Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo (Kirjabloggaajien klassikkohaaste 21)
Tänä vuonna kirjabloggaajien perinteikästä klassikkohaastetta emännöi Oksan hyllyltä-blogi. Bannerin on tehnyt Yöpöydän kirjat -blogin Niina.
Itse tartuin tänä vuonna klassikkoon, joka minun on ollut tarkoitus lukea jo ajat sitten. Jane Austenin lukuisia filmatisointejakin saanut Ylpeys ja ennakkoluulo avaa näkymän noin kaksi sataa vuotta taaksepäin Iso-Britannian sääty-yhteiskuntaan, jossa naisen tärkein tehtävä oli saada aviomies. Kirjan keskiössä on dynamiikaltaan jokseenkin vinksahtanut Bennettin perhe. Rouva Bennet on typeryyden ja turhamaisuuden perikuva ja erityisesti nuori tytär Lydia on samaa maata äitinsä kanssa. Isä selviytyy lähinnä pakenemalla perhevelvollisuuksiaan ja naisten lörpötystä kirjastoonsa ja tukeutumalla ainoaan fiksuun perheenjäseneensä, toiseksi vanhimpaan tyttäreensä Elizabethiin. Esikoistytär Jane on kaunis ja ihastuttava, mutta naiiviudessaan melkeinpä enemmän tyhmä kuin fiksu. Kaksi herrasmiestä seurueineen astuu perheen vanhimpien tyttärien ja heidän perheensä elämään. Saavuttavatko Jane ja Elizabeth onnea tai ylipäätään avioliittoa vai onko herra Bingleyn ja herra Darcyn läsnäolo vain lyhyt episodi heidän elämissään?
Olipa pitkästä aikaa hauskaa lukea romanttisella humputtelulla kyllästetty kirja! Aika harvoin jaksan lukea näin vahvasti romantiikassa kiinni olevia kirjoja, mutta luonnollisesti Austen kuuluu kirjailijana mestariluokkaan. Rakastan 1800-luvun klassikkoja, koska niille on hyvin tyypillistä tarkkanäköinen ja vahva ihmiskuvaus. Näin on laita myös Ylpeydessä ja ennakkoluulossa, jonka sivuilla terävä mutta älyä vaativa huumori kukkii avioliittohössötyksen rinnalla. Selkeät (ärsyttävät) ihmistyypit selvästi elävät keskuudessamme ajasta aikaan, riippumatta yhteiskunnallisesta asemasta tai muista ympäristötekijöistä. Kirjailija ei myöskään päästä päähenkilöään Elizabethia vähällä, niin paljon enemmän älyä kuin hänelle on suotukin. Äly ei automaattisesti suojele yksisilmäisiltä päättelyiltä tai sokeisevilta tunteilta.
Mietin lukiessani myös, kuinka paljon maailma onkaan länsimaissa Austenin päivistä muuttunut. Yksi juonenkäänne kirjassa on Lydian sokea rakastuminen pelivelkaiseen ja petolliseen upseeriin sekä heidän karkaamisensa Lontooseen ilman aikeita avioliitosta. Naisen elämä on meilläpäin siinä määrin vapautunut, että heilastelua ilman avioliittoa ei ihmettele enää käytännössä kukaan. Tuohon aikaan nainen menetti koko maineensa ja tuhoutui, jos tahrasi itsensä esiaviollisella seksillä. Sen lisäksi hän häpäisi oman perheensäkin. Luulen, että kaikista nuorempien lukijoiden on hyvin vaikea ymmärtää tätä ajatuskuviota.
Lopuksi täytyy todeta, että nautin kovasti kirjan lukemisesta ja kirjan enemies-to-lovers-tarina on kerta kaikkisen kihelmöivä ja tyydyttävä. Austen on ottanut asetelmasta kaiken irti, mutta malttanut kypsytellä tarinaa juuri riittävän kauan, että se on lukijalle uskottava.
Kommentit