Ankin kirjablogi

"Hän kurottaa koskettamaan miehen otsaa kädellään. Hän vain hipaisee varovasti, mutta vetää kätensä säikähtyneenä takaisin samassa silmänräpäyksessä, kun huoneen täyttää kirkaisu. Hän katsoo ympärilleen ja tajuaa, että ääni kuului hänen omasta suustaan. Sillä hän on ainoa elävä olento tässä huoneessa." Sofie Sarenbrantin Emma Sköld -sarjan ensimmäinen osa Lepää rauhassa (WSOY 2021, suomentanut Leena Virtanen) sijoittuu japanilaistyyliseen Yasuragi-kylpylään. Ensin altaasta löytyy henkitoreissaan oleva näyttelijä, sitten vanha pariskunta ja lopulta ulkoaltaaseen työnnetty pankinjohtaja. Emmalla ja muilla poliiseilla onkin täysi työ jahdata murhaajaa. Kuka halusi tappaa nämä toisiinsa liittymättömät ihmiset? Sarenbrantilta olen lukenut aiemmin kolmososan Avoimet ovet , joka oli varsin sujuvaa luettavaa ja jäi positiivisesti mieleen. Tämäkin Lepää rauhassa on sujuva, mutta jokseenkin epäuskottava. Jos nyt jätetään pois laskuista se, miten harvinaisia sarjamurhaajat Ruotsissa ...

 "Myytti Euroopasta, myytti siitä että me kuulumme eurooppalaiseen sukukuntaan ja kulttuuriin, joskin köyhinä sukulaisina, on mennyttä. Meidät on jätetty yksin vasta saavutettuine itsenäisyyksinemme, uusine valtioinemme, uusine symboleinemme, uusine omavaltaisine johtajinemme ja olemattomine demokratioinemme. Me olemme jääneet seisomaan veren liukastamalle maaperälle, luoja ties kuinka kauan jatkuvan sodan syövereihin." Varoitus: sitaatit saattavat järkyttää. Slavenka Drakulicin esseistä/novelleista koostuva Balkan Express - Katkelmia sodan toiselta puolelta (Kääntöpiiri 1994, suomentanut Marja Haapio) on karu ja ahdistava. Se kertoo siviilin ja toimittajan näkökulmasta Jugoslavian hajoamissodasta. Johtaja Titon kuoltua ja kommunistisen järjestelmän natistessa liitoksistaan Jugoslaviassa syttyi raaka sota. Drakulic koettaa tavoittaa teksteissään jotain siitä, mitä sota merkitsee ihmisille ja miten sodan mielettömyyttä voisi lähestyä ja ymmärtää. "On vielä yksi valokuva,...

 "Pölyn ylistyksessä olen kirjoittanut siitä, mikä on huonoa: tylsää, ja tavanomaista, noloa ja mautonta, epämiellyttävää, moraalitonta tai muuten kyseenalaista." Silvia Hosseinin esikoisteos Esseitä - Pölyn ylistys (Gummerus 2019) on juuri sellainen kuin kirjailija sen sitaatissa kuvaa. Siinä sekoittuvat henkilökohtainen ja yleinen. Se on älykäs, muttei korkealentoisen älyllinen. Ennen kaikkea toinen essee Vähän saa kuristaa vangitsi mielenkiintoni. Se lähtee liikkeelle väkivaltaista kuvitteellista moottoripyöräkerhoa käsittelevästä tv-sarjasta Sons of Anarchy . Ehkä essee resonoi sen takia, että olen aikoinaan ahminut sarjan yhdessä kesässä ja pitänyt siitä. Totta kuitenkin on, että sarja on jokseenkin banaali väkivallan kuvastoineen. Lopulta väkivallalla ja sen eroottisuudella on suurempi merkitys kuin varsinaisella seksillä, saatikka melko horjuvilla kunniakoodeilla.  Hosseini käsittelee samassa esseessä yleisestikin seksin ja väkivallan liitosta, joka on oikeastaan ain...

 "Ensimmäinen asia, joka sinun pitää tietää itsestäsi, on se, että sinä et ole tarina." Yuval Noah Hararin teos 21 oppituntia maailman tilasta (Bazar 2018, suomentanut Jaana Iso-Markku) on laaja katsaus tämänhetkiseen maailmaamme ja mahdollisiin tulevaisuuden skenaarioihin. Harari johdattaa meidät ajattelemaan muun muassa sellaisia asioita kuin tarinat, minuus, ekologinen romahdus, algoritmien voima ja teknologian vallankumous. Harari maalaa jossain määrin melkoista dystopiaa, mutta hyvin perustellusti. Hän on selvästi erittäin laajasti sivistynyt ihminen ja historian tohtorihan hän onkin. Hän varoittaa meitä erityisesti teknologisesta vallankumouksesta, joka parhaillaan on menossa. On hyvin mahdollista, että tekoälyn kehittyessä yhä useampi ihminen muuttuu yhteiskunnassa tarpeettomaksi. Tällä on luonnollisesti melkoiset seuraukset, jotka ovat arvaamattomia. Harari nostaa esiin muutamia mahdollisia apukeinoja, mutta niiden ongelma on, että ihmiset eivät lopulta globaalissa m...

 "Jos joskus olet luullut, että masentunut ihminen haluaa olla onnellinen, olet väärässä. Onnellisuus on hänelle ylellisyyttä, jota ei kannata tavoitella. Hän haluaa vain, että tuska menee pois." Matt Haig kirjoittaa kirjassaan Syitä pysytellä hengissä (Aula & Co 2021, suomentanut Jaakko Heinimäki) masennuksesta ja ahdistuksesta. 1999 Haig sairastui pahaan masennukseen ja ahdistukseen. Hän päätti jo päättää päivänsä ja seisoi ibizalaisella jyrkänteellä valmiina hyppäämään. Sitten mieleen tuli kuvia omista vanhemmista ja tyttöystävästä Andreasta. Niin kuluneelta ja kliseiseltä kuin se kuulostaakin, rakkaus pelasti Haigin. Eikä vain tuon kerran, vaan yhä uudestaan ja uudestaan. Haigin teksti on yhtä aikaa helppolukuista ja toisaalta aihepiirinsäkin puolesta väkevää. Siinä ei ole mitään siloittelua, vaan mielenterveysongelmien karu arki tulee selkeästi esille. Haig koki sairastaessaan suorastaan eksistentiaalista kauhua eivätkä ahdistukseen määrätyt lääkkeet auttaneet, vaan...

 "Sisäinen tarinankerronta ei ole merkittävää ja arvokasta siksi, että uskoisimme löytävämme lopullisen totuuden tai täydellisen tarinan vaan sen vuoksi, että ihmiset tarvitsevat sanoja: erilaisia sanoja, erilaisia ääniä ja äänenpainoja, aitoja, rehellisiä ja rosoisia lauseita täynnä virheitä ja väärinymmärryksiä, omalla kielellä kerrottuja, oman mielen läpi suodatettuja." Elina Jokisen Säröjen kauneus - sisäisen tarinasi voima (Tuuma 2020) on ylistys sanoille ja tarinoille. Kirjailija houkuttelee meidät etsimään omaa tarinaamme. Erilaisten myyttien ja kielikuvien kautta saamme ikään kuin sillan sanojen tuolle puolen, käsittämättömään.  Tämä kirja ei ole mikään varsinainen self help -opus, vaan tosiaan kerrontaa sanojen voimasta. Toki pyrkimyksenä on saada lukija etsimään omaa tietään ja kuunnella omaa tarinaansa, mutta mistään "näin tulet pysyvästi onnelliseksi" -sadusta ei ole kyse. Kyseessä on väkevä henkinen matka, jonka vain ihminen itse voi tehdä. Minua kiehto...

 Kuten pinosta näkyy, homma on lähtenyt nyt pahemman kerran lapasesta! Joukossa taitaa olla kaksi juuri ostamaani kirjaa Säröjen kauneus ja Nesbon Rottien saari, muut lainastosta. Pahoittelen ettei kaikkien kansia näe, en saanut sellaista kuvaa missä se olisi onnistunut.  Saapa nähdä, mitä näistä tulee sitten tosiaan luettua ajoissa... Ja huomenna on luvassa lisää varauksia, kääk!