Andrzej Sapkowski - Viimeinen toivomus (Noituri 1)

 "Puhutaan, Iola.

Tarvitsen juttuseuraa. Sanotaan, että vaikeneminen on kultaa. En ole varma, onko se ihan niin arvokasta. Oma hintansa sillä toki on. Se on maksettava.

    Sinulle se on helpompaa. On se, älä väitä vastaan. Sinähän vaikenet omasta valinnastasi, olet tehnyt vaikenemisesta uhrilahjan jumalattarellesi. Minä en usko Meliteleen enkä muihinkaan jumaliin, mutta kunnioitan valintaasi ja uhriasi, arvostan ja kunnioitan sitä mihin uskot. Sillä uskosi ja uhrauksesi, vaikenemisesta maksamasi hinta tekevät sinusta paremman ja arvokkaamman olennon. Tai ainakin ne voivat tehdä. Minun epäuskoni ei voi mitään. Se on voimaton. 

    Kysyt, mihin minä siinä tapauksessa uskon. 

    Uskon miekkaan."

Andrzej Sapkowskin peleiksi ja tv-sarjaksi kehitetty Noituri-sarjan ensimmäinen osa on Viimeinen toivomus (alkuperäisteos Ostatnie zyczenie 1993, suomentanut Tapio Kärkkäinen 2010, WSOY 2010). Kirjan päähenkilö on noituri Geralt, joka tappaa hirviöitä. Hän on käynyt läpi rankan erityiskoulutuksen ja kykenee harjoittamaan magiaa. Kirjan alussa Geralt vapauttaa prinsessan stryksin muodosta ja tekee pari muutakin seikkailua ystävänsä trubaduuri Valvatin kanssa. Nämä retket johtavat kohtaamiseen velho Yenneferin kanssa, ja epäilemättä tällä asialla on suuri merkitys sarjan loppuun saakka.

Pidin kovasti Sapkowskin tavasta kirjoittaa tarinaa pala palalta ja ennen kaikkea suomentaja Tapani Kärkkäinen on tehnyt erittäin nautittavan käännöksen. Kirja vilisee kaikenlaisia maagisia hahmoja, joille on pitänyt löytää suomesta vastine. Myös joissain murreilmaisuissa Kärkkäinen on ammentanut suomen kielen eri ulottuvuuksista. 

Kirjasarja on tarinan alkuperäinen muoto, ja se on kirjoitettu jo 1990-luvulla. On hienoa, miten näin vanha sarja on tullut suuren yleisön tietoisuuteen aina uudestaan ja uudestaan. Geraltin hillitty ja synkkä persoonallisuus on kiehtova, ja sarjassa on myös todella paljon huumorin pilkahduksia. Toki kirjan keskiaikainen maailma pitkine vaelluksineen on fantasiakirjallisuuden kliseiden ytimessä, mutta ei se haittaa silloin kun se toimii. Valvatin myötä Geraltin reissailu ei ole niin haudanvakavaa touhua kuin se yksin olisi, ja saapa vilkasliikkeinen Valvatti aikaan monenlaisia jännittäviä tapahtumaketjuja. Plussaa myös siitä, että pelkästään tässä ensimmäisessä osassa on todella monta vahvaa naishahmoa.

Haasteet:

Helmet-lukuhaaste 2015: Kohta 29. Kirja, jossa on taikuutta