Pepi Reinikainen - Elämänkaarikirjoitus ja ihmisen vuodenajat

 "Miten paljon sitä antaisikaan, jos omat vanhemmat olisivat tehneet elämästään jonkinlaisen kirjallisen tuotoksen, ehkä suppean, mutta rehellisen! Niinpä sitä toivoo, että omat lapset innostuisivat asiasta edes joskus myöhemmin. Silloin kirjallinen materiaali - pieni elämäkerta perehdyttäväksi - voi olla todellinen aarre."

Piirrokset: Krista Partti. Kansi: Pirjo Toroskainen. Kirjapaja 2007.

Olen juuri lukenut jotain niin kiinnostavaa ja inspiroivaa, että en meinaa pysyä housuissani! Tämä kirja tuli elämääni juuri sopivaan saumaan.

Elämänkaarikirjoittaminen tarkoittaa omasta elämästä kirjoittamista seitsemän vuoden sykleissä. Elämä on jaettu vielä elämän kevääseen, kesään, syksyyn ja talveen. Sitä ennen on tarkoitus laatia pieni sukupuu, kirjoittaa isovanhemmista ja myös vanhemmista. Tarkoitus on ymmärtää syitä ja suhteita, ei laatia tuomiokirjelmiä elämänsä ihmisille.

Olen jo jonkin aikaa kokenut, että jokin tällainen voisi olla paikallaan juuri tässä hetkessä. Elämäni on nyt murroskohdassa sairastumisen vuoksi ja olen juuri sopivasti täyttämässä 28 vuotta - olen siis elänyt neljä seitsemän vuoden sykliä. Tässä vaiheessa elämää vielä muistaa takanapäin olevia vaiheita kirkkaammin, joten niistä olisi hyvä nyt kirjoittaa. Sitten joskus myöhemmin, kun elämänkokemusta ja ikää on tullut, voisi palata työnsä tuloksiin ja kirjoittaa taas lisää, mahdollisesti avartuneella otteella.

Olen tajunnut viime aikoina, etten oikein tunne ukkejani enkä edes vanhempiani kovin hyvin. Vanhempani ovat edelleen kiinteä osa elämääni, mutta en tunne heidän varhaisempia vaiheitaan juurikaan. Tässä kohtaa elämää voisi olla elähdyttävää tutustua omiin vanhempiin syvällisemmällä tasolla, kun nuoruusvuosien pahimmat kuohut ovat (toivottavasti) takanapäin. 

Meidän suvussamme tätini eli äitini sisko on ollut jo vuosia kiinnostunut sukututkimuksesta ja tehnyt sitä uutterasti. Minulle äidin suvun vaiheet ovat olleet jokseenkin pimennossa. Onneksi on vielä aikaa ottaa selvää sellaiselta ihmiseltä, joka tietää ja muistaa asioita! Siksi sanonkin, että tämä asia tuli juuri oikeassa vaiheessa eteen.

Suosittelen lämpimästi tätä teosta, jos aihe vähääkään kiinnostaa! Joillain paikkakunnilla voi edelleenkin olla ryhmiä elämänkaarikirjoitusta varten. Minä ajattelin tarttua toimeen yksin, mutta joissain päin Suomea voi olla tarjolla ohjaajan ja ryhmän tukea. Lukijoissani on aika monta vanhempaa ihmistä, joilla olisi varmasti paljon kerrottavaa omasta ja omien sukulaisten elämästä.