Joel Haahtela - Talvikappeli

 "Talvella valo jää kauemmaksi, mutta Jumala tulee lähemmäksi. Ihminen lähestyy Luojaansa aina pimeässä, oman sydämensä talvihämärässä."

Joel Haahtelan uutuusromaani Talvikappeli (Otava 2026) kertoo keskiajan Italiassa asuvasta taidemaalarista, joka maalaa kappeliin freskoja. Mestarilla on kaksi juutalaista apumiestä ja paljon ajatuksia eletystä elämästä. Kirjaa kuljettavat eteenpäin pienet arkiset tapahtumat ja mestarin ajatukset.

Haahtela on kirjoittanut taidemaalarista jo aika monta kertaa. Jälleen myös menneisyyden nainen kummittelee, mutta hiukan rauhallisemmin kuin viimeisimmissä romaaneissa. Tässä kirjassa ei periaatteessa ole mitään vikaa, mutta minusta tuntuu, että olen lukenut tämän Haahtelan romaanin jo useasti ennenkin. Haahtela ei hellitä maneereistaan, vaikka olisi jo aika keksiä jotain uutta.

Sinänsä yksi toistuva teema on Jumala, mutta se sopii minulle henkilökohtaisesti ja toisaalta näin avoin kristillisyys on harvinaista suurten kustantamojen kirjallisuustarjonnassa. Nykyään julkaistaan paljon aika kepeää kirjallisuutta, josta en niin paljon välitä ja siihen nähden Haahtelan pyhyys ja vakavuus miellyttävät ja parhaimmillaan myös liikuttavat minua.

Kommentit

aino harjula sanoi…
Minäkin luin tämän äskettäin. Hienoviritteinen teos.
Elegia sanoi…
En ole Haahtelalta toistaiseksi mitään lukenut, mutta muistelisin että Jakobin portaista olen kiinnostunut. Luin siitä jostain blogista ja se jäi mieleeni. En yleensä uskonnollisuudesta innostu, mutta toisaalta en sitä vieroksukaan: riippuu tietty käsittelytavasta.
Tuulevi sanoi…
Ymmärrän hyvin tuon näkemyksen, että Haahtela tuntuu aina vain kirjoittavan melkein samaa kirjaa. Olen niitä kaksi tai kolme lukenut, vaikka kristillinen uskonto on minulle vain osa länsimaista kulttuuriperintöä.
Amma sanoi…
Minulle tämä oli taas ensimmäinen (!) Haahtelani, joten mahdollinen toisto tai maneerit eivät haitanneet ollenkaan.
Tämä oli kaunis teos!
Seregi sanoi…
Tämänkin uskon olevan Finlandia ehdokkaana
En varsinaisesti ole niin suuri Haahtela-fani kuin jotkut ovat mutta kyllä tämä kiinnostaa.
Pidin kovasti Haahtelan Yö Whistlerin maalauksessa - ja Sielunpiirtäjän ilta -romaaneista. Ne pohtivat elämän syviä virtauksia ja ovat kielellisesti rauhoittavia. Hengellisten tekstien äärelle on hyvä aina välillä hiljentyä, vaikka en kirkkoon kuulukaan. Arvostan sitä, että tekstin takana on paljon ajattelua.
Olen lukenut Tähtikirkas, lumivalkea, se oli ensimmäinen ja viimeinen lajiaan.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen

Ken Follett - Taivaan pilarit

Mila Teräs - Amiraali