Maggie Nelson - Jane / Punaiset osat

 "Se mitä tapahtui

viiden ja puolen 

tunnin ajan

Janen ja hänen

murhaajansa välillä

on niin musta aukko

että se voisi syödä

kokonaisen auringon

jälkeä jättämättä.

Kuuntele

tarpeeksi tarkkaan,

James sanoi,

Kuulet 

kivistyksen

rytmin." (Jane)

Kustantamo S&S 2020. Alkuteokset: Jane - a murder (2005) ja The Red Parts (2007). Suomentanut Kaijamari Sivill.

Maggie Nelsonin kahden kirjan yhdistelmä Jane / Punaiset osat ovat sisaruskirjoja. Jane kertoo Nelsonin tädistä, joka murhattiin tämän ollessa vasta päälle parikymppinen oikeustieteen opiskelija. Jane on runokirja, jossa on seassa myös Janen omia päiväkirjamerkintöjä. Punaiset osat taas on muistelma Janen oikeustapauksesta, kun yhtäkkiä 36 vuoden jälkeen todennäköinen murhaaja saatiin selville.

Kirjat ovat hyvin vaikuttavia. Janen sivuilta piirtyy kuva älykkäästä mutta itsestään epävarmasta naisesta, jonka elämä päättyi aivan liian aikaisin. Punaiset osat taas kuvaa Nelsonin tuntoja, jotka ovat moninaiset. Toisin kuin voisi äkkiseltään kuvitella, vanhan murhatapauksen selviäminen ei ole päällimmäisenä helpotus, vaan se repii väkivaltaisesti vanhat haavat auki.

Nelson on tarkkanäköinen kirjoittaja. En ole koskaan aiemmin lukenut vastaavaa kirjaa, jossa murhatun lähipiiri käy läpi tuntojaan. Nelsonin kerrontaan sekoittuvat hänen senhetkisen elämänsä käänteet, kuten äkkinäinen ja tuskallinen ero. Valmiiksi romuna oleva Nelson joutuu kestämään oikeussalidraaman ja hauraan äidin mielialavaihtelut. 

Läpi kirjan Punaiset osat Nelson miettii, onko poliisilla varmasti oikea henkilö haavissaan. Nimittäin Janen ruumiista on käsittämättömästi löytynyt sillä hetkellä 4-vuotiaan pojankin DNA:ta. Tämä näyte jää ikuisesti arvoitukseksi. Oma luottamukseni Yhdysvaltain oikeusprosesseja kohtaan ei ole kovin korkealla, koska siellä on käytössä älytön valamiehistösysteeemi. Sen kummempaa kritiikkiä Nelson ei kuitenkaan oikeusjärjestelmää kohtaan esitä, fokus on muualla.

Suosittelen tätä kirjaparia. Mukavasti erilaiset kirjat täydentävät toisiaan ja käyvät vuoropuhelua keskenään.

"En tuntenut Janea, mutta sen tiedän, että minussa on tuota samaa verta. Sitä on myös äidissäni. Sitä on myös siskossani. Se nousee mieleeni joka kerta, kun näen tahran, ja joka kerta tuntuu kuin tukehtuisin. Pyydettäessä olisin kuvaillut sitä kolmekymmentäkuusi vuotta vanhaa, ruskeaksi kuivahtaneen sakean veren kaaosmaista pyörrettä suunnilleen surullisimmaksi asiaksi, jonka olen eläissäni nähnyt. Siinä tiivistyi riisuttu epäonni." (Punaiset osat)