"Isä Camillo oli niitä miehiä, joiden suu ei jää tuppeen. Kerran kylässä oli sattunut ikävä tappelunnujakka, jossa oli heilunut mukana jopa vanhoja tilanomistajia ja tyttöjäkin. Messua toimittaessaan isä Camillo oli sävyisästi alkanut tavanomaisen saarnan, mutta kun hän sitten äkkiä huomasi juuri eturivissä erään noista säädyttömistä pukareista, hänen sisunsa kuohahti, ja puheensa keskeyttäen hän heitti verhon ristiinnaulitun Jeesuksen Kristuksen päähän, ettei tämä kuulisi, pani nyrkkiin puristetut kätensä puuskaan ja lopetti saarnan omalla tavallaan. Ja niin jylisevänä lähti ääni tuon suurikasvuisen miehen suusta ja niin perin pohjin hän suolasi heitä sanoillaan, että pienen kirkon katto tärisi."
Giovanni Guareschin klassikkoteos Isä Camillon kylä (alun perin ilmestynyt 1948, Suuri Suomalainen Kirjakerho 1972, lyhentäen suomentanut Helka Hiisku) on hauska ja paikoitellen jopa hulvaton satiiri. Kirjan keskiössä on perinteisyyttä edustava isä Camillo ja hänen vastaparinaan pohjoisitalialaisen kylän sosialistinen pormestari Peppone. Koko kirja käytännössä rakentuu näiden kahden kujeille, tappeluille ja nokkelalle sanailulle. Ajoittain isä Camillo avautuu alttaritaulun Kristukselle ja käy Hänen kanssaan koomisia keskusteluja.
Jos tuntisin paremmin Italian historiaa, osaisin analysoida tätä teosta paremmin. 1900-luvun alkupuolella ollaan ja vanhojen perinteiden (katolilaisuus) sekä uusien tuulien (sosialismi) ristiveto tosiaan on kirjan ytimessä. Sinänsä hauskuuden pinnan alla on paljon vakavia asioita, kuten sosialistisen puolueen ilmeinen ylivalta, väkivallan jatkuva uhka ja ihmisten köyhyys. Herkkänahkaisempi voisi nähdä kirjassa myös jopa jumalanpilkkaa, sillä suuri osa hauskuudesta tulee melko omalaatuisesta Kristus-kuvauksesta. Itse en ole tässäkään asiassa herkästi loukkaantuva ja onpa Kristuksessa nähtävissä koko ajan selvästi Hänen pitkämielisyytensä ja kaukokatseisuutensa.
Sinänsä tämän enempää en oikeastaan osaa teoksesta sanoa. Minulle se jäi enemmän hauskaksi ja viihdyttäväksi välipalaksi, mutta historiaa paremmin tunteva saa siitä epäilemättä paljon enemmän irti. Kaiken kaikkiaan kirja on mainio tapaus ja saatanpa joskus lukea kirjan jatko-osiakin, sikäli kuin niitä on enää järkevästi saatavissa.
Haasteet:
Helmet-lukuhaaste 2024: Kohta 8. Kirjan nimessä on perheenjäsen
Helmet-lukuhaaste 2015: Kohta 2. Kirja, josta on tehty elokuva
Kommentit
Mutjoo, oman aikansa ilmiöitä on kyllä myös mukana, ja jotkut niistä ei kauhean helposti aukea (muistelen jonkun kryptisen kohdan hoksanneeni kun olin jostain toisesta italialaisesta kirjasta lukenut historiallisen detaljin johon viitattiin). Mutta viihdyttäviä nämä ovat vaikka jotkut jutuista menisikin ohi.
Mari: Satiiri on kyllä hienoa.
Takkutukka: Kyllä, omaleimaisuus kuvaa hyvin tätä kirjailijaa!
Mai: Suosittelen!
Gregorius: Joo, varmasti ajanjaksoa tuntevalle vielä kivempaa luettavaa.
Tuulevi: Voisin joskus katsoa jonkun noista elokuvista.