Tilda Laaksonen - Jäljillä 4 - Karmivia tositarinoita rikosten maailmasta

 "Olen valinnut tähän kirjaan melko monenlaisia tapauksia: osa tapauksista on saanut niin paljon näkyvyyttä mediassa, että ne saattavat olla tuttuja sellaisillekin, jotka eivät ole erityisen kiinnostuneita rikostapauksista. Muutama tarina taas on vuosien saatossa, tai vihjeiden ja johtolankojen vähyydestä johtuen, jäänyt unohduksiin ja piiloon suurelta yleisöltä. Halusin koota kirjaan keskenään erilaisia tapauksia, ja siksi mukana on sekä selvittämättömiä että selvitettyjä rikoksia."

Tilda Laaksonen pitää netissä ilmeisen suosittua podcastia, mutta on myös viime vuosina kirjoittanut rikoskirjoja. Olen lukenut kaksi ensimmäistä osaa, ja ne löytyvät täältä ja täältä. Kolmas osa on jäänyt näköjään huomaamatta, mutta aion lukea senkin joskus.

Jäljillä 4 - Karmivia tositarinoita rikosten maailmasta (Otava 2025) kertoo selkeästi ja liiallisilla yksityiskohdilla mässäilemättä seitsemän ulkomaille sijoittuvaa rikostapausta. Tapaukset BTK-tappaja ja John Wayne Gacy ovat vuosikymmenten takaisia, suurelle yleisölle hyvin tuttuja ja poikkeuksellisen raakoja rikossarjoja. Olen katsonut Gacysta tuoreen sarjan, jossa näyttelijät elävöittävät tapauksen ratkeamisen ja murhien tapahtumat ja joukossa on myös dokumenttimaisia tietoiskuja oikeasta tapauksesta. Sarja meni vahvasti ihon alle. Laaksosen selostus tapahtumista toi itselleni uutta tietoa. Käsittämätöntä oli, miten jo aiemmin lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta tuomitun Gacyn toimiin ei puututtu huomattavasti aikaisemmin. Gacy teloitettiin 1994. 

Jotkin kirjan tapauksista ovat edelleen vailla ratkaisua ja ikään kuin ilmaan jääneitä. Kymmenvuotiaan Beverly Pottsin selittämätön katoaminen melkein ihmisikä sitten saa nykylukijankin levottomaksi. Beverly oli mennyt kaverinsa kanssa lähipuistoon katselemaan taide-esityksiä. Puisto oli ollut täynnä väkeä. Kaveri ei ilmeisesti ollutkaan kulkenut Beverlyn kanssa yhtä matkaa, vaikka niin oli sovittu. Lopputulos oli se, ettei Beverly enää koskaan tullut kotiin eikä häntä ole koskaan löydetty mistään. Miten pieni lapsi voi hävitä sillä tavalla jäljettömiin? Poliisi teki massiiviset tutkinnat ja koko naapurusto käännettiin ylösalaisin. Tänäkään päivänä omaiset eivät tiedä, mitä tapahtui.

Sen sijaan kirjan ensimmäisen tapaus, syyttäjä Ray Gricarin katoaminen näytti kerrotun valossa sekä potentiaaliselta vapaaehtoiselta katoamiselta että murhalta. Moni seikka viittasi rikoksettomaan vaihtoehtoon, mutta yksi yksityiskohta vaivaa: Gricarin auto löydettiin jossain vaiheessa ja sen sisältä löytyi tupakantumppeja. Gricar ei kuitenkaan itse polttanut eikä missään nimessä sallinut muiden tupakoida autossaan. Tätäkin ihmistä on pontevasti etsitty, mutta tapaus ei ole auennut.

En nykyisin enää lue rikoskirjoja yhtään niin paljon kuin nuorempana, mutta kaipasin klassikkojen kahlaamisen jälkeen jotain hieman helpommin luettavaa. Pidän Laaksosen asiallisesta tyylistä, jossa myös selvästi on panostettu oikeakielisyyteen. Laaksonen ei kikkaile kielellä, mutta voi sanoa, että hänen kirjansa ovat hyvää suomea.

Haasteet:

Kohta 50. Kirja, jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle