Naisen taistelut ja muodonmuutokset

"Kun näin tuon valokuvan, mieleeni johtui, että nuo kaksikymmentä tuhottua vuotta eivät olleet mikään luonnollinen asia vaan että ulkopuoliset voimat - yhteiskunta, miehisyys, isäni - olivat aiheuttaneet sen kaiken ja että kaikki olisi siis voinut mennä toisin."

Édouard Louis on kirjoittanut paljon isästään ja vaikeasta lapsuudestaan. Nyt vuorossa on äidin tarina. Naisen taistelut ja muodonmuutokset (Tammi 2022, suomentanut Lotta Toivanen) on kuvaus ahtaaseen vaimon ja äidin rooliin tungetusta naisesta, jolla kerran oli haaveita ja elämä edessään. Se kertoo myös vaikeasta pojan ja äidin suhteesta.

Louisin kirjassa piirtyy kuva katkeruuteen vaipuneesta naisesta, jonka suuri virhe oli tulla raskaaksi, erityisesti koska se tapahtui monta kertaa. Virhe oli sekä ensimmäinen mies että Louisin isä. Hakkaamista, alkoholismia, nöyryytystä. Päälle vielä naisellisesti käyttäytyvä poika, joka paljastui homoksi.

Louis kuvaa asioita luontevasti vain parilla virkkeellä. Kirja onkin varsin lyhyt kuten oli myöskin Kuka tappoi isäni. Tässäkään kirjassa ei silti ole mitään liian vähän. Muutama valokuva vielä elävöittää kerrontaa.

Pojan luokkaretki porvaristoon ei ollut äidille helppoa. Lukiossa ollessaan Louis alkoi tosissaan hävetä äitiään ja kotiaan. Se aiheutti rajua etääntymistä, jos kohta suhde ei ollut alun perinkään kovin lämmin. Sitten kaikki muuttui kirjaimellisesti yhdessä yössä: äiti jätti Louisin isän ja aloitti uuden elämän.

Pidin paitsi itse tarinasta ja sen kuvauksesta myös niistä tietyistä metatasoista, joita kirjassa on. Tai en tiedä ovatko ne varsinaisesti metatasoa, mutta joka tapauksessa Louis rikkoo normaalin tavan pitää yllä kerrontaa. Hän kirjoittaa suoraan, mitä hänelle on kirjallisuudesta opetettu ja miten hän aikoo rikkoa kaikkea sitä.

Helppolukuinen muttei helppo kirja. Suoraviivainen, raadollinen mutta samaan aikaan liikuttava.

"Kun olin lapsi me häpesimme yhdessä - kotiamme, köyhyyttämme. Nyt minä häpesin sinua, sinun takiasi. 

    Häpeämme erkanivat toisistaan."

Kommentit

Takkutukka sanoi…
Louis on mielenkiintoinen kirjailija, joka ei päästä lukijaansa ihan helpolla kuten "Kuka tappoi isäni" jo osoitti. Hänen eittämättömiä vahvuuksiaan ovat tekstin kieliasu ja ilmaisukykykuin myös mielialojen ja tunnetilojen välittäminen.

Tämä äiti-osio odottaa yöpöydällä, mutten malttanut poikkeuksellisesti olla lukematta arvioitasi jo nyt, kiitos hyvästä sellaisesta:)
Leena Laurila sanoi…
Vaikuttavalta maistuu. Hieno tuo viimeinen häpeä-sitaatti!
Anki sanoi…
Takkutukka: Kiitos kehuista! :)
Louisilla todella on hyvä ilmaisukyky.

Leena: Kyllä, tuo häpeäsitaatti on tosi hieno!
Minna sanoi…
Luokkaretki-teema on mielenkiintoinen, ja kotimaisesta ei nyt tule mieleeni kuin tietopainotteisia teoksia.
Édouard Louis tuntuu todella kirjoittavan tuoreesti, siitä antoi esimakua jo Ei enää Eddy. Pääsee siis lukupinooni ;-)
En ole vielä lukenut yhtään Édouard Louisin kirjaa, mutta varmaan pitäisi. Jotenkin en vain ole jaksanut viime aikoina innostua rankasta lapsuudesta ja vaikeista suhteista vanhempiin.
Jonna sanoi…
Olen lukenut Ei enää Eddyn mutta muuten tämän ilmeisen tuotteliaan kirjailijan teokset ovat jääneet sivuun. Kuulostaa rankalta mutta myös kiinnostavalta.
Anki sanoi…
Minna: Joku bloggasi kirjasta nimeltä Koneen pelko. Siinä käsitellään myös luokkakysymysiä ja työläisten asioita. :)

Tuulevi: Rankka aihehan tällainen on. Minulla jo hyllyssä odottavat Ei enää Eddy ja Väkivallan historia.

Jonna: Joo! Jotenkin käsitykseni on, että nämä vanhemmista suoraan kertovat eivät olisi niin rajuja kuin kaksi ensimmäistä kirjaa.
Tämän kirjan suomennettu nimi on musta vähän hassu. Muistan kun hypistelin kirjastossa tätä kirjailijan edellist suomennosta mutta hyllyyn jäi kun aihe tuntui vähän etäiseltä. Tässä aihe puhuttelisi enemmän, täytyy ehkä laittaa varaukseen :)
Anki sanoi…
Itse en edes katsonut alkuperäistä nimeä, mutta en toisaalta osaa ranskaa yhtään. En siis osaa oikein arvioida nimeä.
Suosittelen kyllä tätä kirjaa! Lukee nopeasti, kun on lyhyt ja isoa tekstiä.
Amma sanoi…
En ole lukenut kirjailijalta mitään, mutta luokkaretki-teema kiinnostaa. Samoin valitsemasi sitaatit vaikuttavat kiinnostavilta!
Anki sanoi…
Hieno juttu! :)
Leena Lumi sanoi…
Anki, pidin tästä aika huikeasti. Tällaista on kiinnostava kirjallisuus, joka ei tarvitse venytystä 600 sivuun.
Anki sanoi…
Niinpä! Kauhea tuo trendi paisuttaa kirjoja tolkuttoman pitkiksi.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 18: KOONTI