John Irving - Oman elämänsä sankari

 "'Asemapäällikkö", sanoi Homer Wells joka ehti ensimmäisenä ruumiin luo.

"Se sekopää!" mutisi Wilbur Larch.

"No, nyt hän on kuitenkin kuollut", Homer ilmoitti tri Larchille, joka vielä haroi heinikossa kohti ruumista. Tri Larchin teki mieli sanoa, että kuolemalla tällä tavalla asemapäällikkö aiheutti kuolemansa jälkeenkin ikävyyksiä orpokodille. Jos Wilbur Larch oli seestynyt, hänkin oli seestynyt vain hyvin vähän.

St. Cloud´s ei ollut kovin seesteinen paikka."

John Irvingin klassikkoromaani Oman elämänsä sankari (The Cider House Rules 1985, Tammi 1985, suomentanut Kristiina Rikman) kertoo St. Cloud´sin orpokodista Mainessa toisen maailmansodan edellä ja jäljessä, ja aivan erityisesti sen pysyvästä orvosta Homer Wellsista. Homer on ainoa orpo, joka ei halua adoptiovanhempia vaan asua ikuisesti orpokodissa. Omavaltainen johtaja tri Larch yrittää huolellisesti etsiä pojalle aina uuden kodin, kunnes joutuu lopulta myöntämään tappionsa. Homer kuuluu St. Cloud'siin, joka orpokodin ohella tarjoaa laittomia abortteja. Niinpä tri Larch keksii, miten orpopoika voi toden teolla olla avuksi, kunnes varakas ja kaunis nuoripari koputtelee orpokodin ovelle... Onko jokaisella meillä valmiiksi kirjoitettu kohtalo vai voiko elämäänsä oikeasti vaikuttaa?

Olen lojunut tämän muhkean romaanin maailmassa kirjaimellisesti koko vuoden. Aloitin lukemisen jo tammikuun alkupuolella ja kirjan maailma kaikessa ankeudessaan ja samalla humoristisuudessaan tuntui hirveän kotoisalta. Musiikkikappaletta voi kutsua elämänsä soundtrackiksi, mutta mikä olisi sille kirjallinen vastine? Tulen todennäköisesti aina muistamaan nämä elämäni kuukaudet kun törmään tähän Irvingin kirjaan joskus myöhemmin. Itse asiassa tämä tunne on tainnut vallata minut ennenkin jotakin Irvingin kirjaa lukiessani reilusti nuorempana. Todennäköisesti sattuva huumori tuntuu ennen kaikkea omalta.

Sikäli tämä teos on siitä poikkeava, ettei se sisällä kaikkein ilmeisimpiä Irving-kliseitä. Karhut ja paini loistavat poissaolollaan ja hahmojen tuntema seksuaalinen kiihko on täysin heteroseksuaalista laatua. Orpokodin raivokas tyttö Melony on fyysisesti iso ja miesmäinen nainen, mutta nainen joka tapauksessa. Homer on luonnoltaan aikamoinen nynny ja aisankannattaja, mutta rakastunut naiseen eikä mieheen. Kirjassa on kaikenmoisia suhdekiemuroita, mutta täysin todellisuuden vastaisesti kaikki kääntyy aina parhain päin. Toisaalta kirjailijan rakentama maailma on niin vahva, että tällaiset käänteet lukijana hyväksyy mukisematta. Ne kuuluvat kirjan todellisuuteen. 

Kirjan yksi ajasta aikaan tulenarka kysymys abortin ohella on valkoisten ja mustien jännite Yhdysvalloissa. Myöhemmissä vaiheissaan omenatilalla Homer kohtaa kulkevia poimijoita, jotka ovat kaikki mustia. Yhteiselo sujuu muutamat kuukaudet, mutta on olemassa viralliset siideritalon säännöt ja mustien yhteisön omat säännöt. Eristynessä orpokodissa eläneellä Homerilla on paljon opittavaa elämästä.

En oikeastaan edes tiedä, miksi romaanin loppuun saattamisessa kesti niin kauan. Viihdyin hienosti ja muistin taas, miksi Irvingin kirjoja kannattaa edelleenkin lukea. Vaikka tämäkin teos on jo kymmenien vuosien takaa, on ydinteema äärimmäisen ajankohtainen nimenomaan Yhdysvalloissa.

Haasteet:

Helmet-lukuhaaste 2024: Kohta 31. Kirjassa on vammainen henkilö

Helmet-lukuhaaste 2015: Kohta 37. Kirja, joka on kielletty jossain päin maailmaa (kielletty ainakin Texasissa)