Giovanni Guareschi - Isä Camillon kylä (klassikkohaaste 19)

 "Isä Camillo oli niitä miehiä, joiden suu ei jää tuppeen. Kerran kylässä oli sattunut ikävä tappelunnujakka, jossa oli heilunut mukana jopa vanhoja tilanomistajia ja tyttöjäkin. Messua toimittaessaan isä Camillo oli sävyisästi alkanut tavanomaisen saarnan, mutta kun hän sitten äkkiä huomasi juuri eturivissä erään noista säädyttömistä pukareista, hänen sisunsa kuohahti, ja puheensa keskeyttäen hän heitti verhon ristiinnaulitun Jeesuksen Kristuksen päähän, ettei tämä kuulisi, pani nyrkkiin puristetut kätensä puuskaan ja lopetti saarnan omalla tavallaan. Ja niin jylisevänä lähti ääni tuon suurikasvuisen miehen suusta ja niin perin pohjin hän suolasi heitä sanoillaan, että pienen kirkon katto tärisi."

Giovanni Guareschin klassikkoteos Isä Camillon kylä (alun perin ilmestynyt 1948, Suuri Suomalainen Kirjakerho 1972, lyhentäen suomentanut Helka Hiisku) on hauska ja paikoitellen jopa hulvaton satiiri. Kirjan keskiössä on perinteisyyttä edustava isä Camillo ja hänen vastaparinaan pohjoisitalialaisen kylän sosialistinen pormestari Peppone. Koko kirja käytännössä rakentuu näiden kahden kujeille, tappeluille ja nokkelalle sanailulle. Ajoittain isä Camillo avautuu alttaritaulun Kristukselle ja käy Hänen kanssaan koomisia keskusteluja. 

Jos tuntisin paremmin Italian historiaa, osaisin analysoida tätä teosta paremmin. 1900-luvun alkupuolella ollaan ja vanhojen perinteiden (katolilaisuus) sekä uusien tuulien (sosialismi) ristiveto tosiaan on kirjan ytimessä. Sinänsä hauskuuden pinnan alla on paljon vakavia asioita, kuten sosialistisen puolueen ilmeinen ylivalta, väkivallan jatkuva uhka ja ihmisten köyhyys. Herkkänahkaisempi voisi nähdä kirjassa myös jopa jumalanpilkkaa, sillä suuri osa hauskuudesta tulee melko omalaatuisesta Kristus-kuvauksesta. Itse en ole tässäkään asiassa herkästi loukkaantuva ja onpa Kristuksessa nähtävissä koko ajan selvästi Hänen pitkämielisyytensä ja kaukokatseisuutensa. 

Sinänsä tämän enempää en oikeastaan osaa teoksesta sanoa. Minulle se jäi enemmän hauskaksi ja viihdyttäväksi välipalaksi, mutta historiaa paremmin tunteva saa siitä epäilemättä paljon enemmän irti. Kaiken kaikkiaan kirja on mainio tapaus ja saatanpa joskus lukea kirjan jatko-osiakin, sikäli kuin niitä on enää järkevästi saatavissa.

Haasteet:

Helmet-lukuhaaste 2024: Kohta 8. Kirjan nimessä on perheenjäsen

Helmet-lukuhaaste 2015: Kohta 2. Kirja, josta on tehty elokuva

Kommentit

Margit sanoi…
Luin joskus nuorena tämän ja ainakin yhden jatko-osan. Hauskojahan nämä ovat.
Isä Camillo on tuttu, tosin ei kirjoista vaan elokuvista. Satiiria parhaimmillaan!
Takkutukka sanoi…
Guareschi on omaleimainen kirjoittaja, jonka teosten samoin kuin elokuvienkin parissa olen viihtynyt hyvin ja vastakohtainen Camillo - Peppone pari toimii hyvin yhdessä lukijansa iloksi:)
Mai Laakso sanoi…
Kuulostaa kiinnostavalta :)
Gregorius sanoi…
Olen nämä kaikki suomennetut Camillot lukenut, ja ovathan ne olleet viihdyttäviä. Ja omintakeista kuvausta on kyllä niin uskonnollisista kuin poliittisista aiheista. Camillo on toki varsin omanlaisensa pappi, ja Pepponen sosialismikin saa ajoittain omalaatuisia ilmentymiä kun käytännössä soveltaa...

Mutjoo, oman aikansa ilmiöitä on kyllä myös mukana, ja jotkut niistä ei kauhean helposti aukea (muistelen jonkun kryptisen kohdan hoksanneeni kun olin jostain toisesta italialaisesta kirjasta lukenut historiallisen detaljin johon viitattiin). Mutta viihdyttäviä nämä ovat vaikka jotkut jutuista menisikin ohi.
Anki sanoi…
Margit: Joo, hauska kirja!

Mari: Satiiri on kyllä hienoa.

Takkutukka: Kyllä, omaleimaisuus kuvaa hyvin tätä kirjailijaa!

Mai: Suosittelen!

Gregorius: Joo, varmasti ajanjaksoa tuntevalle vielä kivempaa luettavaa.
Elegia sanoi…
Minulle ennestään tuntematon kirjailija, mutta alkoi kiinnostaa. Satiirit kiinnostavat, vaikka yleensä en huumorille (kirjallisuudessa) lämpene, mutta tyylihän sen ratkaisee. En ole erityisen perillä Italian historiasta, joten tietty konteksti olisi varmasti minullakin tätä lukiessa hukassa, mutta toisaalta aina se ei haittaa, jos kirja muuten puhuttelee.
Muistaakseni ole lukenut nämä kaikki ja tiedän nähneeni myös elokuvia. Luultavasti sen verran nuorena, että vaikka historia onkin aina kiinnostanut, on paljon (satiirista) mennyt luultavasti ohi.
Anki sanoi…
Elegia: Saattaa olla, että tämä huumori ei sinua niin puhuttelisi kun se on sinänsä niin selkeästi "hauskaksi tehtyä" eikä hienovaraista.

Tuulevi: Voisin joskus katsoa jonkun noista elokuvista.
Satiirit ei ole ollenkaan oma juttu... En muista että olisin näitä katsonut telkkaristakaan, mutta ehkä joskus kauan sitten? Eihän sitä nyt kaikkea voi muistaa 😅
Anonyymi sanoi…
Tykkään Isä Camilloista kovasti! Lapsena muistan, että elokuvat tulivat usein telkkarista ja katsoimme niitä koko perhe. Aikuisempana aloin lukea kirjoja ja kerätä niitä omaan hyllyyn. Minusta isä Camillon jumalkuvassa ja sen joustavuudessa on jotakin perisavolaista 😀 ja niinpä vain Kuopiossa on jo vuosikymmenet ollut ravintola Isä Camillo. Sillekin vahva suositus! T. Amma
Tämä pitää kyllä muistaa, jos alkaa kaipailla hauskaa klassikkoa! 😄
Anki sanoi…
Ei varmasti satiiri olekaan kaikkien juttu.
Anki sanoi…
Totta, isä Camillon käsitys Kristuksesta on aivan äärimmäisen savolainen! :D Ehkä romaanin huumori siksikin upposi itseeni niin hyvin.
Anki sanoi…
Ilman muuta! :D
Jokke sanoi…
Luin tämän noin kymmenen vuotta sitten ja pari muutakin, ja niistä jäi jokseenkin hyvä jälkimaku.
Anki sanoi…
Joo, hyvä jälkimaku on itsellänikin edelleen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen