Ankin kirjablogi

"Nuorena täytyy eksyä, jotta löytää jotain omaa, mutta jos eteen ei osu oikeita suunnannäyttäjiä, voi joutua hukkaan." Johanna Venhon teoksessa Syyskirja (WSOY 2021) Maria löytää 2019 vanhan muistikirjansa ja alkaa lehteillä sitä. Muistikirjaa täytettäessä oli elokuu 1991, hän oli juuri eronnut kiivaasta Atesta ja eli nuoruusvuosiaan yliopistossa. Äiti sairasti syöpää ja huomasi, että Pellingissä on näytteidenottoretki. Maria puhuu itsensä mukaan, sillä Pellingissä on hänen kovasti ihailemansa Tove Janssonin ja tämän vaimon Tuulikki Pietilän Klovharu-saari. Entä jos Tove olisikin saarella juuri silloin! Samaan aikaan Tove ja Tuulikki raivaavat saarta, sillä he eivät enää tule sinne takaisin. Syyskirjaa kannattelee nuoruuden ja vanhuuden välinen ristiveto. Maria on luonnollisesti se nuori ja Tove vanha. Maria on epävarma, turvaton ja kiihkeä. Tove ei päällisin puolin ole mitään niistä, mutta sisimmässä kuohuu edelleen. Maria on aiemmin lähettänyt Tovelle kirjeen, jossa hän ky...

 Kirjaimia-blogissa on juuri tehty tällainen kiva haaste, joka löytyy tämän Ylen uutisen kuvasta . Alun perin kyseessä on näköjään Kirjagramin haaste, joka kulkee siellä nimellä #54321challenge. Itsehän olen sen verran fennomaani, että jätin turhan englannin haasteesta pois. :) 5 kirjaa, joita rakastin L. M. Montgomery - Runotyttö maineen polulla Susan Fletcher - Noidan rippi Hannu-Pekka Björkman - Kadonneet askeleet Riikka Pulkkinen - Vieras Vigdís Grímsdóttir - Valosta valoon 4 kirjailijaa, joiden kirjat automaattisesti ostan ("autobuy") Sellaisia ei ole. On niin rajallisesti tilaa ja rahaa, että ei ole mahdollista.  3 lempigenreä fantasia dekkari/jännitys (populaari)tietokirjat 2 paikkaa, joissa tykkään lukea sängyllä pöydän ääressä 1 kirja, jonka lupaan lukea pian Riikka Pulkkisen Lumo, on jo lainapinossa! ----- Eikun vain haastetta kohti! Itsekin nappasin sen LauraKataroomalta ilman sen kummempia haastamisia. :D

"Tuo pikkuruinen merkintä oli siitä lähtien kiehtonut häntä, ja vähitellen hän oli tullut siihen tulokseen, että juuri Jaakobin portaita isoisä oli viimeisinä elinvuosinaan etsinyt, salaista kohtaa, jonkinlaista kahden maailman välistä ovea, kaiken kaipuun keskusta, mieleen vajonnutta Atlantista." Joel Haahtelan uskonnollisen trilogian viimeinen osa on Jaakobin portaat (Otava 2022). Nimettömäksi jäävä minäkertoja joutuu äkisti matkustamaan Helsingistä Jerusalemiin, sillä hänen veljensä on päätynyt siellä psykiatriseen hoitoon. Missä välissä Ilja on Jerusalemiin päätynyt ja mitä siellä tehnyt, sitä minäkertoja ei tiedä. Pian hänkin on kuitenkin myyttisen kaupungin lumoissa. Ovia avautuu ja sulkeutuu, kadut muuttuvat ja lumisateessa tuoksuu syreeni... Olen pitänyt kaikista trilogian osista, mutta sanoisin Jaakobin portaiden vievän lopulta voiton. Se on kaunis ja taitavasti tehty kuten kaksi aiempaakin osaa, mutta ennen kaikkea se on voimakkaan unenomainen ja mystinen. Siinä m...

 "Tässä kirjassa haluamme tuoda lihavuuden tutkimukseen ja lihavuuskeskusteluihin toisenlaisen näkökulman. Lihavuus on monitahoinen ruumiillinen ja yhteiskunnallinen ilmiö, jota voi ja tulee tarkastella monin tavoin, monesta näkökulmasta. Koska lihavuutta on tutkittu lähinnä terveys- ja väestöpoliittisena ongelmana, lihavuuteen liittyvät kulttuuriset, sosiaaliset, psyykkiset ja kokemukselliset kysymykset ovat jääneet valitettavasti liian vähälle huomiolle." Katariina Kyrölän ja Hannele Harjusen toimittama Koolla on väliä! - Lihavuus, ruumisnormit ja sukupuoli (Like 2007) on artikkelikokoelma. Kyseiset akateemiset artikkelit käsittelevät lihavuutta ennen kaikkea yhteiskunnallisena asiana. Lopussa on myös pari vapaampaa kirjoitusta ja sanasto. Vaikka kirjan julkaisusta on jo reilusti yli 10 vuotta aikaa, se ei ikävä kyllä ole vanhentunut. Artikkeleissa korostuu lihavuus mediassa esitettynä. Mukana on myös artikkeli feederismistä (tarkoittaa seksuaalista mieltymystä itseään lih...

"Nettikeskusteluista neljännen aallon feminismiksi virinnyt intersektionaalisuus on tehnyt feminismistä muidenkin kuin naisten asian. Siksi nykyfeminismi pyrkii sukupuolen lisäksi huomioimaan myös esimerkiksi ihonvärin, vammaisuuden, seksuaalisuuden, sukupuolen moninaisuuden ja näiden mahdolliset risteymät." Minja Koskelan kirja Ennen kaikkea feministi (Karisto 2019) on kuvaus hänen ajattelustaan, joka pohjautuu vahvasti neljännen aallon feminismiin. Koskela kertoo kasvustaan feministiksi ja nostaa esiin suomalaisen yhteiskunnan ongelmakohtia. Olipa mukavaa lukea selkeästi kirjoitettua yhteiskuntakritiikkiä! Kirjan kirjoittamisvuosina vallassa oli Sipilän hallitus, joka saa kirjassa kritiikkiä osakseen. Koskela ei tyydy vain käsittelemään tyypillisimpiä sukupuolten ongelmia, kuten vain miehille pakotettua asepalvelusta tai nuorten naisten syrjintää työmarkkinoilla raskaaksi tulemisen vuoksi. Hän laajentaa otetta myös muun muassa luokka-asemaan. Koskela tulee itse duunariperh...

" - Vetäkää, vetäkää, kyllä minä kestän! Vaikka kyllä te vedättekin! hän huusi. - Tulkaa auttamaan sivulliset, kyllä köyden päähän miehiä mahtuu.     Kaksi miestä kiirehtikin auttamaan köydenkiertäjiä, mutta pian päät olivat niin lyhyellä, että hyvä kun kaksikin miestä mahtui Joosen ympärille." Veijo Meren todennäköisesti kuuluisin teos on Manillaköysi (ilmestyi ensim. kerran 1957; Keskeiset teokset , Otava 1975). Se kertoo Joose Keppilästä, sotamiehestä, joka rintamalla ollessaan löytää erinomaisen köydenpätkän. Hän aikoo viedä sen lomilla salaa kotiinsa. Niinpä auttavat korsutoverit köyden Joosen ympärille mahdollisimman tiukkaan, ettei köysi putoa maahan. Joose lähtee lomille, vaan miten mahtaa matka sujua keskivartalo köytettynä? Täytyy sanoa, että tarina hämmensi minua. Odotin huumoria varsin paljon. Kyllä sitäkin tässä oli, vieläpä monessa kohdassa. Mutta välissä olevissa kertomuksissa se oli kyllä varsin sysimustaa, erityisesti siinä tarinassa, jossa vapaaksi pääs...

 "Kulkisin kaikilla poluilla nousisin jokaiselle mäelle enkä tulisi koskaan takaisin" Johanna Hasun runoteos En ole kuolemassa vielä (Reuna 2022) käsittelee sairastumista. Kirjan kansiliepeessä sanotaan, että runoilija sairastui rintasyöpään ja että osa teoksen tuotoista annetaan Rintasyöpäyhdistykselle. Kirjan kansi on upea, samoin kansien välissä olevat valokuvat. Hasu kirjoittaa hienosti sairaudestaan ja sen mukanaan tuomista ajatuksista ja tunteista. Silti en jotenkin uponnut tähän syvään, säkeet eivät täysin soineet minussa, vaikka siellä hienoja kohtia olikin. Ihmettelin myös välillä hyppäyksiä muihin aiheisiin. Runossa Lumeton käsitellään muuttuvia talvia, sitten loppupuolella kokoelmaa tulee jouluaiheisia runoja. Koin tämän jotenkin rikkovan teoksen koherenttiutta. Alkupää ja keskiosa on niin selkeästi sairastamista, jolloin hyppäys muihin aiheisiin tuntui oudolta ja irralliselta. Hieman epätasainen teos siis. Hetkensä tässä kuitenkin on ja kuten sanottua, sairautta ...