Runohaaste 6.7.2024: L. Onerva - Sekasointuja

 "Kesän kukka, miksi kukitkaan,

miksi nuppus' aukes' ollenkaan!

Kesäpäiviä vain harva on,

sekin harva kylmä, tunteeton;

pian tuoksus' haihtuu tuulisäihin,

poskes' kalpeneepi pohjan jäihin!"

(ote runosta Pohjatuulen tuvilla)

L. Onerva julkaisi esikoisrunoteoksensa Sekasointuja alun perin vuonna 1904 ollessaan vasta 22-vuotias. Tämä lukemani nide on näköispainos, jonka on kustantanut Ntamo vuonna 2018. Teoksen nimen mukaisesti runot ovat omanlaisiaan sekasointuja, yhteistä nimittäjää kaikille runoille ei löydy.

Muutaman kerran huomioni kiinnittyi hiukan murteelliseen ilmaisuun. Esimerkiksi avausrunossa Syystunnelma on säe "Kylmät pisarat ruutuhun rupsaa". Toki pieniä erikoisuuksia löytyy siksikin, että julkaisulla on ikää jo peräti 120 vuotta. Siihen nähden ilmaisu on itse asiassa yllättävän modernia.

Toisaalta runojen aiheiden sekalaisuus teki kokoelmasta hiukan hankalasti seurattavan. Teksti on varsin paatoksellista ja teoksen sotaisa runo Sotalaulu karmii hiukan selkäpiitä, onhan se kirjoitettu reilusti ennen maailmansotia. Toisaalta oma nihkeyteni johtuu myös aivan vääristä oletuksista: kuvittelin pääseväni lukemaan haikeita rakkausrunoja ja sainkin parikymppisen tytön maailmantuskan hetkeksi harteilleni. Täytynee kokeilla myöhemmin joitain Onervan kypsemmässä iässä kirjoittamia teoksia.

Tämä postaus on osa Runohaastetta 6.7.2024.

Kuva: Tiina / Kirjaluotsi

Haasteet:

Helmet-lukuhaaste 2024: Kohta 11. Kirjan kannessa tai nimessä on yksi neljästä elementistä (ilma, vesi, maa tai tuli)

Helmet-lukuhaaste 2015: Kohta 36. Runokirja