Kirjailijan vapaudesta kirjoittaa ja sananvapaudesta

 Ajatus tämän tekstin kirjoittamiseen tuli kun kuulin, että Jeanine Cummins on saanut kritiikkiä kirjansa Amerikan maa tiimoilta. Kritiikki ei käsitellyt kirjallisia asioita, vaan sitä, että Cummins kirjoitti latinoista, vaikkei ole latino.

Tämä ei käsittääkseni edes ole ensimmäinen kerta, kun tällaista tapahtuu. Olen järkyttynyt siitä, miten pitkälle vaatimus (itse)sensuurista on mennyt. 

Koska: kirjailijalla on ja tulee olla täysi vapaus kirjoittaa aivan kenestä ja mistä haluaa. Se on keskeinen osa sananvapautta. On aivan absurdia, että omat hahmot pitäisi rajoittaa omaan etnisyyteen. Ja varmaan nykyään myös kirjailijan omaan seksuaalisuuteen. Ja jos jatkamme tällä linjalla, terve ihminen ei saisi kirjoittaa vammaisista jne.

Kenelläkään ei myöskään ole mitään velvollisuutta ajatella ja kirjoittaa, kuten tämän päivän "edistykselliset" haluavat. Kaikki eivät jaa samoja näkemyksiä. Itse en esim. hyväksy alaikäisten sukupuolenkorjaushoitoja ja todella toivon, ettei uudessa translaissa oteta niitä mukaan. Nykyään tällaisen sanominen nostattaa hirveän kohun. 

Pidän huolestuttavana nykyistä ilmapiiriä, jossa ihmiset alkavat lopulta taipua itsesensuuriin painostuksen alla. Sananvapaus ei ole kivaa puhetta varten keksitty, koska ei sellaista tarvitse erikseen suojella. Sananvapaus on tarkoitettu kritiikin ja valtavirrasta eriävien mielipiteiden suojaksi. 

Onneksi kirjablogeissa näyttäisi olevan aika vähän näitä radikaaleja. Instagramissa näitä oli vähän enemmän, erityisesti J. K. Rowling oli monen hampaissa. Senkin vuoksi tuntui paremmalta lähteä sieltä pois.