Karin Slaughter - Epäluotettava todistaja

-

 "Leigh pudisti päätään. Hän ei koskaan unohtaisi Andrew'ta. Trevor Waleski oli ollut herttainen lapsi. Hiukan outo. Hyvin ripustautuva. Kun Leigh oli viimeksi nähnyt Trevorin, poika oli ollut lääkkeiden aiheuttamassa tokkurassa. Leigh oli katsellut, kuinka hänen siskonsa oli suukottanut hellästi Trevorin päälakea.

    Sen jälkeen he kaksi olivat palanneet keittiöön hoitamaan loppuun Trevorin isän murhaamisen."

Karin Slaughterin korona-aikaan sijoittuva trilleri Epäluotettava todistaja (HarperCollins 2021, englanniksi False Witness, suomentanut Päivi Paju) on väkevä teos tyttöihin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta ja järjestelmästä, joka ei välitä. Leigh on taistellut itsensä surkeasta getosta vauraaksi puolustusasianajajaksi. Pikkusisko Callie taas on jäänyt asuinsijoilleen ja piikittää huumeita. Leigh'n tahrattomassa elämässä on kuitenkin karu salaisuus: hän on teini-ikäisenä tappanut miehen siskonsa kanssa eivätkä he koskaan jääneet kiinni. Menneisyys kuitenkin palaa, kun kuolleen miehen poika ilmestyy asianajotoimistoon ja tarvitsee puolustuksen. Häntä syytetään väkivaltaisista raiskauksista ja murhan yrityksistä.

Olen lukenut lähes kaikki Slaughterilta suomennetut teokset ja olen pitänyt niistä kaikista. Täytyy kuitenkin sanoa, että Epäluotettava todistaja on niin elävä ja hengittävä tarina, että se ei monin paikoin edes tunnu fiktiolta. Kirjailija on aina kuvannut naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vahvasti, mutta tämän teoksen kohdalla saatoin melkein haistaa tapahtumapaikkojen hajut ja uppouduin poikkeuksellisen syvästi lukemiseen. Vaikka kirjan teemat ovat ahdistavia, tuntui hyvältä todella pitkästä aikaa kadottaa ajantaju lukiessaan.

Kirjailija ei tarkasti avannut jälkisanoissaan, miten tarkkaan hän on tutustunut Georgian oikeuslaitoksen prosesseihin. Kirjassa kuvataan useampaan kertaan tiettyjä yksityiskohtia, kuten valamiehistön valintaa. Kirjassa käytetään myös paljon huumeita ja niiden suhteen kirjailija kertoo tarkoituksella vääristelleensä todellisuutta, jottei kirjasta tule huumeiden käytön opasta.

Kirjassa voi nähdä monia yhteiskunnallisia ulottuvuuksia, kuten addiktion ja väkivaltaisen käyttäytymismallien periytymisen vanhemmilta lapsille. Isättömyys on myös yksi kirjan henkilöitä yhdistävä asia. Toki myös korona ja miten siltä kukakin pystyi suojautumaan on yksi teema. Hiukan kyllä tuntui pahalta lukea koronasta näinkin pitkän ajan jälkeen, mutta menihän tuo siinä sivussa.

Suosittelen Slaughterin kirjoja niille, jotka eivät herkästi saa painajaisia tai ole vahvasti traumataustaisia. Slaughter kirjoittaa tärkeistä asioista, mutta tyyli on kieltämättä aika inhorealistinen.

Haasteet:

Helmet-lukuhaaste 2024: Kohta 39. Kirjassa on bi- tai panseksuaalinen henkilö

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen

-
Älä sano ehkä, jos voit sanoa kyllä. Älä sano katsotaan huomenna jos voit jo tänään sanoa ei. Älä sano lintu kuin lintu, sano pääskynen tai haukka. Älä sano kukka kuin kukka, sano keltavuokko, Anemone ranunculoides, ja kissankello. Älä sano, no olkoon, jos voikukista aletaan keittää heikoille keittoa ja kissankelloilla halutaan soittaa muurahaisillekin sapeli kouraan. Älä sano, samapa tuo, silläkin uhalla että sinut heitetään vailla vettä ja paitaa, pimeään, kylmään. Älä pelkää yksinäisyyttä, ehkä se on pelkkä tauko ennen loppusoiton pitkää, kiivasta syleilyä. Älä huokaa jos sinun on huudettava. Älä huuda jos kuiskauskin rikkoisi kurkiaurat matkalla rinnasta rintaan, särkisi ikuisesti aran astiamme. Älä, älä koskaan suutele otsalle jos voit suudella suoraan suulle. - Tommy Tabermann - 
Lue lisää

Valoa valoa valoa

-
Kuva
"Aloin ymmärtää miksi äidit ovat tarinoissa usein kuolleita ja tyttäret orpoja.      Tämä äiti ei vain nyt ollut tarpeeksi kuollut." Vilja-Tuulia Huotarisen nuortenkirja Valoa valoa valoa (Karisto 2011) voitti aikoinaan Finlandian eikä syyttä. Kirjassa on nimettömäksi jäävä minäkertoja, tyttö, joka rakastuu surua kantavaan Mimiin. Mimin perhe on jokseenkin erikoinen. Mimin äiti on kuollut oman käden kautta talon ullakolla. Siellä tytöt näyttelevät omituista näytelmää, jossa äiti Ulla Kolla ohjaa heitä. Lopulta elämä syöksyy kauheaan kurssiin syksyllä 1986. Olen lukenut tämän aikoinaan tuoreeltaan, mutta jostain syystä muistikuvia ei ollut oikein jäänyt. Ihmettelen sitä nyt, sillä uskoisin tällä kertaa tarinan jäävän mieleen pitkäksi aikaa. Kirja on hyvin koskettava isoine teemoineen. Ihmiset, erityisesti aikuiset, ovat eksyksissä. Oli kiinnostavaa lukea myös kirjan ajankuvaa, sillä en ollut vielä syntynytkään 80-luvulla. Pieniä tyttöjen tyyliasioita sivutaan, samoin tiet...
Lue lisää

Ken Follett - Taivaan pilarit

-
Kuva
 "Tähän hetkeen saakka hän oli uskonut että hän ja hänen kaltaisensa olivat voitolla. He olivat saavuttaneet joitakin huomattavia voittoja viimeisen puolen vuosisadan aikana. Mutta nyt kun hänen elämänsä lähestyi loppuaan, hänen vihollisensa olivat todistaneet ettei mikään ollut muuttunut. Hänen voittonsa olivat olleet väliaikaisia, hänen etenemisensä pelkkää harhaa." Ken Follettin jo klassikkoasemaan kivunnut teos Taivaan pilarit (WSOY 1990, suomentanut Anu Niroma) on keskiaikaiseen Englantiin ja tarkemmin Kingsbridgeen keskittyvä eeppinen kertomus taivaallisesta katedraalista ja kaikki esteet ylittävästä rakkaudesta. Keskiössä on muutama ihminen yhteiskunnan eri tasoilta. Alimmalla portaalla on Tom Rakentaja perheineen, keskellä kunnianhimoinen munkki Philip ja ylimmällä oksalla jaarli William sekä hänelle kihlattu jaarlintytär Aliena. Kaikki nämä ihmiset vaikuttavat jossain vaiheessa toistensa elämiin ja mukaan tulee pian Tomin uusi puoliso Ellen ja tämän poika Jack.  Kir...
Lue lisää