Maria Laakso ja Johanna Rojola - Taltuta klassikko!

Tuossa aiemmin bloggasin tämän kirjan jatko-osasta Taltuta klassikko! goes länsimainen kirjallisuus. Esikoisteos Taltuta klassikko! (Tammi 2019) on kielenkäytöltään vähän kesympi, mutta erittäin viihdyttävä kokonaisuus.

Että minä rakastan tutustumista klassikkokirjallisuuteen! Niistä on löytynyt monia helmiä, kuten täällä aiemmin hehkuttamani Herman Hesse. Tässä teoksessa kuitenkin keskitytään nyt kotimaisiin klassikoihin.

Kirja lähestyy hyvin lempeästi nuorten mahdollista rimakauhua klassikkojen edessä. Se suosittaa muun muassa lukupiiriä, jolloin kirjat avautuvat paremmin ja lukemisesta tulee viihdyttävämpää. Klassikkojen esittelyssä on loistavia houkutteluja niiden lukemiseksi, kuten huomaamme esimerkiksi Sudenmorsiamen kohdalla:

"Kyllästyttääkö sinua arkinen kirjallisuus, jossa käytetään neljäsataa sivua siihen, että päähenkilö muuraa kasaan uunin? Kaipaako arkielämäsi kauhun väristyksiä, ripauksen yliluonnollisuutta ja hyppysellisen magiaa? Diggaatko Twilightia ja Harry Pottereita? Kiinnostaako ihmissudet? No hyvä! Sitten Aino Kallaksen Sudenmorsian voi olla klassikko sinun makuusi."

Olen lukenut useimmat kirjassa käsitellyt klassikot, mutta se ei menoa haitannut. Oli hilpeää palata näihin kirjoihin hauskojen sanankäänteiden siivittämänä. Kirjojen kuvaus on hieman omintakeista, mutta silti ytimeen osuvaa. Välillä tehdään kuivan huumorin huomioita joistain klassikkojen kummallisuuksista, erityisesti Kalevalan kohdalla. Kirjassa on myös hyvää taustoitusta kirjojen ajankohtiin ja kirjailijoihin liittyen. Myös hankalaa kirjallisuussanastoa avataan, muun muassa sanoja kaanon ja L. Onervan Mirdjan kohdalla sanaa diletantti. Olen lukenut kirjan, mutta enpä aiemmin kunnolla ollut ymmärtänyt tuon sanan merkitystä.

Kuten sanottu, kirjan kakkososa oli aika lailla villimpi, mutta toisaalta ulkomaisten klassikkojen käänteet antoivat siihen ihan eri tavalla aihettakin. Suomalaisia klassikkoja leimaa jonkinasteinen vakavuus. 

Oma suosikkini esitellyistä klassikoista on Edith Söderganin runojen avaaminen. Södergran on suuri rakkauteni, joten oli ihanaa palata hänen tuotantoonsa. Sain myös hyödyllistä tietoa runojen taustoista. Olipa vielä lempparini Vierge Moderne kokonaan siteerattuna osion lopussa!

Kirja on selvästi suunnattu nuorille ja sen fokus on nuorten houkuttelemisessa klassikkojen ja ylipäätään lukemisen makuun. Silti se on varsin riemukas kokemus myös varttuneemmalle lukijalle. Saapahan vähän tuntumaa myös nuorten kielenkäyttöön.

Listaan vielä tähän loppuun käsitellyt teokset:

Elias Lönnrot - Kalevala (1849)

Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä (1870)

Minna Canth - Työmiehen vaimo (1885)

L. Onerva - Mirdja (1908)

Edith Södergran - Runoja (1916-1925)

Aino Kallas - Sudenmorsian (1928)

Mika Waltari - Sinuhe egyptiläinen (1945)

Väinö Linna - Tuntematon sotilas (1954)