Statistiikkaa ja ohjeistusta nuorisolle

Kuva ei juurikaan liity juttuun, mutta hauskaan halloweeniin kylläkin!

 En varmaankaan ole ainoa bloggaaja, joka tykkää välillä kuikuilla bloginsa tilastoja. Käyn välillä vilkuilemassa uusimman postauksen näyttökertoja. Tällä kertaa kuitenkin katselin tilastoja tarkemminkin ja hieman yllätyin.

Blogini ei takuulla ole luetuimpien joukossa, mutta sen sijaan vanhat, osittain siis todella vanhat postaukset näyttävät maistuvan. Luetuimpien kärjessä on uusimpia postauksia, mutta kuinka ollakaan, heti perässä on Mila Teräksen Amiraali! Olen tästä iloinen ennen kaikkea siksi, että kyseessä on nuortenkirja. Mukana menossa on myös kesän bloggaus Anna-Leena Härkösen kolumnikokoelmasta Olis niin kiva ja muita kirjoituksia. 

Mutta sitten: joukossa on Maaliskuun luetut -postaus vuodelta 2011! Nimensä mukaisesti postaus sisältää vain listan siinä kuussa luetuista, ei juuri kummempaa. Lisäksi löytyy vielä näyttökertoja Ayaan Hirsi-Alille ja Anja Kauraselle, molemmista bloggasin tuolloin 10-luvun alussa. 

Ja siis tämähän on ihanaa! Välillä tulen miettineeksi, että onko blogikirjoituskin vain kertakäyttökamaa kuten kaikki nykyään tässä maailmassa. Mutta ilmeisesti siis ei olekaan. Mikään ei lämmitä pitkän linjan bloggaajan sydäntä enemmän kuin se, että jotakuta kiinnostaa oikeasti selata blogia. Eikä minulla edes ole kuvia kuin tuoreimmissa aktiivivuosien kirjoituksissa. Saati että kuvani olisivat kovinkaan hienoja...

Sisältö siis puhuu. En nyt halua ajatella sitä, että syksyn koulumelskeissä ipanat googlettavat kirjojen juonia kun eivät jaksa itse lukea kirjaa. Jos joku sellainen tyyppi sattuu tätä lukemaan niin pro tip: minä olen korkeakoulun käynyt aikuinen opettajanainen. Todennäköisesti äidinkielenopettajasi ei ole ihan tyhmä. Hän takuulla huomaa esseestäsi, että mielipiteet muotoiluineen eivät ole sinun. Joten lue se kirja, se tekee aivoillesi hyvää monin tavoin. :) 

Noin muutoin hyvät lukijat, jatkakaa samaan malliin. On ilo kirjoittaa itselle ja teille!