Vuosisadan rakkaustarina
"minä istun ja mietin milloin
vihani
tulee polttamaan sinut
valkoiseksi tuhkaksi
kun sinä makaat siinä ja nyyhkytät
ajattelematta hiukkaakaan
että sinunkin lapsillasi on
isä"
Märta Tikkasen kohahduttanut runoteos Vuosisadan rakkaustarina (Tammi 1978, suomentanut Eila Pennanen, kuvittanut Henrik Tikkanen) on hurja tarina hänen ja miehensä Henrik Tikkasen elämästä. Toisin kuin tuohon aikaan yleensä, ei ollut mikään salaisuus, millainen perhehelvetti Tikkasten elämä oli. Henrik joi todella paljon ja oli monin tavoin väkivaltainen. Märta jäi loppuun asti rinnalle. Miksi?
En tiedä, onko teosta kannattavaa lukea tuon miksi-kysymyksen johdattamana. Ehkä siinä osaltaan koetetaan selittää, ehkä ei. Ennemmin se kuitenkin on läpileikkaus alkoholismin sävyttämästä perhe-elämästä ja avioliitosta.
Märta purkaa tuntemuksiaan säästelemättä. Joukossa on paljon kohtia, jotka herättävät ajatuksia ja tunteita.
"Jossakin suhteessa
on koko juttu
hyvin epämiellyttävä:
minulla on valta
eikä minulla ole mitään
sitä vastaan
Epämiellyttävintä
on se että molemmat
tiedämme sen"
Kysymys on siis paljolti rakkaudesta ja vallasta. Toisaalta alkoholisti käyttää valtaa alistaessaan kaiken muun juomisensa palvelukseen. Toisaalta Märta on se, joka panee pyörät pyörimään. Ilman häntä Henrik ei kykenisi yhtään mihinkään.
Rakkaus taas on tässä yhteydessä jotenkin mieletön tunne. Miten voi rakastaa ihmistä, joka on niin tyhmä, julma ja julkea? Kestää se kun ihmiset varmasti puhuvat? Tämä asia jäänee ikuiseksi arvoitukseksi.
Joka tapauksessa teos herättää enemmän kysymyksiä kuin vastaa niihin. Runot ovat väkeviä eivätkä ne ole ajan saatossa vanhentuneet. Ne kuvaavat osuvasti alkoholistiperheessä elämistä.
"Sitä ne eivät voi
antaa anteeksi
että nainen vaihtoi
intohimonsa kohdetta
mutta säilytti intohimon
niin mies jäi taas ulkopuolelle
pikku Strindberg"
Väkevä tarina vaatii väkevää musiikkia. Päässäni alkoi soida Sielun Veljien kappale Rakkaudesta.
Kommentit
Hannele: Minä en kyllä nähnyt tätä mitenkään kauniina, sen verran graavisti oli kaikki krapulatkin kuvailtu.
Mai: Kyllä, runot ovat voimakas tapa kertoa.
Elegia: Kyllä, tämä herättää tunteita.