Ankin kirjablogi

 "'Asemapäällikkö", sanoi Homer Wells joka ehti ensimmäisenä ruumiin luo. "Se sekopää!" mutisi Wilbur Larch. "No, nyt hän on kuitenkin kuollut", Homer ilmoitti tri Larchille, joka vielä haroi heinikossa kohti ruumista. Tri Larchin teki mieli sanoa, että kuolemalla tällä tavalla asemapäällikkö aiheutti kuolemansa jälkeenkin ikävyyksiä orpokodille. Jos Wilbur Larch oli seestynyt, hänkin oli seestynyt vain hyvin vähän. St. Cloud´s ei ollut kovin seesteinen paikka." John Irvingin klassikkoromaani Oman elämänsä sankari ( The Cider House Rules 1985, Tammi 1985, suomentanut Kristiina Rikman) kertoo St. Cloud´sin orpokodista Mainessa toisen maailmansodan edellä ja jäljessä, ja aivan erityisesti sen pysyvästä orvosta Homer Wellsista. Homer on ainoa orpo, joka ei halua adoptiovanhempia vaan asua ikuisesti orpokodissa. Omavaltainen johtaja tri Larch yrittää huolellisesti etsiä pojalle aina uuden kodin, kunnes joutuu lopulta myöntämään tappionsa. Homer kuul...

 "Oli sumuinen päivä, illasta alkaen luvattu tihkua. Puutarhan perällä lauloi varhainen rastas. Käsiäni venytellen käärin hihat ja avasin tietokoneellani uuden, tyhjän tiedoston. Ranteitani pyöritellen laskin käteni hitaasti näppäimistölle. Ne tärisivät vähän. Ikkunan takana tuuli huokaisi pehmeästi ja silitti takapihan puita. Painoin ensin vasemman nimettömän alas, sitten oikean etusormen, ja sitten aloin kirjoittaa." Maaretta Tukiainen on kirjoittava puutarhaihminen, kunnes talvisessa jumpassa alaselässä pamahtaa. Kipu vaikeuttaa työnteon ja vie mielen matalaksi. Hiljalleen lupaus tulevasta keväästä alkaa itää ja varovainen toivo siitä, että selkä sietää edes vähän puutarhatöitä. Tukiainen alkaa syventyä puutarhan parantavaan maailmaan ja kirjoittaa itseään ulos sumusta. Kasvun tarina (Tuuma 2024) on tämän matkan lopputulos.  Joskus kirjat tulevat vastaan todellakin oikealla hetkellä. Päätyessäni sairauslomalle olin juuri jonkin tällaisen tarpeessa. Tukiaisen kirja ei lopu...

 "Tähän hetkeen saakka hän oli uskonut että hän ja hänen kaltaisensa olivat voitolla. He olivat saavuttaneet joitakin huomattavia voittoja viimeisen puolen vuosisadan aikana. Mutta nyt kun hänen elämänsä lähestyi loppuaan, hänen vihollisensa olivat todistaneet ettei mikään ollut muuttunut. Hänen voittonsa olivat olleet väliaikaisia, hänen etenemisensä pelkkää harhaa." Ken Follettin jo klassikkoasemaan kivunnut teos Taivaan pilarit (WSOY 1990, suomentanut Anu Niroma) on keskiaikaiseen Englantiin ja tarkemmin Kingsbridgeen keskittyvä eeppinen kertomus taivaallisesta katedraalista ja kaikki esteet ylittävästä rakkaudesta. Keskiössä on muutama ihminen yhteiskunnan eri tasoilta. Alimmalla portaalla on Tom Rakentaja perheineen, keskellä kunnianhimoinen munkki Philip ja ylimmällä oksalla jaarli William sekä hänelle kihlattu jaarlintytär Aliena. Kaikki nämä ihmiset vaikuttavat jossain vaiheessa toistensa elämiin ja mukaan tulee pian Tomin uusi puoliso Ellen ja tämän poika Jack.  Kir...

 "Keskustelu on kiivas. Päätöstä ei synny, ja John Grönvall hänkin on kohottanut kiväärinsä ja antanut haulien lävistää  metson sydämen. Hän on kiivennyt kuuseen ja tyhjentänyt hippiäisen pesän, mutta hänen motiivinsa ovat puhtaat. Hän on surmannut linnun ja kerännyt munan tieteellisestä mielenkiinnosta, taiteellisesta kunnianhimosta, hänen sydämessään ei ole kuin rakkautta lintuja kohtaan. Kaikki ne siivekkäille omistetut, loputtomat tunnit - onko mahdollista, että ne olisivat rakkauden pukuun piilotettua pahuutta, että hän olisi vahingoittanut sitä, minkä haluaa pelastaa? John ei osaa rauhoittua vuoteelleen, vaan lähtee sinne, missä hänen mielensä lepää." Iida Turpeisen supersuosittu Elolliset (S&S 2023) kertoo tieteilijä Stelleristä, stellerinmerilehmästä ja ihmisten toiminnasta kaikkia elollisia kohtaan. Kirjan alkupuoliskolla Steller lähtee tutkimusretkelle itäisen Venäjän rannikolle, ja tutkimusretkikunta päätyy haaksirikkoutumaan kettuja ja saukkoja kuhisevalle sa...

Viime vuonna tuli luettua ennätyksellisen vähän, mutta pala palalta elämäntilanteenikin muuttui. Pääsin huhtikuussa työkokeiluun, kesäkuussa aloitin parisuhteen ja syyskuussa alkoi opiskelu lähihoitajaksi oppisopimuksella. Elämä on ollut hyvin täynnä ja hiljalleen opettelen organisoimaan vapaa-aikaani myös kirjoille enemmän.  Lukuvuosi ei myöskään ole ollut laadullisesti kaikista upein. Nylénin esseet olivat valopilkku, samoin muutamat musiikkielämäkerrat. Jospa alkanut vuosi olisi tässä suhteessa kiinnostavampi. Sain kuitenkin valittua joka kuukaudelle kohokohdan. Tammikuu: Mape Ollila - Nightwish Helmikuu: Minna Eväsoja - Sensei - Oppilaana Kiotossa   Maaliskuu: Antti Nylén - Halun ja epäluulon esseet Huhtikuu: Nefertiti Malaty - Melankolian mestari - Miika Tenkula Toukokuu: Matti Riekki - Swallow The Sun Kesäkuu: Slavenka Drakulic - Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään - sotarikolliset tuomiolla Heinäkuu: Giovanni Guareschi - Isä Camillon kylä Elokuu: Minna Rytisalo ja Tommi K...

 "Ei-mitään-pahaa Ei-mitään pahaa Sormuksen viimeisen pyöräytyksen kohdalla Enni kuuli, kuinka äiti puhui puhelimeen iloisella äänellä. Aurinko kirkastui, kipeä paine ylävatsalla hölleni, hengitys laajeni kiristyneistä hartioista taas keuhkojen pohjaan asti." Anu Holopaisen nuortenromaani Filigraanityttö (Karisto 2021) kertoo nuoresta Ennistä, jolla on pakko-oireinen häiriö. Enni ei tajua olevansa sairas, vaan kutsuu sairauttaan nimellä Varoittaja. Ennin mieli tuottaa kaikenlaisia pelkoja, jotka hän uskoo torjuvansa pyöräyttämällä filigraanisormustaan tietyn verran tiettyyn suuntaan.  Onpa hyvä, että tästä mielenterveysongelmasta on kirjoitettu kirja. Ahdistuneisuus on nuorilla erittäin yleistä, ja joillain se näyttäytyy pakko-oireisuutena. Enni tulee tavallisesta, rakastavasta perheestä. Hänellä vain on herkkä mieli. Nimenomaan tytön tavallisuus on hyvä valinta, sillä mielenterveysongelmat voivat koskea ketä tahansa meistä. Pieni, intensiivinen kirja sairaudesta ja siihen h...

 "Tämä on totuus tästä tapauksesta. Onko teillä vastaväitteitä? Tulkitsen vaikenemisenne myöntymisen merkiksi. Kestipä puheenvuoroni pitkään. Kurkkuni on rutikuiva. Ah tosiaan, lisään vielä yhden seikan." Keigo Higashinon uusin suomennos Pahan asialla (Punainen Silakka 2024, ilmestynyt alun perin 2001, suomentanut Raisa Porrasmaa) herätti heti kiinnostukseni, kun kuulin siitä. Pidin todella paljon Uskollisesta naapurista ja olen säästellyt saman sarjan jatko-osaa Myrkyllinen liitto . Pahan asialla on hiukan samankaltainen kuin Uskollinen naapuri ja uskokaa kun sanon, ettei murhaajan paljastaminen tässä kohtaa ole vielä oikein mikään paljastus. Nonoguchi-nimisen miehen näkökulmasta kerrotaan aluksi ja hänen ystävänsä Hidaka murhataan asuntoonsa. Etsivä Kaga kuitenkin heti kättelyssä uskoo Nonoguchin olevan syyllinen. Tästä lähtökohdasta alkaa todisteiden kerääminen ja motiivin työläs selvittäminen. Lukijan käsitys Nonoguchista ja Hidakasta pyörähtää monta kertaa aivan ääri...