Kale Puonti - Topi (Pasilan Myrkky 7)

 "Nella huomasi huoneen katon nurkassa valvontakameran. Hän näytti keskisormeaan punaista vilkkuvaloa välkkyvälle laitteelle. Vaikka Nella ei käsittänyt yhtään, mitä oli tapahtunut ja miksi hän oli tässä huoneessa ketjulla seinään sidottuna, oli hän päättänyt, ettei näyttäisi paniikkiaan hänet tänne tuoneelle pervolle tai muille kameran kuvaa katsoville tyypeille. 

     Joku oli sittenkin paikalla ja oli havainnut Nellan heränneen. Hän kuuli, kuinka avainta väännettiin lukossa. Joku tuli sisään, ja huoneeseen syttyivät valot."

Kale Puontin dekkari Topi (Bazar 2024) on osa hänen Helsingin huumepoliisista kertovaa sarjaansa Pasilan Myrkky. Tässä osassa itseään myyvä nuori narkomaani Nella kaapataan kadulta ja hänen tehtävänsä on viihdyttää likaisen bisnesmiehen bisneskaveria. Nellan kaveri ilmoittaa katoamisesta heti poliisille, mutta täysi-ikäisen kadotessa tutkintaa ei aloiteta kovinkaan nopeasti, varsinkaan Nellan taustalla. Kirjan tarinaa kerrotaan monista näkökulmista, sekä poliisien että konnien. Lyhyet luvut ja runsaat tapahtumat tekevät romaanista helppolukuisen.

Minulla oli kuitenkin käynnistysvaikeuksia kirjan kanssa. Olen lukenut viime aikoina niin monta rikoskirjaa, että genre alkoi jo pursuta korvista. Pidän Puontin suoraviivaisista dekkareista, mutta ne ovat toisaalta hyvin vahvasti viihdettä. No, seuraavat kirjat ovat hyvin erityyppisiä sitten.

Viihdegenrestä huolimatta Puonti poimii teoksiinsa aina ilmiöitä, joilla on yhteiskunnallinen aspekti ja inhimillistä merkitystä. Lastensuojelun ongelmat, hatkanuoret, huumeet, prostituutio, kaikki nämä aiheet pyörivät paljon myös median otsikoissa. Kirjailijalla on myös pyhä pyrkimys kaiken toiminnan keskellä tuoda inhimillinen kärsimys esiin. Silti näitä dekkareita minusta vaivaa tietty genrelle tyypillinen ohuus. Rakenne on silppumainen, henkilöitä on runsaasti ja vauhti aivan huimaa päätä. Dekkareissa on haastavaa pysähtyä oikeasti jonkin vaikuttavan äärelle. Siksi en yleensä enää lue rikoskirjoja kovin monta putkeen.

Marinasta huolimatta mielelläänhän tämän kirjan lopulta luki loppuun. Pidän myös siitä, että rikollisten kohtaloissa on paljon realismia, vaikka lukija tietenkin aina haluaisi oikeuden toteutuvan.