Ankin kirjablogi

 "Nella huomasi huoneen katon nurkassa valvontakameran. Hän näytti keskisormeaan punaista vilkkuvaloa välkkyvälle laitteelle. Vaikka Nella ei käsittänyt yhtään, mitä oli tapahtunut ja miksi hän oli tässä huoneessa ketjulla seinään sidottuna, oli hän päättänyt, ettei näyttäisi paniikkiaan hänet tänne tuoneelle pervolle tai muille kameran kuvaa katsoville tyypeille.       Joku oli sittenkin paikalla ja oli havainnut Nellan heränneen. Hän kuuli, kuinka avainta väännettiin lukossa. Joku tuli sisään, ja huoneeseen syttyivät valot." Kale Puontin dekkari Topi (Bazar 2024) on osa hänen Helsingin huumepoliisista kertovaa sarjaansa Pasilan Myrkky. Tässä osassa itseään myyvä nuori narkomaani Nella kaapataan kadulta ja hänen tehtävänsä on viihdyttää likaisen bisnesmiehen bisneskaveria. Nellan kaveri ilmoittaa katoamisesta heti poliisille, mutta täysi-ikäisen kadotessa tutkintaa ei aloiteta kovinkaan nopeasti, varsinkaan Nellan taustalla. Kirjan tarinaa kerrotaan monista nä...

 "Leigh pudisti päätään. Hän ei koskaan unohtaisi Andrew'ta. Trevor Waleski oli ollut herttainen lapsi. Hiukan outo. Hyvin ripustautuva. Kun Leigh oli viimeksi nähnyt Trevorin, poika oli ollut lääkkeiden aiheuttamassa tokkurassa. Leigh oli katsellut, kuinka hänen siskonsa oli suukottanut hellästi Trevorin päälakea.     Sen jälkeen he kaksi olivat palanneet keittiöön hoitamaan loppuun Trevorin isän murhaamisen." Karin Slaughterin korona-aikaan sijoittuva trilleri Epäluotettava todistaja (HarperCollins 2021, englanniksi False Witness , suomentanut Päivi Paju) on väkevä teos tyttöihin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta ja järjestelmästä, joka ei välitä. Leigh on taistellut itsensä surkeasta getosta vauraaksi puolustusasianajajaksi. Pikkusisko Callie taas on jäänyt asuinsijoilleen ja piikittää huumeita. Leigh'n tahrattomassa elämässä on kuitenkin karu salaisuus: hän on teini-ikäisenä tappanut miehen siskonsa kanssa eivätkä he koskaan jääneet kiinni. Menneisyys kui...

  "Olen valinnut tähän kirjaan melko monenlaisia tapauksia: osa tapauksista on saanut niin paljon näkyvyyttä mediassa, että ne saattavat olla tuttuja sellaisillekin, jotka eivät ole erityisen kiinnostuneita rikostapauksista. Muutama tarina taas on vuosien saatossa, tai vihjeiden ja johtolankojen vähyydestä johtuen, jäänyt unohduksiin ja piiloon suurelta yleisöltä. Halusin koota kirjaan keskenään erilaisia tapauksia, ja siksi mukana on sekä selvittämättömiä että selvitettyjä rikoksia." Tilda Laaksonen pitää netissä ilmeisen suosittua podcastia, mutta on myös viime vuosina kirjoittanut rikoskirjoja. Olen lukenut kaksi ensimmäistä osaa, ja ne löytyvät täältä ja täältä . Kolmas osa on jäänyt näköjään huomaamatta, mutta aion lukea senkin joskus. Jäljillä 4 - Karmivia tositarinoita rikosten maailmasta (Otava 2025) kertoo selkeästi ja liiallisilla yksityiskohdilla mässäilemättä seitsemän ulkomaille sijoittuvaa rikostapausta. Tapaukset BTK-tappaja ja John Wayne Gacy ovat vuosikymme...

 "On turha sanoa, että ihmisten pitäisi tyytyä rauhaan; heillä täytyy olla toimintaa ja elleivät he sitä saa he tekevät sitä itse. Miljoonat ovat tuomitut vielä hiljaisempaan elämään kuin minä ja miljoonat kapinoivat osaansa vastaan. Kukaan ei tiedä miten moni kapina - poliittisia lukuunottamatta - kuohuttaa sitä elämää, joka täyttää maapallon. Naisten oletetaan yleensä olevan hyvin rauhallisia, mutta naiset tuntevat aivan samoin kuin miehet, he tarvitsevat harjoitusmahdollisuuksia kyvyilleen ja liikkuma-alaa ponnisteluilleen aivan yhtä paljon kuin heidän veljensä; he kärsivät liian ankarista rajoituksista, liian ehdottomasta pysähtyneisyydestä aivan yhtälailla kuin miehet niistä kärsivät sanoessaan, että naisten olisi rajoituttava leipomaan piirakoita, valmistamaan vanukkaita, kutomaan sukkia, soittamaan pianoa ja kirjailemaan laukkuja. On ajattelematonta tuomita heitä tai nauraa heille, jos he yrittävät tehdä enemmän tai oppia enemmän kuin tavanomaisesti katsotaan heidän sukupuo...

 "Miten kauniilta taivas näyttikään, miten siniseltä, rauhalliselta ja syvältä! Miten kirkkaalta ja juhlallisesti laskeutuvalta aurinko! Miten hellästi kimallellen kaukaisen Tonavan vesi välkehtikään! Ja vielä kauniimmat olisivat Tonavan takana sinertävät kaukaiset vuoret, luostari, salaperäiset solat, latvoja myöten sumuun vajonneet mäntymetsät... siellä on hiljaista, onnellista... "Mitään muuta en toivoisikaan, mitään muuta en haluaisi kuin olla siellä", Nikolai ajatteli. "Pelkästään minussa ja tässä auringossa on niin paljon onnea, ja täällä... vaikerrusta, kärsimystä, pelkoa, ja vielä tämä epävarmuus ja kiire... Taas huudetaan jotain ja taas kaikki säntäävät jonnekin, ja minä juoksen heidän kanssaan, ja tuossa se on, kuolema on ylläni, ympärilläni... pieni hetki, enkä enää koskaan näe tätä aurinkoa, tätä vettä, tätä solaa..." Samalla hetkellä aurinko alkoi vetäytyä pilveen; Nikolain edessä olivat toiset paarit. Ja kuoleman ja paarien pelko ja auringon ja el...

 "Arthur teki niin kuin käskettiin ja löysi kirjoituskoneen vanhalta kirjoituspöydältä. Puhdas valkoinen paperi oli jo kierretty sisään koneeseen, ja monta muuta paperia odotti pöydällä koneen vierellä. Pinon päällimmäisessä paperissa oli kulmikasta kirjoitusta. Zoe oli jättänyt hänelle muistilapun: Nyt on aika tuoda heidät kotiin. Z Arthur nauroi. Sitten hän itki. "Minua pelottaa", hän kuiskasi. "Enemmän kuin koskaan elämässäni."' TJ Klunen romaani Taivaansinisen meren tuolla puolen  (Karisto 2025, suomentanut Mika Kivimäki. Alkuperäisteos Somewhere Beyond The Sea ) on jatko-osa hänen menestysteokselleen Talo taivaansinisellä merellä . Linus, Arthur ja orpokodin maagiset lapset ovat hallituksen uhan alla. Uusi Maagisen osaston johtaja on päättänyt ottaa lapset pois keinolla millä hyvänsä. Hän lähettää saarelle virkailijan, joka tulee tarkkailemaan orpokotia ja raportoimaan kaikista epäkohdista ylemmille tahoille. Arthur ja Linus eivät kuitenkaan aio luovut...

 "Ne, jotka jatkavat sukuaan, jättävät geenejään jälkeläisilleen, mutta sen lisäksi ihmiskunnan jatkumoon kuuluvat myös tarinat, tiedot ja taidot, moraalikäsitykset, ajatukset ja tunteet. Kaikilla ei ole verisukulaisia, mutta luultavasti ei ole ketään, jolla ei olisi menneessä eikä tulevassa yhtään hengenheimolaista.      Siksi jokaisesta kerran eläneestä voi herätä jotakin henkiin, ja se voi tapahtua aina uudestaan ja uudestaan. Tuo jokin syntyy ihmisen ja hänen aikalaistensa jättämistä jäljistä, ovat ne sitten kirjoituksia, kuvia tai jotakin muuta, mikä sisältää kappaleen yksilön historiaa ja koskettaa myöhemmin tulevia. Sitä me tarvitsemme - kosketusta, yhteyden tunnetta, jotakin mihin samaistua. Sen myötä elämme - myötäelämme - monta elämää, monessa ajassa ja paikassa, ja sen myötä jo kauan sitten eläneet elävät meissä." Aura Koiviston tietoteos Mies ja merilehmä - Luonnontutkija Georg Stellerin kohtalokas tutkimusmatka (Into 2019) kertoo elämäkertamaisesti 1700...

 " >> Tässä vaunussa ei ole muita matkustajia kuin tohtori Constantine ja minä. Bukarestista tulleessa vaunussa on vain eräs vanha herra, jonka toinen jalka on halvaantunut. Junailija tuntee hänet hyvin. Bukarestin vaunun takana ovat päivävaunut, mutta niitä ei tarvitse ottaa lukuun, sillä ne lukittiin eilen illalla heti päivällisen jälkeen. Istanbul-Calais-vaunun edessä on vain ravintolavaunu. >>       >> Sitten näyttää siltä >> , Poirot tuumi harvakseen, >> että murhaajan täytyy olla Istanbul-Calais-vaunussa. >> Hän kääntyi tohtorin puoleen. >> Siihen kai viittasitte, vai mitä? >>       Kreikkalainen nyökkäsi.       >> Puoli tuntia jälkeen keskiyön ajoimme lumikinokseen. Kukaan ei ole sen jälkeen voinut poistua junasta. >>       >> Murhaaja on junassa - keskuudessamme >> , lausui herra Bouc juhlallisesti." On taas kirjabloggaajien klassikkohaasteen ...

 "Children of Bodomin musiikillisen viikatteen terä ei taida koskaan ruostua, mutta yhtyeen vaiherikkaan uran jyrkät käänteet saattasivat vaipua unholaan ilman tätä kirjaa. Täytyy sanoa, että sellainen ei olisi ollenkaan suotavaa.     Sen vuoksi meidän täytyy nyt lähteä käymään Espoossa. Ja vähän muuallakin." Timo Isoahon elämäkertakirja Children of Bodom (Like 2025, julkaistu alun perin samalla nimellä englanniksi 2025) kertoo yhden suomalaisen metallimusiikin historian jättiläisen kaikki vaiheet alusta loppuun. Nuoret punkkarit tunnettiin jo uran alkuaikoina 1990-luvun lopussa tiukasta soittotaidostaan ja epätavallisista musiikillisista elementeistä äärimetallin skenessä. Toisin kuin 2000-luvun suomalaisen metallin menestystarinan Nightwish ja HIM Children of Bodom ei koskaan sopinut koko perheen kuuntelukokemukseksi. Se oli suurille massoille liian jyrkkää ja repivää, ja siitä huolimatta yhtye sai menestyvän jalansijan useilla mantereilla, mukaan lukien Yhdysvalloissa...

 "Galitsian materiaalinen ja kulttuurinen perusta ovat tuhoutuneet toistuvasti, etenkin 1900-luvun sodissa. Tuhojen jälkeen alueelle on noussut aina jotain uudenlaista. Sen pohjana ovat olleet rajamaa, kirjavuus ja prosessuaalisuus. Silloin, kun näitä piirteitä ei ole haluttu hyväksyä, kuten natsien valtakaudella tai Neuvostoliitossa, ne on pitänyt tukahduttaa väkivaltaisesti. Vielä nykyäänkin, vaikka Ukrainan ja Puolan identiteetit rakentuvat vahvasti kansalliselle pohjalle, Galitsian henki vaikuttaa alueella.      Galitsia on maa, jossa mikään ei ole lopullista, ja sen seurauksena mikä tahansa on mahdollista." Ville-Juhani Sutinen on nuorena Itä-Eurooppaa kiertäessään alkanut kiinnostua vanhasta ja jopa myyttisestä Galitsiasta, joka sijoittuu tällä hetkellä Puolan ja Ukrainan alueille. Se on keskisen Itä-Euroopan entinen monikulttuurinen alue, jonka ideaa ja ideaalia pitivät kauan pystyssä useat lähinnä juutalaiset kirjailijat. Sutinen esittelee heitä kirjassaan Re...

 "Niinpä hyvä oli usein pahasta ja paha hyvästä, kun käyttäytymismallit joutuivat vastakkain. Kotona Suomessa minun oli yhä vaikeampi kertoa Andalusiasta, sillä sitä mukaa kuin kasvoin uusiin kuvioihin ja valitsin uuden ajattelutavan, tulin yhä epävarmemmaksi siitä, miten kertomaani suhtauduttaisiin. Andalusiassa ja pohjoisessa syntymämaassani saattoivat ihailtavan ihmisen tunnusmerkit olla täysin vastakkaiset. Sitä kutsutaan kulttuurien yhteentörmäykseksi ja se voi käydä kohtalokkaaksi sellaiselle jolla ei ole siitä aavistustakaan. Myös hyvyydellä on omat lakinsa, eikä töppäilijää tervehditä kättentaputuksin." Vivi-Ann Sjögrenin teos Andalusian karkea suola (Schildts Kustannus 2004/2001, suomentanut Raija Jänicke) on eräänlainen muistelma, jonka keskiössä on 1900-luvun Espanjan värikäs ruokakulttuuri. Suomenruotsalainen Vivi-Ann Sjögren löysi 60-luvulla nuorena espanjalaisen miehen Pacon ja muutti tämän kanssa Andalusiaan. Tosiasiassa pariskunta käytännössä eli vapaata noma...

"Se nainen kertoi minulle kaiken", Wen jatkoi. "Tiedän, että aika luotiin ihmisiä varten eikä päinvastoin. Olen oppinut muotoilemaan ja taivuttamaan sitä. Tiedän kuinka hetki saadaan kestämään ikuisesti, sillä se on jo tehnyt niin. Ja voin opettaa nämä taidot jopa sinulle, Turvelampi. Olen kuullut maailmankaikkeuden sydänäänet. Tiedän vastaukset moniin kysymyksiin. Kysy minulta."     Opetuslapsi katsoi mestariaan hieman pöllömäisesti. Aamu oli niin varhainen, että sitä olisi voinut kutsua varhaiseksi aamuksi. Tämä oli ainoa asia jonka hän tällä hetkellä tiesi täysin varmasti.     "Tuota... mitä mestari tahtoo aamiaiseksi?" hän kysyi.     Wen katsoi heidän leiristään alamäkeen poikki lumikenttien ja uutta maailmaa luovassa kultaisessa päivänvalossa kylpevien purppuraisten vuorien ja pohti mielessään inhimillisyyden tiettyjä ilmenemismuotoja.     "Ahaa", hän sanoi viimein. "Yksi niistä vaikeista kysymyksistä."  Terry Pratchettin Kiekkoma...

"Hänen päänsä räsähti jotain kovaa vasten. Hänen suunsa täyttyi verestä. Hänen näkönsä sumeni. Hän yritti kierähtää ympäri mutta pääsi vain puoliväliin. Hänen hiuksensa olivat kiinni jossain. Niitä vedettiin ja kiskottiin. Hän nosti kättään päänsä taakse ja odotti jostain syystä löytävänsä sieltä äitinsä hainhammasklipsin. Sen sijaan hän tunsi puuta, sitten terästä, kun miehen kasvot tulivat hänen eteensä, ja hän tajusi, että hänen kallonsa sisällä oleva esine oli vasara." Karin Slaughterin teoksessa Vaikeneva vaimo (HarperCollins 2020, suomentanut Päivi Paju) Willin ja Saran parisuhde etenee, mutta eteen on tullut karikko. Will on puolihuolimattomasti kosinut ja maininnut kosinnassa Saran äidin mieltymyksen kirkkohäihin, mikä on jäädyttänyt välit etäisiksi. Työelämän puolella alkaa painostava aika, kun sarjamurhaajana pidetty vankilaan tuomittu mies Nesbitt ei välttämättä olekaan rikossarjalle oikea tekijä. Amandan tiimin pitäisi selvittää viikossa, mitä oikein Grant County...

 "Ensimmäisten Suurteos-kokoelmien jälkeen tuntui melko selvältä, ettei kahta voinut olla ilman kolmatta. Suurteoksia on alusta alkaen ollut leikkimielinen suurellinen projekti, sen kertoo varmasti jo sarjan nimi, jossa on häivähdys ironiaa, häivähdys vilpittömyyttä. Joka tapauksessa ajattelen, että matkan varrella projektista on kehkeytynyt jotakin paljon isompaa kuin aluksi osasimme aavistaa. En tarkoita mitään sellaista mahtipontista, joka viittaa maineeseen ja kunniaan, tarkoitan sitä, että olen sarjan myötä löytänyt uusia kirjoja, tavannut kirjailijoita ja saanut ihastella heidän tapaansa lukea ja kirjoittaa." Saara Turusen ja Petra Maisosen toimittama Suurteoksia III (Tammi 2025) jatkaa edellisistä osista tutulla linjalla. Joukko suomalaisia tai ainakin Suomeen kotiutuneita kirjailijoita kirjoittaa teoksista, jotka ovat tehneet heihin vaikutuksen. Kaikkia kirjailijoita en edes tunnistanut. Ehkä nimenomaan tästä syystä tämä kolmas osa ei tuntunut niin hohdokkaalta kuin ...

 "Barbarotti nyökkäsi mutta ei kommentoinut. Hän muisteli pikaisesti omia erojaan. Jokseenkin vapaaehtoista eroa Helenasta joskus sata vuotta sitten ja eroa Mariannesta. Kauanko siitä oli? Kuusi vuotta - ja neljä kuukautta, jos tarkkoja oltiin. Mutta sitä ei oikeastaan voinut kutsua eroksi, sillä kuolema oli tempaissut heidät erilleen. Marianne odotti häntä toisella puolella, mikä oli erilainen totuus kuin lisääntynyt väkivalta... suorastaan vastakohta, voisi jopa väittää, ja ehkä taivaassa sai todella olla kaksi vaimoa. Marianne ja Eva Backman. Barbarotti oli puhunut muutamankin kerran asiasta Jumalan kanssa, mutta ei ollut mielestään saanut yksiselittäistä vastausta. Vain ystävällisen ja hiukan huvittuneen hymyn." Håkan Nesserin Barbarotti -dekkari Koston jumalatar (Tammi 2020. Den sorgsne busschauffören från Alster ilmestyi alun perin Ruotsissa 2020. Suomentanut Aleksi Milonoff.) kertoo toistaitoisesta komisariosta Barbarottista ja vain vähän fiksummasta rakastaja-työkav...

 Tänä vuonna kirjabloggaajien perinteikästä klassikkohaastetta emännöi Oksan hyllyltä -blogi. Bannerin on tehnyt Yöpöydän kirjat -blogin Niina. Itse tartuin tänä vuonna klassikkoon, joka minun on ollut tarkoitus lukea jo ajat sitten. Jane Austenin lukuisia filmatisointejakin saanut Ylpeys ja ennakkoluulo avaa näkymän noin kaksi sataa vuotta taaksepäin Iso-Britannian sääty-yhteiskuntaan, jossa naisen tärkein tehtävä oli saada aviomies. Kirjan keskiössä on dynamiikaltaan jokseenkin vinksahtanut Bennettin perhe. Rouva Bennet on typeryyden ja turhamaisuuden perikuva ja erityisesti nuori tytär Lydia on samaa maata äitinsä kanssa. Isä selviytyy lähinnä pakenemalla perhevelvollisuuksiaan ja naisten lörpötystä kirjastoonsa ja tukeutumalla ainoaan fiksuun perheenjäseneensä, toiseksi vanhimpaan tyttäreensä Elizabethiin. Esikoistytär Jane on kaunis ja ihastuttava, mutta naiiviudessaan melkeinpä enemmän tyhmä kuin fiksu. Kaksi herrasmiestä seurueineen astuu perheen vanhimpien tyttärien ja hei...

 "Jokaisella jutulla on omat erityispiirteensä ja selvitystyöllä reittinsä, joihin perehtymällä aukeaa kunkin rikoksen ainutkertaisuus ja yksilöllisyys. Rikoksentekijöiden, uhrien, vahinkoja kärsineiden, silminnäkijöiden tai muiden osallisten kertomukset herättävät esitutkintapöytäkirjat henkiin. Jokaisella pöytäkirjaan merkityllä henkilöllä on omakohtainen kokemus käsiteltävästä tapauksesta. Useimmat heistä muistavat rikoksen ja sen aiheuttamat tunnetilat lopun elämäänsä." Tero Haapala ja Göran Wennqvist ovat tehneet monikymmenvuotisen uran poliisissa ja erityisesti Keskusrikospoliisissa. Kumpikin on johtanut korkean profiilin juttuja ja ollut esillä julkisuudessa. Erityisesti Tero Haapala on ollut esillä MTV3:n Rikospaikka-ohjelmassa asiantuntijavieraana. Olen aiemmin lukenut Haapalan ja Wennqvistin kirjoittaman kirjan Tutkinnan tässä vaiheessa voimme kertoa , jolle tämä Rikostutkintaa 24/7 (Bazar 2024) on jatkoa. Poliisien kertomat jutut sivuavat hyvin monia vakavia ilmiö...

 "Toisin kuin metalliskenen sisällä on usein toisteltu, metalli ei ole paskimmillaankin parasta. Heittoon kiteytyy asetelma omasta kuplasta, meluisasta vaihtoehdosta, johon identifioitumalla halutaan erottua muista. Mutta paskimmillaan mikä tahansa musiikki on vain sitä itseään. Parhaimmillaan metalliin kuitenkin kiteytyy paljon intohimoa, kunnianhimoa sekä aitoa rakkautta ja vakavaa tunteenpaloa niin musiikinlajin historiaa kuin sen avarakatseista uudistamista kohtaan.       Olemme haastatelleet kirjaamme yli sataa henkilöä. Mukana on valtavirran artisteja ja skenenimiä undergroundista, metallipioneereja ja 2020-luvun tulokkaita, alan taustavaikuttajia, mediaa ja tutkijoita. Heidän avullaan pyrimme kertomaan laajan ja totuudenmukaisen tarinan suomalaisesta metallista." Olen kuunnellut metallimusiikkia 9-10-vuotiaasta asti, joten Ari Elon, Jukka Kittilän ja Juuso Määttäsen kirja Raskas Suomi - Suomalaisen metallin tarina (Johnny Kniga 2025) oli pakkoluettavien lista...

 "Myöhään illalla seison kirkossa ja muistan isä Johanneksen sanat. Kirkko on koko maailma, sen sisällä ovat kaikki elävät ja kuolleet. Hän tarkoitti ihmisiä, mutta minä ajattelen, että kirkossa ovat myös linnut, kalat ja eläimet. Myös vuoret ovat osa kirkkoa, samoin meret, erämaat ja metsät. Miksi Jumala jättäisi luomastaan mitään pois?       Olen varma, että taivaassa surisee sama talvikärpinen, joka tänään häiritsi maalaamistani. Annoin sen surista ja ymmärsin, että oli aika lopettaa päivän työt. Puhdistin siveltimet ja vedin sermin maalauksen eteen, jotta kukaan ei sitä näkisi. Joskus viesti tulee niinkin ärsyttävän luontokappaleen kuin kärpäsen muodossa." Joel Haahtelan uutukainen Sielunpiirtäjän ilta (Otava 2025) kertoo iäkkäästä hollantilaisesta mestarimaalaajasta, joka alkaa valmistautua siirtymään rajan taakse. Poissa ovat rakastettu vaimo Agnes ja poika Paulus, vielä palvelijatar Grietke pitää isännästä huolta. Sitten kuitenkin vanha ystävä tyrkyttää ...

 "Puhutaan, Iola. Tarvitsen juttuseuraa. Sanotaan, että vaikeneminen on kultaa. En ole varma, onko se ihan niin arvokasta. Oma hintansa sillä toki on. Se on maksettava.     Sinulle se on helpompaa. On se, älä väitä vastaan. Sinähän vaikenet omasta valinnastasi, olet tehnyt vaikenemisesta uhrilahjan jumalattarellesi. Minä en usko Meliteleen enkä muihinkaan jumaliin, mutta kunnioitan valintaasi ja uhriasi, arvostan ja kunnioitan sitä mihin uskot. Sillä uskosi ja uhrauksesi, vaikenemisesta maksamasi hinta tekevät sinusta paremman ja arvokkaamman olennon. Tai ainakin ne voivat tehdä. Minun epäuskoni ei voi mitään. Se on voimaton.      Kysyt, mihin minä siinä tapauksessa uskon.      Uskon miekkaan." Andrzej Sapkowskin peleiksi ja tv-sarjaksi kehitetty Noituri -sarjan ensimmäinen osa on Viimeinen toivomus (alkuperäisteos Ostatnie zyczenie 1993, suomentanut Tapio Kärkkäinen 2010, WSOY 2010). Kirjan päähenkilö on noituri Geralt, joka tappaa hirviöi...