Ankin kirjablogi

 "'Asemapäällikkö", sanoi Homer Wells joka ehti ensimmäisenä ruumiin luo. "Se sekopää!" mutisi Wilbur Larch. "No, nyt hän on kuitenkin kuollut", Homer ilmoitti tri Larchille, joka vielä haroi heinikossa kohti ruumista. Tri Larchin teki mieli sanoa, että kuolemalla tällä tavalla asemapäällikkö aiheutti kuolemansa jälkeenkin ikävyyksiä orpokodille. Jos Wilbur Larch oli seestynyt, hänkin oli seestynyt vain hyvin vähän. St. Cloud´s ei ollut kovin seesteinen paikka." John Irvingin klassikkoromaani Oman elämänsä sankari ( The Cider House Rules 1985, Tammi 1985, suomentanut Kristiina Rikman) kertoo St. Cloud´sin orpokodista Mainessa toisen maailmansodan edellä ja jäljessä, ja aivan erityisesti sen pysyvästä orvosta Homer Wellsista. Homer on ainoa orpo, joka ei halua adoptiovanhempia vaan asua ikuisesti orpokodissa. Omavaltainen johtaja tri Larch yrittää huolellisesti etsiä pojalle aina uuden kodin, kunnes joutuu lopulta myöntämään tappionsa. Homer kuul...

 "Oli sumuinen päivä, illasta alkaen luvattu tihkua. Puutarhan perällä lauloi varhainen rastas. Käsiäni venytellen käärin hihat ja avasin tietokoneellani uuden, tyhjän tiedoston. Ranteitani pyöritellen laskin käteni hitaasti näppäimistölle. Ne tärisivät vähän. Ikkunan takana tuuli huokaisi pehmeästi ja silitti takapihan puita. Painoin ensin vasemman nimettömän alas, sitten oikean etusormen, ja sitten aloin kirjoittaa." Maaretta Tukiainen on kirjoittava puutarhaihminen, kunnes talvisessa jumpassa alaselässä pamahtaa. Kipu vaikeuttaa työnteon ja vie mielen matalaksi. Hiljalleen lupaus tulevasta keväästä alkaa itää ja varovainen toivo siitä, että selkä sietää edes vähän puutarhatöitä. Tukiainen alkaa syventyä puutarhan parantavaan maailmaan ja kirjoittaa itseään ulos sumusta. Kasvun tarina (Tuuma 2024) on tämän matkan lopputulos.  Joskus kirjat tulevat vastaan todellakin oikealla hetkellä. Päätyessäni sairauslomalle olin juuri jonkin tällaisen tarpeessa. Tukiaisen kirja ei lopu...