Labyrintistä ja toisista maailmoista: Piranesi

Susanna Clarken Piranesi (WSOY 2021, suomentanut Helene Bützow) on merkillinen kirja. Sen sivuilla lainehtivat Vuorovedet, tönöttävät Patsaat ja koko tuo kaikkeus, Talo, hengittää. Tapaamme Piranesin, hyväntahtoisen miehen, joka kunnioittaa Taloa joka solullaan.

"Ensimmäisen Kuun keskivaiheilla Etelästä nousi Tuuli. Se puhalsi lakkaamatta päiväkausia, ja vaikka yritin kovasti olla valittamatta, se oli eräänlainen koettelemus."

Piranesin lisäksi Talossa on Toinen, iäkkäämpi mies. Hän on kiinnostunut muinaisesta tiedosta ja tekee kaikenlaisia rituaaleja saavuttaakseen sen. Piranesi avustaa häntä. Kerran, istuessaan erään hienon 

Patsaan päällä Piranesi tajuaa, ettei koko hommassa ole mitään järkeä. Hän sanoo sen Toiselle, mutta tämä sanoo ärtyneenä, että keskustelu on käyty jo monta kertaa. Piranesi järkyttyy: unohtaako hän siis asioita?

"Olen tiennyt jo vuosia, että Toinen ei kunnioita Taloa samalla tavalla kuin minä, mutta tuollaiset puheet järkyttävät silti. Miten hänen kaltaisensa älykäs mies voi sanoa, että Talossa ei ole mitään elävää?"

Muutoksen tuulet kuitenkin puhaltavat, sillä Saleissa selvästi liikkuu muitakin ihmisiä. Se järkyttää Piranesia pahemman kerran. Toinen käskee hänen piiloutua muilta, mutta uteliaisuus kiihottaa Piranesia hullun lailla. 

Kirja on hyvin kiehtova. Siinä on mielenkiintoista mystiikkaa. Ajatukset alkavat laukata. Mistä Piranesi ja Toinen ovat oikein tulleet? Missä heidän vanhempansa ovat? Miksei Piranesi tunnu ajattelevan tai muistavan sellaisia olennaisia seikkoja? Mistä Toinen saa tavaransa? Vastaukset tulevat, kun kirjaa lukee eteenpäin.

Pidin tästä erikoisesta romaanista. Osa on pitänyt alkua liian outona, mutta minut se imaisi tehokkaasti mukaansa. Olen aina ollut kiinnostunut tällaisista jännistä rakennuksista ja Talo jos jokin on jännä. Se tuntuu laajenevan aivan loputtomiin!

Suosittelen sellaiselle, joka haluaa lukea jotain aivan erilaista välillä. 

"Joka puolella minua alkoi ilmestyä ovia, mutta tiesin, mikä oli etsimäni, se jonne kaikki unohdettu virtaa. Tästä maailmasta lähtevät vanhat ajatukset olivat kuluttaneet ja rispaannuttaneet oven reunat.

Ovi oli nyt täysin näkyvissä. Se oli Antoine Rivoiren ja Coquette des Blanchesin välisessä aukossa. Astuin siitä sisään."

Kommentit

Takkutukka sanoi…

Mielenkiintoiselta vaikuttava teos! Mahtaako kytkeytyä millään lailla tunnettuun arkkitehti-graafikko Giovanni Battista Piranesiin?
Anneli A sanoi…
Samaa mieltä Takkutukan kanssa. Kuulostaa kiinnostavalta. Välillä on hyvä haastaa itsensä tällaisten erilaisten kirjojen äärellä.
Anki sanoi…
Ei minun käsittääkseni asialla ollut tekemistä arkkitehti-graafikon kanssa. Piranesi oli oikeastaan Toisen antama pilkallinen nimi, mitä Piranesi ei naiiviudessaan tajunnut.

Suosittelen kyllä kokeilemaan, joskus on kiva vähän haastaa itseään. :)
Elegia sanoi…
Olenkin miettinyt, mistä kirjan nimi tulee. Nyt selvisi :D Kirja on nimenä todella tuttu ja täällä kovasti markkinoitu, mutta omalle lukulistalleni se ei ole päätynyt ainakaan toistaiseksi.
Kuulostaapa mielenkiintoiselta teokselta! Tällainen erilainen kirja voi joko räjäyttää pankin tarjoten upean uuden lukukokemuksen tai sitten siitä ei saa oikein mitään irti. Arvostelusi luettuani haluan ehdottomasti testata tämän teoksen, sillä uskon sen vaikuttavuuteen :D
Anki sanoi…
Elegia: Tässä oli mukavasti mystisyyttä. Ei toki ole varmasti kaikkien mieleen. :)

Heidi: Kiva kuulla! Totta tuo, että lukijasta riippuen saattaa tulla joko tosi hyvä kokemus tai sitten ei ollenkaan.
Arja sanoi…
Merkillinen, kiehtova, erilainen. Kuulostaa kiinnostavalta! Ja yhtään en tiedä, mistä on kyse. Tuli mieleen muuten kirjailijan Tatu Kokko mainio kirja patsaista: Kävelevien patsaiden kaupunki.
Anki sanoi…
Arja: Tämä on tosiaan kiehtova ja erilainen! Tuo Kokon kirja onkin ihan uusi tuttavuus. :)
Koitin jo jättää yhden kommentin mutta tuli "verkkosivu ei ole saatavilla", siis uusi yritys.

En ole tästä kirjasta kuullutkaan mutta tekstinäytteiden ja kertomasi perusteella kiinnostuin heti! Välillä sitä kaipaa vähän mystisyyttäkin, vaikka liian korkealentoisen tekstin ystävä en olekaan.
Anki sanoi…
Joo, tämä ei ole minusta ollenkaan korkealentoista, mystistä tietyllä tavalla kylläkin.
Seregi sanoi…
Ei taida sopia äänikirjana kuunneltavaksi, mikäli pitää olla tarkkaavainen erilaisen juonen kanssa!
Anki sanoi…
Joo en ehkä itse suosittaisi äänikirjana. Tosin en kuuntele äänikirjoja ollenkaan enkä ole niihin tottunut, joten neuvoni on vain valistunut arvaus. :)
Tämä odottaa pöydällä, mutta postauksestasi selvisi, että ei tämä ole yhtään minun kirjani. Erikoinen, ja ehkä liian erikoinen minulle.
Anki sanoi…
Okei, ei tämä tosiaan ehkä ihan kaikkien kirja ole!
Amma sanoi…
Hmmm… kuulostaa sellaiselta päännollauskirjalta. Joskus kun hurahtaa jonkun kirjan maailmaan niin täysillä, että on vähän vaikea aloittaa mitään uutta. Silloin tällainen outo ja merkillinen saattaa toimia tosi hyvin, kun ei ainakaan tule vertailtua siihen edelliseen.
Anki sanoi…
Hyvä huomio, näin se varmaan on!
Piranesi on tuttu kirja, mutta vain kansien perusteella, sillä sen alkuperäisversio löytyy tyttären kirjahyllystä. Juuri nyt minua kiinnostaa vahvat tosipohjaiset tarinat tai aivan tietokirjat. Fantasia ei kolahda nyt yhtään. Saas nähdä, milloin maailma asettuu sellaiseen malliin, että scifi- tai fantasia alkaisi kiinnostaa.
Kuulostaa ihanan merkilliseltä kirjalta!

Tuo lopussa oleva sitaatti on todella hieno ja kiehtova. Tuntui kuin jokainen lause vaatisi lukijalta syvällistä pohdintaa. On myös jotenkin hauskaa, miten monia sanoja kirjoitetaan isolla kirjaimella.
Anki sanoi…
Kirsi: Aina ei tietty genre uppoa. Minulla taas tökkii inhorealismi ja raakuus kirjoissa.

Anna: Tämä on ihanan merkillinen! Tuo isolla kirjoittaminen on mielenkiintoinen lisä. :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen