Sayaka Murata - Maan asukit

 "Olin mennyt naimisiin Yūn kanssa, mutta emme ehkä voisi tehdä lapsia, koska hän oli avaruusolio. Jos avaruusalusta ei löytyisi, päätyisin kaiketi jonkun muun pariksi ja joutuisin synnyttämään ihmisiä maailmaa varten."

Sayaka Muratan kirja Maan asukit (Gummerus 2022, suomentanut Raisa Porrasmaa) on varmaankin omituisinta, mitä olen ikinä lukenut. Ja ällöttävintä. Ja hämmentävintä. Ja ytimeen osuvinta. Kirjaa voi nimittäin kaikin mokomin lukea vaikka sellaisenaan, eräänlaisena scifinä tai sitten tarinana siitä, miten mieletön ihmiskunnan systeemi oikeastaan on ja miten rankkaa ulkopuolisuus voikaan olla.

Itse luin tarinaa lähinnä tuolla jälkimmäisellä tyylillä. Tarinan keskushenkilö on Natsuki, joka on kirjan alussa alakoulussa. Hänen kohokohtansa on o-bon-juhla maaseudulla vuoristokylässä, jossa isovanhemmat asuvat. Siellä on Yū, rakas serkku, avaruusolio. Serkku tosiaan väittää olevansa avaruusolio, mutta tässäkin taustalla on se, että (omituinen) äiti on todennut niin. Eräänlainen tulkinnallinen kerros onkin myös lasten asema aikuisten keskellä. Miten helposti lapsena uskookaan itseen liitetyt määritelmät ja miten suuria seurauksia sillä voikaan olla! 

Opettaja käyttää Natsukia hyväksi ja sillä on monenlaisia seurauksia. Pian tämän jälkeen Yūn kanssa tapahtuu sellaista, mikä saa koko suvun sekaisin. Jo aiemmin Natsukin elämässä ollut perheväkivalta pahenee. Niin, tämä kirja ei ole mitenkään erityisen kiva eikä siihen varsinaisesti halua jäädä asumaan. Loppukirja käsittelee Natsukin aikuiselämää eikä siitäkään kyllä käänteitä puutu.

Muratan kritiikki erityisesti lisääntymistä kohtaan on osuvaa. Natsukin lähipiiri todella vaikuttaa systeemin aivopesemältä, kun se vaatii häntä hyvinkin suorasukaisin sanakääntein lisääntymään välittömästi. Itse olen onnekkaasti välttynyt lapsiuteluilta, mutta tiedän, etteivät kaikki Suomessakaan välty. Oli muuten vähän hätkähdyttävää eilen kuulla radiosta (Radio Suomi), että Japanin pääministeri ehdotti joitain opintovelkahelpotuksia niille pareille, jotka tekevät lapsia! Taustalla on maan alhainen syntyvyys. Ihmistehdas todella taitaa olla olemassa ja toimia varsin päättäväisesti sille päälle sattuessaan...

Melkoisen äärimmäiseen pakettiin koottua yhteiskuntakritiikkiä siis. Enpä ihmettele kansiliepeen tietoa, että Murata on Japanissa monin verroin palkittu kirjailija. Toivottavasti häneltä suomennetaan vielä lisää! 

Haasteet:

Ei löytynyt osumaa mihinkään haasteeseen.

Kommentit

Jonna sanoi…
Tämä jäi erikoisuudessaan kyllä mieleen. Kiinnostavaa yhteiskuntakritiikkiä ja kiinnostavaa kapinointia vallitsevia normeja vastaan.
LauraKatarooma sanoi…
Mää en oo lukenu Muratalta vielä mitään, mutta ehdottomasti kiinnostaa!
Elegia sanoi…
Tämä oli mainio teos ja tässä se lopun överiksi vetäminen toimi erinomaisesti! Kyllähän Suomessakin joissakin kunnissa saa ns. vauvarahaa, mikä on mielestäni erittäin epäeettistä ja kyseenalaista.
Anki sanoi…
Jonna: Kyllä vaan, uskoisin ettei itseltäkään ihan heti unohdu.

LauraKatarooma: Joo saattaisit kyllä pitää! Se aiemmin suomennettu Lähikaupan nainen ei lähde niin kovalle laukalle että ehkä aloittaisin siitä.

Elegia: Joo totta, syntyvyys saa monet päättäjät panikoimaan ja tekemään kaikenlaisia hätiköityjä ratkaisuja.
Minä nyt seilaan tämän kanssa 😃 Pidin Lähikaupan naisesta jonkin erikoisen huumorivaihteen myötä, en tiedä oliko se enemmän kirjassa vai minussa, koska näin silloin myös sellaisia kommentteja ettei kirja ollut hauska ollenkaan vaan surullinen. Muistaakseni Elegia postasi tästä luettuaan sen englanniksi ennen kuin suomennos saatiin, ja ajattelin että luen sen heti kunhan... Sitten kun suomennos tuli, kirja alkoi näyttäytyä liian outona ja jätin sen väliin, mutta nyt taas tämän sinun jutun myötä laitan uudestaan ehkä -pinoon. Nähtäväksi jää 😃
Minna Vuo-Cho sanoi…
Luin sen lähikaupan naisen ja sekin oli vibaltaan erikoinen. Tämä tosin kuulostaa vielä astetta omituisemmalta... Vaatinee sopivan mielentilan.
Anki sanoi…
Jane: Hmm, oli Lähikaupan nainen jollain lailla vähän hauskakin. Toisaalta sitten se mitä itse pidin pääasiana eli yhteiskunnan painostus yksilöä kohtaan ei ollut yhtään hauskaa. Tämä uudempi kirja on tosi erikoinen, joten se ei varmasti ole kaikkien juttu. :)

Minna: Joo siis Lähikaupan nainen on varsin tavanomainen romaani tähän verrattuna. :D
Amma sanoi…
Olen lukenut tästä sieltä täältä, mutta en oikein ole päässyt perille, mistä on kyse �� ilmeisesti pitäisi todeta itse. En ole lukenut kirjailijan kumpaakaan suomennettua teosta, vaikka periaatteessa molemmat ovat kiinnostaneet. Mutta jokin vieraannuttava efekti niissä sitten kuitenkin on ollut.
Anki sanoi…
Molempien kirjojen naispäähenkilöt ovat omalla tavallaan vähän omituisia ja yhteiskuntajärjestykseen sopimattomia. Molemmissa on tiettyä kapinahenkeä lisääntymistä vastaan. Kannattaa kokeilla ainakin Lähikaupan naista, kumpikaan näistä kirjoista ei edes ole paksuja. :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 18: KOONTI