keskiviikko 20. tammikuuta 2021

Juhani Aho - Rautatie

 


"Siellä se nyt vasta kaikesta kummin oli... ja siltä puolen yhä komeampi. - Mutta eivät Matti ja Liisa oikein tienneet mitä katsella... siinä käveli kuin lattialla... ja ihanhan se oikeata lattiata olikin... vaan mitähän varten se oli ulkoilmassa lattia? ja ikkunat kahdesta isosta lasista... ja ovet yhä komeammat... kirjoituksia seinissä... ja kello seinässä kiinni, kielessä nauha..."

Juhani Ahon Rautatie kertoo Matista ja Liisasta, jotka kuulevat pappilassa uudesta rautatiestä. Kovin tuo uusi keksintö heitä kummastuttaa, niin ettei meinaa oikein unikaan tulla silmään. Kesällä he päättävät käydä katsomassa mokomaa rakkinetta ja pääsevät oikein kyytiinkin.

Kylläpäs oli lysti klassikko! Ahon kuvaus kahdesta korvessa asuvasta, maailmasta tietämättömästä ihmisestä on pistämätön. Ensin Matti ja Liisa molemmat pitävät koko rautatietä valheena, koska eihän sellaista voi olla olemassa. Lopulta he vakuuttuvat, koska eihän rovasti nyt valehtelisi. Uuden keksinnön näkeminen on heille huima seikkailu, saatika sillä matkustaminen. Vaan mitenpä käy, kun he kohtaavat junassa kikattelevan juopon?

Eero Järnefeltin kuvitusta

Lukemassani painoksessa oli Rautatie myös nykysuomeksi tulkattuna, mutta sitä en viitsinyt lukea. Riittävän hyvin ymmärsi alkuperäistäkin. Rakastan vanhalla suomella kirjoitettuja kirjoja. Tuli ihan Seitsemän veljestä mieleen. 

Aho kirjoittaa myös loistavaa dialogia. Tässä näyte Matin ja Liisan puhelemisesta matkanteossa:

"Ne on silläkin tiellä lumirekensä niinkuin muillakin valtateillä."

"No, eipähän ilman... vaan ei sitä rautatien lumirekeä hevoset vedä."

"No mitkäs?"

"Ruustinna sanoi sen masinan sitäkin vetävän..."

"Se kait se jaksaa, joll'on vettä kulkiessaan seitsemän hevosen voimat."

"Vaan välistä kuuluu tarttuvan hankeen sekin kiinni... ettei pääse tikahtamaankaan, vaikka mitä tekisi... kun oikein kujateille pyryttää..."

"Ähäh! vai pitää senkin äytärin seisottua?... Entäs mitenkä se sitten irti pääsee?"

"Ka, kun en tullut sitä kysyneeksi."

Suosittelen ehdottomasti. Tämä on vielä niin lyhyt kirja (141 sivua), että jaksaa hyvin lukea, vaikka paljonkaan ei tapahdu. Hieno klassikko!

Enni Mustonen - Parittomat (Järjen ja tunteen tarinoita V)

 


"Se mitä sinä yönä tapahtui, oli monen sattuman summa. Jos olisin vähäänkään tullut äitiini, olisin pitänyt itsekin sitä jonkinmoisena kosmisena johdatuksena. Enemmän minä kumminkin muistutin Anna-mummua ja Hilma-muoria. Itse me kohtalomme valitsimme sinä yönä, sekä Saarisen Tommi että minä."

Enni Mustosen Parittomat päättää Järjen ja tunteen tarinoita -sarjan. Tällä kertaa ei ollakaan historian havinassa, vaan 2000-luvulla. Päähenkilö Salla on sarjasta tutun Hilma Marian tyttärentyttärentytär ja Saarisen Tommi Anna Sofian perillisiä. Salla päätyy Petäjänkartanon naapuriin vanhan sukulaisensa Fannin luo ja kohtaa ennen pitkää kartanon isännän, Tommin. 

Parittomat oli minulle kepeä, mieluinen välipala. Johtuneeko modernista ympäristöstä, että se tuntui paljon viihteellisemmältä kuin aiemmat osat. On tietysti päivänselvää, että Tommi ja Salla päätyvät yhteen. Romaani ei tarjonnutkaan paljon yllätyksiä, mutta viihdyin kyllä. Mustonen kirjoittaa sujuvasti ja miellyttävästi.

Siitä taas en ole varma, mitä ajattelisin romaanista nimenomaan tämän sarjan osana. Jotenkin erikoinen veto tuoda historiallinen sarja yhtäkkiä 2000-luvulle. Hilman vaiheista kuullaan kyllä Fannin tarinoiden kautta, mutta mieluiten olisin vielä lukenut suoraan Hilman ja Annan vaiheista. Annasta ei kerrota oikein mitään. Olisin halunnut tietää!

Paljoa muuta sanottavaa kirjasta ei olekaan. Se on romanttinen ja viihteellinen, sujuvasti luettava. Suosittelen siis romanttisen viihteen ystäville. Tämän osan voi mielestäni lukea vallan mainiosti, vaikka ei olisi perehtynyt sarjan aiempiin osiin.

tiistai 19. tammikuuta 2021

Enni Mustonen - Sidotut (Järjen ja tunteen tarinoita IV)


"Oli se ankea ilta ja yö. Ensin istuttiin pikkutunneille pöydän ääressä, kun Veikko tahtoi kertoa moneen kertaan, mitenkä kaikki oli tapahtunut. Kraanan vaijeri oli pettänyt, tai jokin koukku. Palkki, jota nostettiin ylös, oli kallistunut ja sen toinen pää oli pyyhkäissyt Matin saman tien syvyyteen. Voitto oli ollut samalla palkilla mutta lähempänä Veikkoa. Kun Veikko oli kiskaissut Voiton viereensä tasanteelle, oli pojan toinen käsi osunut palkinpäähän ja se oli viiltänyt kämmenlihat halki."

Enni Mustosen Sidotut jatkaa Järjen ja tunteen tarinoita nyt neljännellä osalla. Olot Suomessa tulevat Venäjän taholta aina vain tukalammiksi. Anna Sofia solmii epäonnisen avioliiton tuomari Joonas Weckmanin kanssa ja Hilma Maria muuttaa perheineen Amerikkaan. Kun Hilman mies sitten kuolee, palaa perhe takaisin sekasortoiseen Suomeen. Itsenäisyyttä puuhataan, mutta työväellä on mielessään muutakin kuin itsenäisyys.

Tämä osa lähti jotenkin kankeasti liikkeelle. En tiedä, olenko lukenut sarjaa vähän liikaa kerralla vai miksi tämä osa tuntui aika tahmaiselta. Vasta loppupuoli sisällissodan melskeineen herätti mielenkiintoni kunnolla. 

Anna Sofia kehittyy tässäkin osassa, mikä on mieleeni. Kauhea avioliitto pakottaa Annan olemaan jämäkämpi ja pitämään itsensä puolia. Mielenkiintoista, miten aiemmin hyväntahtoisesta sivuhahmosta Weckmanista paljastuukin nyt niin kauheita puolia. 

Tykkään tässä sarjassa siitä, miten Hilma ja Anna taistelevat tietään eteenpäin aikoina, jolloin naiset eivät vielä yleisesti olleet voimakkaita toimijoita. Annan yritys saada avioero ei kuitenkaan onnistu, mikä ajan hengen huomioon ottaen on ihan realistinen käänne. Hilma saa kokea syviä tuskia tässä osassa, tunsin kovasti myötätuntoa häntä kohtaan.

Jännää, miten sarja nyt sitten päättyy seuraavassa osassa. Sitä en ole aiemmin lukenut toisin kuin nämä muut osat.

sunnuntai 17. tammikuuta 2021

Enni Mustonen - Lipunkantajat (Järjen ja tunteen tarinoita III)


"Tottakai olin ihmetellyt, miksi olin ollut jo viikkokausia niin väsynyt ja huonovointinen. En vain osannut kuvitella, että minun taudillani olisi mitään tekemistä sen kanssa, mitä minun ja Henrikin välillä oli tapahtunut lakon aikoihin. Vasta kun Hilma tuli mittailemaan puseroitani ja katsoi niin kummasti ovelta, tajusin välähdyksenä, mitä oli tapahtunut."

Enni Mustosen Lipunkantajat jatkaa Järjen ja tunteen tarinoita -sarjaa nyt kolmannella osalla. Keisari on tiukentanut otettaan Suomesta ja tunteet kuumenevat. Järjestetään lakkoa ja vaaditaan yleistä äänioikeutta. Lopulta äänioikeus ja vaalikelposuus saadaan, mutta työläisille jää asioita hampaankoloon. Sekä Hilma että Anna ovat mukana politiikan pyörteissä ja tulevat valituiksi kansanedustajiksi.

Mustonen jatkaa taatulla laadullaan. Oli mukavaa palata taas Annan ja Hilman maailmaan. Edelleen pidin enemmän riuskasta ja elämässä enemmän kiinni olevasta Hilmasta. Annakin tosin saa itseensä uutta puhtia tässä osassa ja alkaa elää enemmän itsellistä elämää. Kovin kirkasotsaista vain on porvarien maailma. Koin työväestä kertovat osat paljon samastuttavammiksi.

Anna kokee myös kiellettyä hedelmää maisteri Henrikin muodossa. Salasuhde aviossa olevan miehen kanssa ei kuitenkaan jää ilman seurauksia, ja lopulta Anna muuttaa Vaasaan pois Helsingistä. Salasuhde saa Annan kuitenkin kasvamaan aikuiseksi ja siitä käänteestä olin hyvilläni.

Odotan jo innolla tarttumista seuraavaan romaaniin. Sarjassa on vielä kaksi osaa.

perjantai 15. tammikuuta 2021

Elaine N. Aron - Erityisherkkä lapsi

 


"Halusin kirjoittaa tämän kirjan, koska tiesin monien vanhempien kohtaavan vaikeuksia kasvattaessaan erityisherkkiä lapsia. Niin ei tarvitsisi olla. Jotkut heistä pelkäävät lastensa olevan jotenkin viallisia tai olevansa itse taitamattomia kasvattajia. Lupaan tämän kirjan lievittävän tällaisia tunteita. Sekä lapset että vanhemmat saavat huokaista helpotuksesta."

Elaine N. Aronin kirja Erityisherkkä lapsi on erityisesti vanhemmille suunnattu kasvatusopas. Siinä käydään hyvinkin tarkkaan läpi eri ikävaiheita ja niiden tuomia haasteita. Kirja sisältää paljon käytännönläheisiä neuvoja erilaisiin tilanteisiin, kuten lapsen ylivirittymiseen ja pelkotiloihin.

En itse ole kenenkään vanhempi, mutta herkkä olen. Olen lisäksi opettaja. Niistä syistä ostin tämän kirjan omaan hyllyyn ja luin sen pian. Enkä kadu valintaani ollenkaan. Minulla on hyllyssäni jo ennestään Erityisherkkä ihminen ja Erityisherkkä ihminen ja parisuhde. Tiesin saavani luotettavaa, punnittua tietoa ja hyödyllisiä vinkkejä.

Läpi kirjan kulkeva tärkeä sanoma on, että herkkyys ei tarkoita ujoutta eikä edes välttämättä introverttiyttä. On pahasti leimata varovainen lapsi heti ujoksi. Varovaisuus on mielestäni enimmäkseen vain hyvä luonteenpiirre. Sillä välttää monta turhaa riskiä ja vaaraa.

Aron on psykologian tohtori ja psykoterapeutti, joten hän tietää mistä, puhuu. Hän aloitti aikoinaan 90-luvulla herkkyystutkimuksen, joka jatkuu yhä edelleen. Muistan vieläkin, miten ihanaa oli 19-vuotiaana lukea Erityisherkkä ihminen ja tajuta, että minussa ei olekaan mikään vikana ja että muitakin minunlaisiani on olemassa. Aronin työ on varmasti tuonut samoja helpotuksen tunteita lukemattomille muillekin ihmisille, erityisesti voimakasta yksilöllisyyttä ja kilpailua arvostavissa kulttuureissa eläville.

Suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille vähänkin aiheesta kiinnostuneille. Erityisvinkkaus ammattikasvattajille ja vanhemmille.

torstai 14. tammikuuta 2021

Enni Mustonen - Mustasukkaiset (Järjen ja tunteen tarinoita II)

 


"Yön pimeydessä olin pitkästä aikaa muistanut Erkin ja tuon merkillisen kesän vuosia sitten. Oliko se ollut intohimoa vai pelkkää koulutytön kokemattomuutta? Iho muisti kosketuksen, vaikka itse olisin halunnut sen unohtaa."

Enni Mustosen Mustasukkaiset jatkaa Järjen ja tunteen tarinoita -sarjaa. Tälläkin kertaa äänessä ovat vuoron perään ylempiluokkainen Anna Sofia ja palvelijatar/ompelija Hilma Maria. Eletään vuosia 1899-1902, ja Venäjän keisarikunnan ote Suomesta tiukkenee. Molemmat naiset taistelevat omalla tahollaan Suomen itsenäisyyden puolesta.

Olipa mukava palata tämän sarjan pariin! Historiallisissa romaaneissa on sitä jotakin ja Mustonen on onnistunut luomaan maailmastaan uskottavan. Tälläkin kertaa sivuhahmoina on oikeasti eläneitä ihmisiä, kuten Bobrikov, Leino ja Sibelius. Tykkään tässä sarjassa ennen kaikkea tuosta ajankuvasta vossikoineen ja kalosseineen päivineen.

Anna Sofian ja Hilma Marian kertojanäänet tuovat oman mausteensa tarinaan. Anna Sofia on isänmaallisuudessaan kovin juhlallinen, nykyvinkkelistä ehkä vähän lapsellisella tavalla. Tietysti ajat olivat tuolloin vallan toiset kuin nykyään. Hilma Maria taas on enemmän elämässä kiinni ihan jo suurempien elämänkokemustensa myötä. Kahden lapsen ja juopon miehen naisella ei ole aikaa haihatella. Tykkäänkin enemmän Hilma Mariasta kertojana kuin Anna Sofiasta.

Edelleen suosikkini on äkkiväärä Augusta-neiti, joka ei pelkää sanoa totuuden sanoja. Neidillä on äkäisyydestään huolimatta sydän paikallaan. Hän huolehtii palvelijoistaan kunnon emännän tavoin. Ketään hän ei viskaa portistaan pihalle, ainakaan yösydännä. 

Hieman vaisun alun jälkeen kirjassa on jo enemmänkin toimintaa, kun naiset alkavat levittää laittomia lehtisiä. Siitä saadaankin kirjan loppuun suoranainen jännitysnäytelmä, sillä kaikki ei tietenkään suju hyvin. En enää muista, onko seuraavakin kirja yhtä vauhdikas, mutta toivottavasti!

Suosittelen historiallisten romaanien ystäville. Romantiikkaakin tässä sarjassa ja romaanissa on, mutta ei mielestäni ylenpalttisesti. 

keskiviikko 13. tammikuuta 2021

Franz Kafka - Oikeusjuttu

 "- Ei, sanoi ikkunan ääressä oleva mies, heitti kirjan pienelle pöydälle ja nousi. - Te ette saa poistua, tehän olette vangittu.


- Siltä näyttää, sanoi K. - Ja miksi? kysyi hän sitten.

- Meidän asiamme ei ole sanoa sitä teille. Menkää huoneeseenne ja odottakaa. Oikeudenkäynti on pantu vireille, ja ajan tullen saatte kaikesta tiedon. Ylitän valtuuteni, kun puhuttelen teitä näin ystävällisesti."

Franz Kafkan Oikeusjuttu on eurooppalainen klassikko. Josef K. vangitaan aivan yllättäen ja häntä syytetään jostain. Mutta mistä? Ja miksei oikeudenkäynti tunnu koskaan alkavan? 

Täytyy sanoa, että pidin tätä romaania hyvin tylsänä, vaikka siitä tuleekin vähän syyllinen olo. Ymmärrän sinänsä kirjan klassikkoarvon: se kuvailee hyvin 1900-luvun alun diktatuurien oikeuskäytäntöä. Kaikki on aivan absurdia, syytetty ei koskaan saa tietää mistä häntä edes syytetään eikä asianmukaista oikeudenkäyntiä koskaan järjestetä, tuomio vain pannaan täytäntöön. Muitakin absurditeetteja on: oikeuskansliat sijaitsevat köyhälistöalueiden ullakoilla, satunnainen pappi alkaa puhuttaa Josefia saarnastuolista, pankin rojuhuoneessa piiskataan vartijoita... 

Silti edes nämä absurdit asiat eivät saaneet minua innostumaan. Vaikka kirja on lyhyt, se sisältää kauheasti jaaritusta. Milloin kukakin henkilö pitää pitkää kaunopuheista monologia, joka ei sisällä oikein mitään. Minulla kestikin yllättävän kauan reilun 200-sivuisen kirjan lukemisessa. Henkilöt, itsepä Josef K.kin, jäävät paperimaisiksi. Kehenkään ei pysty kiintymään, ja se on minulle aina ongelma lukiessa.

En osaa suositella. En vain innostunut yhtään.

Juhani Aho - Rautatie

  "Siellä se nyt vasta kaikesta kummin oli... ja siltä puolen yhä komeampi. - Mutta eivät Matti ja Liisa oikein tienneet mitä katsella....