Leo Tolstoi - Sota ja rauha (1. versio)

 "Miten kauniilta taivas näyttikään, miten siniseltä, rauhalliselta ja syvältä! Miten kirkkaalta ja juhlallisesti laskeutuvalta aurinko! Miten hellästi kimallellen kaukaisen Tonavan vesi välkehtikään! Ja vielä kauniimmat olisivat Tonavan takana sinertävät kaukaiset vuoret, luostari, salaperäiset solat, latvoja myöten sumuun vajonneet mäntymetsät... siellä on hiljaista, onnellista... "Mitään muuta en toivoisikaan, mitään muuta en haluaisi kuin olla siellä", Nikolai ajatteli. "Pelkästään minussa ja tässä auringossa on niin paljon onnea, ja täällä... vaikerrusta, kärsimystä, pelkoa, ja vielä tämä epävarmuus ja kiire... Taas huudetaan jotain ja taas kaikki säntäävät jonnekin, ja minä juoksen heidän kanssaan, ja tuossa se on, kuolema on ylläni, ympärilläni... pieni hetki, enkä enää koskaan näe tätä aurinkoa, tätä vettä, tätä solaa..." Samalla hetkellä aurinko alkoi vetäytyä pilveen; Nikolain edessä olivat toiset paarit. Ja kuoleman ja paarien pelko ja auringon ja elämän rakkaus, kaikki sulautui yhdeksi kipeän hätäiseksi vaikutelmaksi."

Leo Tolstoin klassikko Sota ja rauha (Tammi, ensimmäinen suomenkielinen painos Eero Balkin kääntämänä 2005, alkuperäisteos ilmestynyt 1866) kertoo monista ihmisistä, mutta tarkemmalla katseella kahdesta aatelisesta perheestä ja heidän kohtaloistaan Napoleonin sotien aikana 1800-luvun Venäjällä. Kirjan alkupuoli sijoittuu osapuilleen vuoteen 1805, kun Venäjä sotii ensimmäisen kerran Ranskaa vastaan Itävalta tukijanaan. Kirjan loppupuoli sijoittuu Napoleonin hyökkäykseen Moskovaan ja lopulta Napoleonin häviöön. Itse koin, että sodassakin kunnostautunut ruhtinas Andrei on lopulta kirjan keskeisin henkilö. Kaikki muut olennaiset henkilöt voi peilata häntä vasten.

Ruhtinas Andrei on kirjan alussa naimisissa ja ensimmäinen lapsi on tulossa. Vaimo on pieni ja iloinen, mutta Andrei on kylmä häntä kohtaan. Kuitenkin oudot ja vavahduttavat tapahtumat niin sota- kuin kotirintamalla saavat aikaan Andrein kylmässä ja arrogantissa luonteessa pehmentymistä. Andrei kokee rintamalla hurmahenkisen tajunnanlaajentumisen haavoittuessaan ja jäädessään sotavangiksi. Tuo vaikutelma kestää kauan. 

Andreilla on kärttyinen ja despoottinen vanha isä, joka sortaa tytärtään ruhtinatar Marjaa. Marjan ainoa tehtävä on palvella isäänsä, naimisiinkaan hän ei pääse. Marja on nykymittapuulla hyvin erikoinen hahmo, mutta 1800-luvun kirjallisuudessa ei niinkään harvinainen. Hän on kaikilla mittapuilla hyvä nainen ja hyvä kristitty ja tekee aina velvollisuutensa. Näin pyhimysmäistä henkilöä ei yksinkertaisesti voisi olla nykykirjallisuudessa. Nykylukijat tuskin samastuisivat häneen ollenkaan. Maailma on kovasti muuttunut.

Toinen perhe on niin ikään sodassa palvelevan Nikolain perhe. Perhe on ollut joskus hyvin rikas, mutta isä on hoitanut raha-asiat huonosti ja perhe on hyvin lähellä joutua mieron tielle. Tyttäret Sonja ja Natasa ovat enemmän keskiössä, ja heidän rakkaus- ja avioliittokuvionsa vähän pehmentävät kirjan raskaita teemoja. 

Viime kädessä ainot kunnon teemat taiteelle ovat mielestäni kuolema ja rakkaus, ja näistä ydinteemoista Tolstoi on ammentanut hyvin runsaan teoksen. Eri ihmisten yksityiskohtainen kuvaus teki alusta aika sekava, mutta jossain vaiheessa tajusin, että suurin osa kirjan hahmoista ja yksityiskohdista ei ole niin tärkeitä. Kieli on varsin nautittavaa ja oli tässä jotain hyvin hienovaraista huumoriakin joissain kohdissa. Tolstoin ydinväite on, että ajatus historiallisten tapahtumien loogisuudesta on vain jälkikäteen sepustettuja selityksiä. Tosiasiassa kaikki on pienistä kasautuvista vääjäämättömistä yksityiskohdista kiinni. Tolstoin mielestä vähän mutkia oikoen Napoleonilla ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin hyökätä Venäjän puolella yksinkertaisesti siksi, että päivä koitti kauniina ja hän oli valmiiksi niin hyvällä tuulella! Tämä on hyvin epätavallinen mutta myös kiinnostava tapa nähdä maailma ja historia.

Menetelmänäni oli lukea kymmenisen sivua päivässä. Hyvin tarkkaan tuota suunnitelmaa noudatinkin ja vajaa puoli vuotta meni lukiessa. Omassa versiossani sivuja on 1129 varsinaista tarinaa. Suosittelen tätä metodia kaikille, jotka haluavat lukea paksun klassikon, mutta pelkäävät sen massiivisuutta.

Haasteet:

Keskisuomalaisen 100 kirjaa: Kohta 48: Leo Tolstoi - Sota ja rauha

Helmet-lukuhaaste 2015: Kohta 18: Yli 100 vuotta vanha kirja