Leena Vähäkylä - Sairastunut mieli - Kuinka sen kanssa elää ja selviytyä
"Miksi psyykkiset sairaudet edelleen ovat mysteerejä eikä osaan niistä ole keksitty parannuskeinoja? Esimerkiksi skitsofrenian aiheuttajat ovat edelleen ratkaisematta, samoin kaksisuuntaisuutta pidetään edelleen parantumattomana. Lääkkeet eivät paranna psyykkisiä sairauksia, vain lieventävät oireita. Monien muiden sairauksien paranemisprosentit ovat viime vuosikymmeninä selkeästi nousseet. Miksi eivät psyykkisissä sairauksissa?"
Kansi: Maria Manner. Gaudeamus 2021.
Leena Vähäkylän teos Sairastunut mieli avaa ikkunan eri psykiatristen sairauksien maailmaan. Kirjassa kerrotaan ensin tietoa kustakin sairaudesta ja sen jälkeen haastateltujen ihmisten kertomuksia elämästään ja sairaudestaan. Osalla on hyvinkin karvaita kokemuksia psykiatrisesta hoidosta, osa taas on saanut hyvää hoitoa.
Vähäkylällä on kriittinen ote aiheeseensa. Hän kehottaa tunnistamaan omat oireensa ja vaatimaan yksilöllistä hoitoa. Lääkehoitoa hän ei vastusta, mutta suosittaa mahdollisten sivuoireiden tarkkailua. Mieleeni jäi pohdinta termistöstä, jota käytetään sairastuneista. Erityisen kamalana kirjailija pitää sanaa häiriö. Onko häiriöön sairastunut siis jotenkin häiriintynyt? Vähäkylä suosittaa häiriön tilalle sanaa oireyhtymä.
Mukana on myös omaisten tarinoita, mikä oli tosi hyvä. Psyykkisesti sairastuneen rinnalla ei usein ole helppoa kulkea ja onkin tärkeää, että omaiset pystyvät pitämään omasta jaksamisestaan huolta.
Ehdottomasti suosittelen teosta. Se antaa tiivistetysti tietoa yleisimmistä psyyken sairauksista ja herättää pohtimaan psykiatrisen hoidon tilaa ja mahdollisuuksia.
Kommentit
Psykiatristen palvelujen laatu ja saantimahdollisuudet vaihtelevat varmasti suuresti. Omat ainoat kokemukseni 1990-luvun laman mylleryksessä ovat yksityispuolelta pelkästään postiiviset...
Nykyään osaan tunnistaa oireita, mutta eipä siitäkään paljon apua ole jos “raja” ylittyy. Silloin ihminen kyllä tarvitsee jonkun toisen apua. Itse olen saanut pääosin hyvää hoitoa muutamia yksittäistapauksia lukuun ottamatta.
Mietin tuota lääkeasiaa. Mitään lääkkeitä ei pitäisi heppoisin perustein käyttää, mutta miksi se tuodaan esille yleensä vain silloin kun kyse on mielenterveyteen liittyvistä lääkkeistä. Harva kyseenalaistaa syöpähoitojakaan.
Täytyy kyllä tämä itse lukea vaikka seuraavalla suomireissulla, niin ei tarvitse lukematta arvostella :D
Elegia: Kyllä, varsinkin ekalla kerralla ihminen itse harvoin on ajan tasalla. Itse olen ollut nyt kahdesti osastolla, kun oireet ovat menneet niin vaikeiksi. Osaan nykyään jo vähän tunnustella omaa oloa. Olisi kyllä kiva tietää, mitä teoksesta pidät. Tuo on totta, että fyysisissä sairauksissa ei yleensä lääkehoitoa kritisoida.
Anneli: Kyllä, omaisten kertomusten mukana olo oli erittäin arvokasta. Totta on, ettei varsinkaan alussa monesti itse tunnista oireiden vakavuutta.