Ankin kirjablogi

 Tänä vuonna kirjabloggaajien perinteikästä klassikkohaastetta emännöi Oksan hyllyltä -blogi. Bannerin on tehnyt Yöpöydän kirjat -blogin Niina. Itse tartuin tänä vuonna klassikkoon, joka minun on ollut tarkoitus lukea jo ajat sitten. Jane Austenin lukuisia filmatisointejakin saanut Ylpeys ja ennakkoluulo avaa näkymän noin kaksi sataa vuotta taaksepäin Iso-Britannian sääty-yhteiskuntaan, jossa naisen tärkein tehtävä oli saada aviomies. Kirjan keskiössä on dynamiikaltaan jokseenkin vinksahtanut Bennettin perhe. Rouva Bennet on typeryyden ja turhamaisuuden perikuva ja erityisesti nuori tytär Lydia on samaa maata äitinsä kanssa. Isä selviytyy lähinnä pakenemalla perhevelvollisuuksiaan ja naisten lörpötystä kirjastoonsa ja tukeutumalla ainoaan fiksuun perheenjäseneensä, toiseksi vanhimpaan tyttäreensä Elizabethiin. Esikoistytär Jane on kaunis ja ihastuttava, mutta naiiviudessaan melkeinpä enemmän tyhmä kuin fiksu. Kaksi herrasmiestä seurueineen astuu perheen vanhimpien tyttärien ja hei...

 "Jokaisella jutulla on omat erityispiirteensä ja selvitystyöllä reittinsä, joihin perehtymällä aukeaa kunkin rikoksen ainutkertaisuus ja yksilöllisyys. Rikoksentekijöiden, uhrien, vahinkoja kärsineiden, silminnäkijöiden tai muiden osallisten kertomukset herättävät esitutkintapöytäkirjat henkiin. Jokaisella pöytäkirjaan merkityllä henkilöllä on omakohtainen kokemus käsiteltävästä tapauksesta. Useimmat heistä muistavat rikoksen ja sen aiheuttamat tunnetilat lopun elämäänsä." Tero Haapala ja Göran Wennqvist ovat tehneet monikymmenvuotisen uran poliisissa ja erityisesti Keskusrikospoliisissa. Kumpikin on johtanut korkean profiilin juttuja ja ollut esillä julkisuudessa. Erityisesti Tero Haapala on ollut esillä MTV3:n Rikospaikka-ohjelmassa asiantuntijavieraana. Olen aiemmin lukenut Haapalan ja Wennqvistin kirjoittaman kirjan Tutkinnan tässä vaiheessa voimme kertoa , jolle tämä Rikostutkintaa 24/7 (Bazar 2024) on jatkoa. Poliisien kertomat jutut sivuavat hyvin monia vakavia ilmiö...

 "Toisin kuin metalliskenen sisällä on usein toisteltu, metalli ei ole paskimmillaankin parasta. Heittoon kiteytyy asetelma omasta kuplasta, meluisasta vaihtoehdosta, johon identifioitumalla halutaan erottua muista. Mutta paskimmillaan mikä tahansa musiikki on vain sitä itseään. Parhaimmillaan metalliin kuitenkin kiteytyy paljon intohimoa, kunnianhimoa sekä aitoa rakkautta ja vakavaa tunteenpaloa niin musiikinlajin historiaa kuin sen avarakatseista uudistamista kohtaan.       Olemme haastatelleet kirjaamme yli sataa henkilöä. Mukana on valtavirran artisteja ja skenenimiä undergroundista, metallipioneereja ja 2020-luvun tulokkaita, alan taustavaikuttajia, mediaa ja tutkijoita. Heidän avullaan pyrimme kertomaan laajan ja totuudenmukaisen tarinan suomalaisesta metallista." Olen kuunnellut metallimusiikkia 9-10-vuotiaasta asti, joten Ari Elon, Jukka Kittilän ja Juuso Määttäsen kirja Raskas Suomi - Suomalaisen metallin tarina (Johnny Kniga 2025) oli pakkoluettavien lista...