Agatha Christie - Idän pikajunan arvoitus (Kirjabloggaajien klassikkohaaste 22)

 ">>Tässä vaunussa ei ole muita matkustajia kuin tohtori Constantine ja minä. Bukarestista tulleessa vaunussa on vain eräs vanha herra, jonka toinen jalka on halvaantunut. Junailija tuntee hänet hyvin. Bukarestin vaunun takana ovat päivävaunut, mutta niitä ei tarvitse ottaa lukuun, sillä ne lukittiin eilen illalla heti päivällisen jälkeen. Istanbul-Calais-vaunun edessä on vain ravintolavaunu.>>

      >>Sitten näyttää siltä>>, Poirot tuumi harvakseen, >>että murhaajan täytyy olla Istanbul-Calais-vaunussa.>> Hän kääntyi tohtorin puoleen. >>Siihen kai viittasitte, vai mitä?>>

      Kreikkalainen nyökkäsi.

      >>Puoli tuntia jälkeen keskiyön ajoimme lumikinokseen. Kukaan ei ole sen jälkeen voinut poistua junasta.>>

      >>Murhaaja on junassa - keskuudessamme>>, lausui herra Bouc juhlallisesti."

On taas kirjabloggaajien klassikkohaasteen aika ja tällä kertaa valitsin viihdekirjallisuuden ehdottoman klassikon ja ikisuosikin: Agatha Christien Idän pikajunan arvoituksen (WSOY 1999, alkuteos Murder On The Orient Express 1934). Mestarisalapoliisi Hercule Poirot sattuu olemaan idän pikajunassa matkalla Pariisiin, kun junassa tapahtuu yöllä murha. Kuinka ollakaan, juna juuttuu samaan aikaan lumikinokseen kiinni eikä kömpelösti lavastettu harhautus yöhön karanneesta murhaajasta vakuuta Poirot'ia. Murhaaja on ilmiselvästi edelleen junassa ja hänet on kaivettava esiin. Kuulustellaan 12 matkustajaa, mutta kukaan ei oikein vaikuta sopivalta ehdokkaalta tällaiseen veritekoon. Selviääkö tapaus Poirot'in harmailla aivosoluilla vai jääkö se arvoitukseksi?

En ole kovinkaan paljon lukenut Christien tuotantoa aiemmin. Kirjan vanha käännös loi aimo annoksen lisätunnelmaa vanhaan tarinaan. Koko tuonaikainen ylemmän säädyn maailma on länsimaissa hyvin pitkälti historiaa ja tämä miljöö itsessään loi oivat puitteet todellisuuspaolle. Monimutkainen rikos ratkaisuineen ei oikein kestä kriittisen silmän katsetta, mutta laadukasta viihdettä kirja on joka tapauksessa. En ole katsonut ikinä kirjaan pohjautuvia filmatisointeja, joten tarina itsessään oli minulle uusi enkä kieltämättä olisi osannut edes aavistaa lopputulosta. 

Kirjassa esiintyy vain länsimaalaisia ihmisiä, mutta heidän kansallisuuksiensa kirjo on melko suuri. Tuonaikaiset stereotypiat erimaalaisista ihmisistä ovat vahvasti läsnä. Amerikkalaisiin kohdistuu paljon epäilyjä, amerikkalaiset taas pitävät brittejä etäisinä ja tympeinä ihmisinä. Yksi Poirot'in avustajista haluaisi kovasti sälyttää teon junan ainoan italialaisen kontolle, onhan verityö tikarilla niin kovin italialaista. Idän pikajunan pysäkit ovat ehkä nykylukijallekin vähän eksottisia kun ollaan Bulgariassa ja Jugoslaviassa. Liki sadan vuoden takaisille lukijoille kirjan miljöö olisi varmaan saman tien voinut olla Intiassa tai Kiinassa, yhtä kaikki kaukana jossakin. 

Vaikka kirjassa on kohtalainen määrä henkilöitä, on Christie onnistunut luomaan heistä kaikista hyvin uskottavia ja eläviä. Joidenkin osa on loppujen lopuksi hyvin pieni, mutta heitä ei ollenkaan vaivaa paperisuus. Christie toki lasketaan mestariluokkaan, mutta juuri tässä hahmojen moniulotteisuudessa ja uskottavuudessa voisi monikin nykyajan dekkarikirjailija ottaa oppia. 

Murhasta huolimatta kirjan tunnelma on hyvinkin lämminhenkinen ja leppoisa, pientä huumoriakin pilkahtelee siellä täällä. Lukijan ei tarvitse pelätä traumatisoivia ja verisiä yksityiskohtia, vaan pääpaino on syyllisen selvittelyssä. Voisin lukea Christien tuotantoa enemmänkin.

Haastetta emännöi tällä kierroksella Kulttuuri kukoistaa.