Karin Slaughter - Epäluotettava todistaja

 "Leigh pudisti päätään. Hän ei koskaan unohtaisi Andrew'ta. Trevor Waleski oli ollut herttainen lapsi. Hiukan outo. Hyvin ripustautuva. Kun Leigh oli viimeksi nähnyt Trevorin, poika oli ollut lääkkeiden aiheuttamassa tokkurassa. Leigh oli katsellut, kuinka hänen siskonsa oli suukottanut hellästi Trevorin päälakea.

    Sen jälkeen he kaksi olivat palanneet keittiöön hoitamaan loppuun Trevorin isän murhaamisen."

Karin Slaughterin korona-aikaan sijoittuva trilleri Epäluotettava todistaja (HarperCollins 2021, englanniksi False Witness, suomentanut Päivi Paju) on väkevä teos tyttöihin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta ja järjestelmästä, joka ei välitä. Leigh on taistellut itsensä surkeasta getosta vauraaksi puolustusasianajajaksi. Pikkusisko Callie taas on jäänyt asuinsijoilleen ja piikittää huumeita. Leigh'n tahrattomassa elämässä on kuitenkin karu salaisuus: hän on teini-ikäisenä tappanut miehen siskonsa kanssa eivätkä he koskaan jääneet kiinni. Menneisyys kuitenkin palaa, kun kuolleen miehen poika ilmestyy asianajotoimistoon ja tarvitsee puolustuksen. Häntä syytetään väkivaltaisista raiskauksista ja murhan yrityksistä.

Olen lukenut lähes kaikki Slaughterilta suomennetut teokset ja olen pitänyt niistä kaikista. Täytyy kuitenkin sanoa, että Epäluotettava todistaja on niin elävä ja hengittävä tarina, että se ei monin paikoin edes tunnu fiktiolta. Kirjailija on aina kuvannut naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vahvasti, mutta tämän teoksen kohdalla saatoin melkein haistaa tapahtumapaikkojen hajut ja uppouduin poikkeuksellisen syvästi lukemiseen. Vaikka kirjan teemat ovat ahdistavia, tuntui hyvältä todella pitkästä aikaa kadottaa ajantaju lukiessaan.

Kirjailija ei tarkasti avannut jälkisanoissaan, miten tarkkaan hän on tutustunut Georgian oikeuslaitoksen prosesseihin. Kirjassa kuvataan useampaan kertaan tiettyjä yksityiskohtia, kuten valamiehistön valintaa. Kirjassa käytetään myös paljon huumeita ja niiden suhteen kirjailija kertoo tarkoituksella vääristelleensä todellisuutta, jottei kirjasta tule huumeiden käytön opasta.

Kirjassa voi nähdä monia yhteiskunnallisia ulottuvuuksia, kuten addiktion ja väkivaltaisen käyttäytymismallien periytymisen vanhemmilta lapsille. Isättömyys on myös yksi kirjan henkilöitä yhdistävä asia. Toki myös korona ja miten siltä kukakin pystyi suojautumaan on yksi teema. Hiukan kyllä tuntui pahalta lukea koronasta näinkin pitkän ajan jälkeen, mutta menihän tuo siinä sivussa.

Suosittelen Slaughterin kirjoja niille, jotka eivät herkästi saa painajaisia tai ole vahvasti traumataustaisia. Slaughter kirjoittaa tärkeistä asioista, mutta tyyli on kieltämättä aika inhorealistinen.

Haasteet:

Helmet-lukuhaaste 2024: Kohta 39. Kirjassa on bi- tai panseksuaalinen henkilö