Slavenka Drakulić - Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään - sotarikolliset tuomiolla

 "Helposti kuvittelisi, että jugoslavialaiset olisivat olleet iloisia päästessään vihdoin eroon diktaattorista, joka Tito eittämättä oli. Mutta he eivät olleet. Kun hän lopulta kuoli, ihmiset olivat yllättyneitä ja järkyttyneitä. Muistan, että Titon kuoleman jälkeen miehet ja naiset itkivät kaduilla päiväkausia vaellellen päämäärättömästi kuin eksyneet lapset. Hänen kuolemansa oli suuronnettomuus, kuin maanjäristys tai tulva. Maassa vallitsi tunne hirvittävästä menetyksestä, pelko siitä, mitä tapahtuisi, epätoivon ilmapiiri...

      Slobodan Miloševićin oli helppo tyydyttää tuo emotionaalinen nälkä. Ihmiset hakivat jotakuta, joka huolehtisi heistä. Orvoksi joutunut kansakunta tarvitsi uuden isän. Kun kommunismi kymmenen vuotta myöhemmin kaatui, ihmiset olivat entistä eksyneempiä, turvattomampia ja kauhistuneempia, miltei kuin nuoria, joiden oli pakko alkaa suoriutua omillaan. Lisäksi poliittiselle johtajuudelle ei ollut muuta mallia kuin Titon autoritaarinen malli."

Slavenka Drakulić on kirjoittanut Jugoslavian hajoamissodista monta kirjaa. Olen hyvin pitkään aikonut lukea myös tämän Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään -teoksen (Like 2005, suomentanut Petri Stenman) ja viimein ryhdyin tuumasta toimeen. Kirjailija seurasi pahimpien Jugoslavian sotarikollisten oikeudenkäyntejä Haagissa vuosituhannen alussa ja kirjoitti niistä huomioita. Kirjan kantava kysymys on: olivatko nuo sotapäälliköt ja poliitikot luonnevikaisia poikkeusyksilöitä? Entä jos he olivatkin aivan kuten me, tavallisia? Voiko kuka tahansa syyllistyä samaan raakuuteen kuin nämä ihmiset: etniseen puhdistukseen, teloituksiin ja raiskauksiin?

Kirjasta avautuu näkymä toisen maailmansodan jälkeisistä eurooppalaisista konflikteista julmimpaan. Kun Tito kuoli 1980, vanhat rakenteet alkoivat nitistä liitoksissaan. Opportunistiset ja vallanhimoiset miehet (sekä yksi nainen) pääsivät valtaan eri puolilla hajoilevaa maata ja lopputuloksena järkyttävät määrät siviilejä häväistiin ja tapettiin. Drakulić kertoo asioista taitavasti avaten hieman omaa historiaansa esimerkkinä lukijalle. Harva tietää Jugoslaviasta mitään ja kirja on selkeästi suunnattu kansainväliselle yleisölle, sillä alkuperäisteos on kirjoitettu englanniksi. Tiettyjä avainasioita ovat esimerkiksi hurja köyhyys varsinkin varsinaisten kaupunkien ulkopuolella, Tito-kultti, alkuperäinen Titon kaikki maan kansallisuudet ja uskonnot sulauttanut kansallinen armeija ja patriarkaalinen perhejärjestys.

Kirjan lukemisesta tekee sekä kiinnostavaa että hyvin vaikeaa kirjailijan eläytyminen jokaisen syytetyn mielenmaisemaan ja elämään myös ennen sotarikoksia. Leppoisat vaiheet saavat kääntöpisteen 90-luvulla, kun erilliset sodat ja sen myötä sotarikokset ovat alkamassa. Jotkin näistä sotarikoskuvauksista ovat aika yksityiskohtaisia, joten sisältö voi aiheuttaa herkemmässä lukijassa todella vaikeita olotiloja. 

Hieno teos pahuudesta ja sen liukumisesta täysin normaaliksi asiaksi. Haluan myös kiittää suomentajaa todella laadukkaasta ja sujuvasta käännöksestä. Ei merkkiäkään englannin kielen jäännöksistä käännöstyössä ja valitut sanat ovat selkeää, rikasta suomea.

"Nyt minulle kirkastuu, kuinka vahvasti meidät on turmeltu tv-sarjoissa ja Hollywood-elokuvissa esitetyillä oikeudenkäynneillä, joissa kalliisiin pukuihin sonnustautuneet hyvännäköiset asianajajat käyvät nopeita sananvaihtoja. Haagissa moista dramatiikkaa ei ole. Täällä draama syntyy siitä, että kaikki on todella tapahtunut: kuolemat, uhrit ja murhaajat ovat kaikki totta. Veri oli todellista. Draamaa on se, että tuota todellisuutta ei pääse pakoon. Kun katson oikeudenkäyntipäivän jälkeen kunnolla vastaajia, he näyttävät yhtäkkiä erilaisilta. Näen jotain, mitä en aiemmin nähnyt: en näe heidän ilmeettömiä kasvojaan vaan huoneen, jonka seinille on roiskunut verta."

Haasteet:

Helmet-lukuhaaste 2024: Kohta 4. Kirjassa on presidentti

Helmet-lukuhaaste 2015: Kohta 15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään

Kommentit

Minulla on myös roikkunut tämä kirja jo vuosikaudet "pakko lukea" -listalla! Täällä Ruotsissa on niin paljon hajonneesta Jugoslaviasta muuttaneita, että jo yleissivistyksen vuoksikin pitäisi tämä lukea. Kiitos, että kerroit siitä lisää, laitan tämän nyt saman tien kirjastolistalle 😊
Elegia sanoi…
Olen lukenut Drakulićilta romaanin As if I Am Not There (suom. Aivan kuin minua ei olisi) ja se oli kyllä vaikuttava romaani. Sen kirjailija on kirjoittanut alun perin kroaatiksi. En tiennyt, että hän on kirjoittanut englanniksikin.

Tässä Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään näyttää olevan siinä mielessä samaa teemaa (Jugoslavian hajoamisen lisäksi), että pohditaan sitä mikä saa mahdollisesti “tavalliset” ihmiset tekemään julmuuksia. Siis että voisiko periaatteessa kuka tahansa syyllistyä järkyttäviin tekoihin, jos olosuhteet ovat ns. otolliset. Todella häiritsevä ja ajatuksia herättelevä teema.

Täytyy kyllä tämä laitella lukulistalle. Drakulićin teoksia harvemmin osuu eteen, joten sittemmin koko kirjailija painui minulta unholaan. Tämän voisi lukea vaikka suomeksi, jos sen Suomessa kesäpaikkani kirjastosta saa. Täkäläisessä kirjastossa ei ole.
Mai Laakso sanoi…
Tämä kirja löytyy mieheni kirjoista. Olen sitä miettinyt, pystynkö lukemaan.
Nyt on nähtävissä yhteiskunnassa jälleen suvaitsemattomuuden ja rasismin nousua. Olen huolestunut suunnattomasti lasten ja nuorten tilanteesta. Millaiseen yhteiskuntaan he kasvavat ja mitä arvoja he oppivat. Nyt sodat ovat lähellä ja niistä uutisoiminen. Itse olen rauhan kannalla.
Leena Laurila sanoi…
Jugoslaviaa pidettiin ennen tuota hajoamissotaa kaikkein lievimpänä itäblokin diktatuureista. Siellä oli turisteillakin suurempi vapaus liikkua kuin muissa NLn alistamissa valtioissa. Välit menivätkin poikki Moskovaan. Tito onnistui kuitenkin yksinvaltiaana pitämään uskonnolliset erimielisyydet poissa, muslimit ja ortodoksit, kroaatit ja serbit asuivat samoilla paikkakunnilla sovussa, ennen noita hirmutekoja, jotka jättävät sitten taas omat pitkät varjonsa hamaan tulevaisuuteen.
Anki sanoi…
Mari: Joo, myös Drakulic asui jo kirjan tekemisaikaan Ruotsissa. Olisi kiva kuulla ajatuksiasi tästä!

Elegia: Minäkin luin aikoinaan tuon saman romaanin. Sitä ei unohda varmasti koskaan, kun on sen lukenut.
Harmi ettei alkukielistä teosta löydy sieltä. Suomesta luulisi löytyvän ainakin suomeksi kirjastosta, kun löytyi ihan meiltä Joensuustakin. Drakulic on kirjoittanut myös eräänlaisen pienten reportaasien kokoelman Balkan Express.

Mai: Kannattaa toki harkita, pystyykö tätä kirjaa ottamaan vastaan. Paksu tämä kirja ei ole. Nykyajassa on huomattavissa todella pelottavia merkkejä.

Leena: Niin, on sinänsä yllättävää, että jonkin aikaa noin monikulttuurinen valtio oikeasti arjen tasolla toimi. Drakulic kertoo kirjassaan, että seka-avioliitotkaan eivät olleet kovin poikkeuksellisia Titon aikaan.
LauraKatarooma sanoi…
Tää mulla lukulistalla. Aihe on kyllä aikamoinen, kiiinnostava ja pelottava yhtä aikaa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Kirjalliset kohokohdat vuonna 2023