Maggie Nelson - Sinelmiä
"193. Asiaa pitempään pohdittuani myönnän kuitenkin, että kirjoittaminen vaikuttaa muistiin - toisinaan se saattaa toimia niin kuin lapsuusaikainen valokuva-albumi, jossa jokainen kuva korvaa muiston, joka sen on tarkoitus säilyttää. Ehkä siksi vältän kirjoittamasta tietyistä sinisistä esineistä - en halua korvata niiden muistoja, en palsamoida enkä ylentää niitä. Minusta olisi itse asiassa parasta, jos kirjoittaminen voisi tyhjentää minut niistä, ja minusta tulisi parempi astia uusille sinisille."
Maggie Nelson kirjoittaa pienessä ajatuskokoelmassaan Sinelmiä (S&S 2019/2023, suomentanut Kaijamari Sivill) kaikenlaisita sinisistä asioista ja sivuaa samalla elämänsä tärkeitä ihmisiä. Kaikki ajatukset on numeroitu, ja niitä on yhteensä 240. Taustalla on jonkinlainen päättynyt rakkaussuhde, jonka tuoma suru tihkuu osaan ajatelmista. Ja sininenhän nähdään varsinkin englanninkielisessä maailmassa surun väriksi.
Pidän todella paljon Nelsonin tavasta ajatella. Hän on älykäs, kirkas ja samalla toisinaan pilkahtelee vakavuuteen piilotettu pieni huumori. Nelson lainaa tässä kirjassa todella monia ajattelijoita ja laulajia. Kääntäjä Sivill onkin kirjan alkuun merkannut käyttämänsä lähteet, sillä monia näistä ajattelijoista on käännetty myös suomeksi.
Nelsonin ajattelussa kiinnostavaa on hänen tietty (näennäinen?) ristiriitaisuutensa: hän on älykäs akateemikko, joka sujauttaa teksteihinsä hyvin suorasukaisia ajatuksia seksistä. Huomaan olevani omien stereotyyppieni vanki, sillä hämmennyn siitä, että yliopisto-opettaja ja kirjailija on myös intohimoinen panija.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Sinelmiä on helposti lähestyttävintä Nelsonia. Olen ymmärtääkseni lukenut nyt kaiken häneltä suomennetun, ja rankkaisin helpoiksi Sinelmiä ja Jane / Punaiset osat. Toiseksi vaikein on Argonautit ja rajua ajatusjumppaa vaativaa taas esseekokoelma Vapaudesta.
"194. Sitä voi toivoa tulevansa yllätetyksi (état d'attente), mutta on vaikeaa, jollei mahdotonta, yllättyä tahdonalaisesti. Kenties enin mitä voi tehdä on muistella ja todeta, että yllätyksiä on sattunut, joten on mahdollista, että niin käy taas. "Vaikka rakastajat katoavat, rakkaus ei", jne. Minä en kuitenkaan vielä tiedä, miten rakkaus erotetaan rakastajasta aiheuttamatta jonkinmoista verilöylyä."
Haasteet:
Helmet-lukuhaaste 2024: Kohdat 47.-48. Kaksi kirjaa, jotka on kääntänyt sama kääntäjä
Helmet-lukuhaaste 2015: Kohta 28. Kirja, jonka nimessä on väri
Kommentit
Tämän kirjan käännösnimi “Sinelmiä” tuo mieleeni mustelmat: meillä haipuvia mustelmia kutsuttiin sinelmiksi - “nyt on enää sinelmä jäljellä”. :D
Tätä kirjaa voisin kenties ainakin selata kirjastossa. Toisaalta toisten panosysteemit ja ajatukset seksistä (tai edes rakkaudesta) eivät varsinaisesti kiinnosta minua enkä ymmärrä, miksi kukaan haluaa pohtia omia seksiasioitaan julkisesti. Aihe kiinnosti lähinnä teininä, kun oma seksuaalisuus oli puhkeamassa kukkaan ja kaikki siihen liittyvä plus paneminen olivat uusia kokemuksia. Silloin tuli aiheesta luettua kaikenlaista. Minulle on vissiin tässä vuosien saatossa kehittynyt seksiähky. :D
Seksiähky on nykyisessä maailmassa ihan ymmärrettävä asia :D Mutta ei tosiaan kirjailija koko ajan jauha seksistä, niitä ajatelmia on siellä täällä. Suurin osa tekstistä keskittyy ihan muuhun.
Jonna: Kiva, kannattaa kokeilla! Jane/Punaiset osat on hieno teospari.