L. M. Montgomery - Tie eiliseen

 

"Hirveän paljon vieraita! Ja kaikki Glen St. Maryn ja Mowbray Narrowsin maalaistollot. Hienot häät taitavat olla heille oikea elämys. Prue Davisilla on uusi leninki ja hän yrittää olla, niin kuin se olisi aivan tavallista. Prue-raukka! Barbara Morse tekee parhaillaan kaikista inhottavia huomautuksia. Minä tiedän sen hänen kasvojensa ilmeestä. Ah, rouva Blythe on juuri torunut häntä. Sen minä näen hänen ilmeestään. Mutta ei sellainen Barbaraan tepsi. Höpöttäminen on hänen suurin intohimonsa! Hän juoruilisi hautajaisissakin, miksi ei sitten hienoissa häissä, missä jokainen tietää morsiamen ottavan miehen lohdutuspalkinnoksi ja miehen ottavan hänet, niin, taivas tietää, miksi - luultavasti vain siksi, että tyttö sattui häntä tavoittelemaan."

Alkuperäisteos The Road to Yesterday. Suomentaja Marja Helanen-Ahtola. Karisto 1976.

Ah, jälleen Montgomeryn parissa! En vain saa hänen tuotannostaan tarpeekseen. Kohta olen tuonut blogiini kaikki hänen teoksensa, mikä on melkeinpä sääli. Näihin kirjoihin on niin ihanaa aina palata.

Tie eiliseen on novellikokoelma. Käsittääkseni nämä novellit sisältyvät myös teokseen Annan jäähyväiset, josta olen blogannut täällä. Se ei kuitenkaan haittaa mitään, sillä muistin vain hatarasti jotakin näistä tarinoista. Annan jäähyväisten alkuperäinen nimi The Blythes Are Quoted on sopiva nimi tälle kokoelmalle, sillä Blythen perhe vilahtelee novelleissa tuon tuostakin. Kaikilla on arvostetun tohtorin perheestä jonkinlainen mielipide eikä se aina ole miellyttävä.

Kuten Montgomerylle on tavallista, useimmat novellit käsittelivät romantiikkaa ja naimakauppoja. Ehkäpä riemastuttavin oli tarina Unelma toteutuu, jossa haaveiluun taipuvainen kirkonvanhin joutuu käsittämättömien tapahtumien pyörteisiin kohdatessaan hassahtaneen nuoruudenihastuksensa. Montgomery totisesti osaa lyödä kierroksia peliin, kun niitä tarvitaan!

Pidin kovasti myös novellista Morsian saapuu, jossa Glen St. Maryn asukkaat miettivät mielessään kuka mitäkin hääparista ja muista paikalla olevista. Aivan kerta kaikkisen lyömättömästi kuvailtuja ihmisluonteita! Mielipiteet äkkinäisen naimisiin menon syistä vaihtelevat vieraasta toiseen, mutta lopulta lukija saa tietää totuudenkin.

Romantiikan ohella kirjassa on myös onnistuneita lapsikuvauksia. Iltapäivä herra Jenkinsin seurassa kertoo rivien välissä enemmän kuin avoimesti, mistä pidin. Lapsilukijalta vihjaukset jäävät todennäköisesti huomaamatta. Kaksosten kuvitteluleikki on kirjailijalle tuttua onnellista fantasiaa, jossa asiat loksahtavat saumattomasti paikoilleen. En valita lainkaan, olen onnellisten loppujen ystävä.

Kuitenkin suosikikseni muodostui Haaveen pauloissa, jossa saamme kokea oikeaa kummitustarinoiden väristystä. Yliluonnolliset elementit eivät ole Montgomerylle täysin vieraita, mutta tässä novellissa ne olivat pinnalla tavallista voimakkaammin. Novellissa vanhaksipiiaksi jäänyt Hester vierailee pikkuisen Esmén kanssa kielletyssä puutarhassa täysikuun aikaan ja tapaa siellä kuolleen rakastettunsa.  Rakastan dramaattia asioita ja dramaattinen tämä tarina tosiaan oli!

Erittäin onnistunut novellivalikoima. Suosittelen lämpimästi joko tätä vanhaa kirjaa tai sitten Annan jäähyväisiä.