Kirjailijan vapaudesta kirjoittaa ja sananvapaudesta
Ajatus tämän tekstin kirjoittamiseen tuli kun kuulin, että Jeanine Cummins on saanut kritiikkiä kirjansa Amerikan maa tiimoilta. Kritiikki ei käsitellyt kirjallisia asioita, vaan sitä, että Cummins kirjoitti latinoista, vaikkei ole latino.
Tämä ei käsittääkseni edes ole ensimmäinen kerta, kun tällaista tapahtuu. Olen järkyttynyt siitä, miten pitkälle vaatimus (itse)sensuurista on mennyt.
Koska: kirjailijalla on ja tulee olla täysi vapaus kirjoittaa aivan kenestä ja mistä haluaa. Se on keskeinen osa sananvapautta. On aivan absurdia, että omat hahmot pitäisi rajoittaa omaan etnisyyteen. Ja varmaan nykyään myös kirjailijan omaan seksuaalisuuteen. Ja jos jatkamme tällä linjalla, terve ihminen ei saisi kirjoittaa vammaisista jne.
Kenelläkään ei myöskään ole mitään velvollisuutta ajatella ja kirjoittaa, kuten tämän päivän "edistykselliset" haluavat. Kaikki eivät jaa samoja näkemyksiä. Itse en esim. hyväksy alaikäisten sukupuolenkorjaushoitoja ja todella toivon, ettei uudessa translaissa oteta niitä mukaan. Nykyään tällaisen sanominen nostattaa hirveän kohun.
Pidän huolestuttavana nykyistä ilmapiiriä, jossa ihmiset alkavat lopulta taipua itsesensuuriin painostuksen alla. Sananvapaus ei ole kivaa puhetta varten keksitty, koska ei sellaista tarvitse erikseen suojella. Sananvapaus on tarkoitettu kritiikin ja valtavirrasta eriävien mielipiteiden suojaksi.
Onneksi kirjablogeissa näyttäisi olevan aika vähän näitä radikaaleja. Instagramissa näitä oli vähän enemmän, erityisesti J. K. Rowling oli monen hampaissa. Senkin vuoksi tuntui paremmalta lähteä sieltä pois.
Kommentit
Eli allekirjoitan avauksesi toiseksi viimeisen kappaleen. Demokratia ja sananvapaus kulkevat käsi kädessä ja ne ovat erottamattomat ystävykset!!
Ps. Rakastan Harry Pottereita ja tiedän, että Rowlings on jakanut runsaasti rahaa hyväntekeväisyyteen.
Olen iloinen, että olette samoilla linjoilla. Mietin itsekin tuota, että lopulta kirjailijat voisivat kirjoittaa vain itsestään. Olisi todella kapeaa kirjoittamista.
Kiitos, Mari, vinkistä! Manifeston voisi lukea. :)
Jospa tämä hulluus pian häipyisi omaan mahdottomuuteensa.
Uusmoralismi näkyy monessa asiassa.
Minä olen omassa blogissani joutunut vänkäämään useampaan kertaan rajoittajien kanssa, mm. kun kirjoitin Selja Ahavan kirjasta Ennen kuin mieheni katoaa.
Kirjailija ei olisi kuulemma saanut kirjoittaa omasta surustaan ja muista tunteistaan, joita koki miehensä alettua sukupuolenkorjausprosessin ja muuttumisen miehestä naiseksi. Se oli niin uskomatonta keskustelua, että laitan oikein linkin tähän.
http://marjatankirjat.blogspot.com/2017/09/selja-ahava-ennen-kuin-mieheni-katoaa.html