Virpi Hämeen-Anttila - Paino - Miten pääsisin sinuiksi kehoni kanssa

 "Miksi jotkut eivät voi sietää lihavaa, joka ei vihaa itseään eikä halua enää ruveta laihdutuskuurille?

Koska lihavan tyytyväisyys omaan kehoonsa on loukkaus ja uhka sille, joka on sitoutunut laihduttamaan maailman tappiin kyetäkseen hyväksymään itsensä.

Koska lihava kiistää päätöksellään olla laihduttamatta hoikan tai laihdutetun kehon arvon ja yrittää viedä hoikalta ja hoikaksi laihduttaneelta hänen ylemmyydentuntonsa, etuoikeutensa ja paremman statuksensa."

Otava 2020.

Kirjassaan Paino Virpi Hämeen-Anttila kertoo tarinansa painon, traumojen ja erilaisten vaikeuksien kanssa. Kirja oli paitsi matka Hämeen-Anttilan elämään, myös omaan elämääni.

Kuten kirjailijallakin, myös minulla on vaiheikas matka oman kehoni kanssa. Olen koettanut laihduttaa ensimmäisen kerran jossain 10-vuotiaana. Olen teini-iässä sairastunut sekavakuvioiseen syömishäiriöön, jossa on ollut vähän kaikenlaisten häiriöiden piirteitä. Sinänsä tuttua jo muutenkin minulle, että en usein mahdu virallisiin diagnooseihin. Olen vain epämääräisesti kummallinen.

Kirjailija on elänyt jo paljon ennen minua, mutta valitettavan tutulta moni asia tuntui. Erityisesti terkkarin tuomio liikalihava ja lättäjalat sävähdytti. Minulle saman sanoi terkkarin sijasta koululääkäri. Hän toisaalta lähetti noin puoli koulua erikoispuolelle milloin minkäkin oletetun ongelman takia. Kun sitten varhaisessa aikuisiässä kenkäkaupan myyjä kehui jalkaani siroksi, olin aivan hämmästynyt. Voiko tämä lättäjalka tosiaan olla jonkun mielestä siro?

Ihmisten sanoilla ja asenteilla on iso vaikutus, koska olemme niin sosiaalinen laji. Muut ihmiset toimivat meille peileinä varsinkin kasvuiässä. Jos saa jatkuvasti kuulla olevansa vääränlainen, ongelmia on luvassa ennemmin tai myöhemmin. Hämeen-Anttila suomii lihavien kiusaajia ja syyllistäjiä tiukasti ja aivan aiheesta. Syyt lihavuuden taustalla ovat käytännössä aina paljon monimutkaisemmat kuin yksinkertaistettu hokema kuluta enemmän. 

Kirjailija käsittelee yhteiskunnallisia aspekteja paljon ja ne ovatkin mielenkiintoisia. Tässä suhteessa kirja onkin jopa enemmän kuin yhden yksilön tarina. Siinä on psykologista tarkkuutta ja myös selvästi iän tuomaa viisautta.

Oli raastavaa lukea, miten patriarkaalisen ja arvaamattoman isän kanssa eläminen sai Hämeen-Anttilan reagoimaan ikään kuin sisään päin. Kun tunteita ei saanut ilmaista, tuli syömisestä ainoa lohtu. Sitten alkoi ensimmäinen laihdutus ja ongelmat lähtivät kasautumaan. Varmasti ainakin jossain määrin tuttua monelle!

Se taas oli inspiroivaa ja elähdyttävää, kuinka keski-iässä kirjailija alkoi vähitellen tutustua kehoonsa paremmin ja luottaa siihen. Hän alkoi hiljalleen antaa piut paut ulkopuolisille kommentoijille ja alkoi keskittyä terveyteen. Mikään iltapäivälehtien rakastama suoraviivainen sankaritarina ei ole kyseessä, kuten kirjailija jo kirjan alkupuolella korostaa. Matka on sekava, täynnä kompurointia ja takapakkeja. Laihduttaminen on omituisella tavalla koukuttavaa, ja siitä voi olla hyvin vaikeaa luopua, varsinkin kun muu maailma kirkuu että pitää laihduttaa ja laihtua. 

Milloin pääsisimmekään siihen tilanteeseen, että paino sysättäisiin sivuraiteille ja korostettaisiin keskeisesti terveyttä? Sillä ihmisen painosta riippumatta hänelle on hyväksi riittävä uni, järkevä syöminen ja tietenkin mielekäs liikunta. Vaikkei paino edes juuri tippuisi, ovat terveyshyödyt merkittävät. Ennen kaikkea minusta pitäisi puhua siitä, että meillä kaikilla on _oikeus_ terveeseen elämään, niillä reunaehdoilla jotka kunkin yksilöllinen biologia mahdollistaa. Ehkä ensimmäistä kertaa aloin ajatella, että niin, minäkin voin tehdä hyviä valintoja eikä se tarkoita pakonomaisuutta ja rajua itsekuria. Vähästäkin on jo apua.

Tästä tuli häkellyttävän henkilökohtainen teksti, mutta toivottavasti siitä on jollekulle iloa ja ehkä jopa vertaistukea. Aihe koskettaa todella monia ihmisiä ja on latautunut. Haastankin sinua miettimään (jos laihdutat), että onko se välttämättä tarpeen? Riittäisikö kuitenkin painon tarkkailun sijaan oman yleisen elämänlaadun pohdinta ja sen mielekkyyden lisääminen?