Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2010.

Kirjavuoteni 2010

Ihan alkuun täytyy sanoa, että onpa ollut ihana kirjavuosi! Kävin äsken nopeasti läpi kaikki lukemani, ja voi kuinka hienoja teoksia sieltä löytyykään! En edes yritä tehdä mitään listaa, se olisi täysin mahdotonta. Paljon ei pettymyksiä löydy, lähes kaikki ovat olleet jollain tavalla lukemisen arvoisia ja hienoja kokemuksia. Loppuvuoden teemana on ollut homoseksuaalisuus, ja se tulee taatusti jatkamaan ensi vuonnakin. Se on ollut hieno juonne mukana, se on pitkälti matka omaan itseeni ja omaan seksuaalisuuteeni tutustumiseen. Ja vielä on listalla vaikka kuinka monta lukematonta kirjaa, jotka odottavat. :)   Enää en siis voi muuta sanoa, kuin että kiitos teille kaikille kuluneesta vuodesta! Kiitos lukijoille ja bloggareille, ja tietysti ihanille kirjailijoille! Tehdään ensi vuodesta vähintään yhtä hyvä. Ihanaa uutta vuotta 2011!!!

Panu Rajala - Lasinkirkas, hullunrohkea - Aila Meriluodon elämästä ja runoudesta

Sainpas tämän luettua vielä vuoden 2010 puolella! Mikä komea päätös luetuille kirjoille! En ole lukenut ainoatakaan Meriluodon runoa tai muutakaan teosta, mutta kirja kiinnosti silti. Ja tämä oli loistava lukukokemus! Pidin kovasti Rajalan jutustelevasta kertomistyylistä, joka saa tekstin soljumaan sujuvana ja keveänä. Meriluodon elämä on kyllä ollut melkoisen kirjava, miten paljon toinen toistaan hullumpaa ja äänekkäämpää miestä hänellä on ollut! Välillä on ollut hyvinkin vaikeaa, mutta ylös on aina päästy. Nujerretun ja hiljaisen tyttösen kasvu voimakkaan seksuaaliseksi kypsäksi naiseksi on hurja, eikä sitä voi kuin ihailla. Hän on elänyt täysillä. Kirja herätti välittömästi kiinnostukseni Meriluodon tuotantoon. Ensin haluaisin lukea hänen ensimmäisen julkaisunsa Lasimaalauksen . Toivottavasti se löytyy kirjastosta. Suosittelen ehdottomasti kaikille vähänkään kiinnostuneille! Tämä on hieno kokemus, vaikkei Meriluodon tuotantoa tuntisikaan, ja se on paljon elämäkerralta.

L. M. Montgomery - Sara, tarinatyttö

"Oitis me näemme mielikuvituksessamme itsemme ja toisemme vanhoina ja harmaina - kaikki muut paitsi Tarinatytön. Emme kyenneet kuvittelemaan häntä vanhana. Meistä tuntui, että niin kauan kuin hän eläisi, hänellä täytyisi olla kiiltävät ruskeat kiharat, ääni, joka olisi kuin harpun helinää tuulessa, ja silmät, jotka loistaisivat tähtien tavoin ikuisesti nuorina." Sara - Tarinatyttö on Montgomeryn tuotannon alkupäätä, neljäs kirja. Se on tulvillaan hänen kirjojensa tyypillistä lumousta, kauniita maisemia ja luontokuvauksia, elämää lasten silmin ja lämmintä huumoria. Ja, aikaan kuuluen, voimakasta uskonnollisuutta. Viimeksi mainittu ärsytti minua kovasti, mutta myös vaivasi mieltäni kirjan henkilöissä. Epäilemättä Montgomery on ollut uskovainen - vai onko sittenkään? Kirjassa tulee esiin niitäkin, jotka eivät usko, ainakaan horjumatta. Tosin melkeinpä kaikki tuntuvat kääntyvän "korkeamman puoleen", mutta yksi lapsista ja päähenkilöistä, Dan , epäilee vielä senkin j

Sofi Oksanen - Baby Jane

"- Ehkä sillä oli paniikkihäiriö. - Mikä? - Ehkä se ei vain yhtenä päivänä pystynyt avaamaan työpaikan ovea. Eikä enää toisenakaan. Ja sitten se lähti kävelemään ja käveli koko päivän ulkona ja ulkoilma tuntui hyvältä ja sitten se teki seuraavana päivänä saman ja yhtenä päivänä päätyi Kallion kirjaston lehtiosastolle ja huomaisi, että se voi rauhassa istua siellä koko päivän eikä kukaan ihmettele mitään ja jos tulee kohtaus, se voi rauhassa hengittää paperipussiin lehtensä takana eikä kukaan ihmettele sitäkään. - Mistä sä puhut, kulta? - Paperipussiin hengittäminen auttaa, jos tulee paniikkikohtaus. - Kulta, Uffe on ihan täyspäinen. - Totta kai se on. Enhän mä muuta väitäkään. Joonatanin ystävät alkoivat kiusaantua. - Jokohan voisi tilata jälkiruokaviiniä? nainen Joonatanin vieressä ehätti apuun. - Ja meille muille lisää olutta!" Oksasen toinen kirja kertoo lesboudesta, paniikkihäiriöstä, masennuksesta, alkoholista ja ahdistuksesta. Se on surullisenkaunis tarina ka

Taas valkeata joulua ja talvea!

Kuva
Joulu oli ja meni, karkit on melkein syöty ja kirjoja tuli lahjaksi kokonaiset kaksi kappaletta, Petri Tammisen Muita hyviä ominaisuuksia ja Sofi Oksasen Stalinin lehmät . Jälkimmäinen minulla jo on, eli kiertoon vaan. :) Täällä Lieksassa oli aattona kova pakkanen, -30 molemmin puolin! Hrr, nyt on onneksi vain n. -14 astetta. Lukeminen ei ole oikein sujunut viime päivinä, joten en voi siihen liittyen en voi kirjoittaa, mutta muutaman lumisen maisemakuvan ajattelin jakaa kanssanne. :)

Hyvää joulua!

Oikein hyvää ja kirjaisaa joulua kaikille! Ja kiitos lukijoille, kun olette olleet mukana! Jatketaan samaan malliin! :)

Elina Hirvonen - Kauimpana kuolemasta

"Olen aina ajatellut, että muistamisen ja kuvittelemisen välillä ei ole selkeää rajaa. Että luomme tarinoita elämästämme ja historiastamme, höystämme muistia kuvitelmilla ja muilta varastetuilla hetkillä kuin kirjoittaisimme romaania." Viimein sain tämän käsiini ja ehdin vielä lukeakin sen ennen vuoden loppua! Pelkäsin pettyväni niin suuren ylistyksen jälkeen, mutta itse asiassa niin ei käynytkään. Kirja oli oikein hyvä ja olen kyllä ihmeissäni, ettei se päässyt Finlandia -ehdokkaaksi! Tästä on kerrottu jo niin paljon, etten hirveästi osaa lisätä mitään. Juoni menee yksinkertaisuudessaan niin, että Paul on matkustanut Afrikkaan kuolemaan ja kohtaa siellä Estherin , jolla on raskas menneisyys takanaan. Esther on toiminut pitkään maan olojen parantamiseksi, mutta epätoivo puskee väkisinkin katujen ollessa täynnä tyhjäkatseisia, liimaa haistelevia ja monta kertaa hyväksikäytettyjä lapsia. Se olikin kirjan kuvottavinta ja raskainta antia, lukea lapsista, joista kukaan ei väl

Linda Olsson - Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

"Toisinaan hyvät asiat tulevat ihmisen elämään ihan varkain. Eikä mikään tule valmiina. Lopputuloksen määrää se, miten suhtaudumme siihen, mitä kohtaamme." Linda Olssonin esikoinen on surullinen, hiljainen ja lempeä teos, jossa riittää kaunista kuvailua. Kaksi naista, Astrid ja Veronika , ovat kokeneet karmeita asioita elämässään, ja Veronika on muuttanut Astridin naapuriin. Ensin naiset kyräilevät toisiaan, mutta alkavat hiljalleen tutustua ja kertoa toisilleen elämistään. Tämä oli kovin kaunis lukukokemus, vaikka se hieman kärsikin Kaaoksen ruhtinaiden rynniessä edelle. Mutta oikein nättiä, vaikka tapahtui kamaliakin asioita. Astridin ja tämän isän kohtaus yökötti eniten, miten niin paljon pahaa voikaan tehdä toiselle koskematta fyysisesti ollenkaan? Samoin Veronikan menetys tuntui hirveältä. Suosittelen kyllä lukemaan tämän! Ei tällaisia kirjoja julkaista joka vuosi.

Michael Moynihan, Didrik Søderlind - Kaaoksen ruhtinaat: Mustan metallin messu

Tässäpä kiinnostava tietokirja! Black metal ja satanismi sekä saatananpalvonta ovat aina kiinnostaneet minua, ja eiköhän jokainen, joka hiemankin syvemmin ole tutustunut metallimusiikkiin, ole kuullut Norjassa 90-luvulla tapahtuneista rikoksista, jotka ovat niihin kytköksissä. Kirjassa käydään läpi rikoksia, Varg Vikernesiä , muitakin den svarte sirkelenin jäseniä ja ideologioita, jotka liittyvät asiaan. Hyvin karmivia juttuja löytyi, yksi karmeimmista muuten Suomesta! En ollut siitä kuullutkaan, mutta olinkin silloin aika pieni. Neljän ihmisen joukko kidutti ja tappoi sekä ilmeisesti myös söi osittain yhden kaverinsa, ja lopuksi vielä paloitteli! Satanismi ja saatananpalvonta menevät ihmisiltä yleensä iloisesti sekaisin, eikä vähiten median takia. Tässä kirjassa olevia henkilöitä kyllä nimitettiin satanisteiksi, joskin osa on kääntynyt myöhemmin pakanallisuuteen. En itsekään ole ihan täysin perillä näiden kahden eroista, mutta joka tapauksessa satanismi on filosofista, eikä s

L. M. Montgomery - Pat, vanhan kartanon valtiatar

Voi ihanaa, pitkästä aikaa Montgomeryä ! Hänen kirjansa ovat niin rakkaudella ja lempeydellä tehtyjä, ettei niistä voi olla pitämättä. Tämän kirjan huomasin viime tiistaina hyllyssä ja minun oli aivan pakko napata se mukaani, kun olen sitä halunnut lukea jo kauan. En ole lukenut ensimmäistä osaa Vanhan kartanon Pat , joten aluksi jotkut sukulaisuussuhteet tuntuivat vähän sekavilta, mutta kyllä se siitä. Tom-herra ja Tom-setä menivät pitkään sekaisin, kunnes lopulta ymmärsin edellä mainitun olevan kissa! :D Talon kissoilla on muutenkin hassuja nimiä, kuten Squedunk ja Uskalikko . Kirjassa ei ole erityistä juonta, mikä on Montgomerylle tyypillistäkin, vaan siinä seurataan Silver Bushin elämänmenoa lineaarisesti. Keskipisteessä on tietysti Pat sekä hänen pikkusiskonsa Rae . Myös pitkäaikainen palvelija J udy saa ison roolin. Kirjassa oli hyvin silmiinpistävää ja ärsyttävääkin Patin loputon ja kaikkinielevä rakkaus kotiinsa Silver Bushiin. Hän oli kuitenkin varsin nuori erity

Tomomi arpoo!

Tomomi arpoo kolme kirjaa täällä. Osallistukaa ihmeessä. :)

Petronius Arbiter - Satyricon

Tämä on varmaan eksoottisin ja erikoisin kirja, jonka olen lukenut! Tämä on nimittäin jo antiikin aikaan kirjoitettu, ei tosin tähän muotoon. Monia kirjoituksia on kadonnut kokonaan, mutta ihan mukavasti niitä on säilynytkin. Kuten tiedetään, antiikin aikaan ihannoitiin homoseksuaalisuutta miesten kesken, eivätkä miesten väliset suhteet olleet tosiaankaan tabu. Miehellä oli yleensä vaimo, mutta silti sivusuhteita muiden miesten kanssa. Tämä tulee ilmi selkeästi tässä kirjassa: miehet ovat jatkuvasti panemassa toisiaan ja viettemässä riettaita orgioita. :D Tunnetuin osa lienee Trimalkion pidot , joka aiemmin on suomennettu itsenäisenä. Tämä kirja on vuodelta 2003 ja kieli on mukavan selkeää ja helppolukuista, vaikkei välttämättä heti uskoisi. Kirja oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Olisi se voinut ehkä hieman vetävämpikin olla, mutta ihan hyvä näinkin. Täytyy kyllä myöntää, että lopun selitysosioita en jaksanut enää lukea...

Kirjoja, jotka on luettava ennen kuolemaa

Kopsasin Laurenin blogista :D. The BBC list: 1. Pride and Prejudice – Jane Austen 2. The Lord of the Rings – JRR Tolkien 3. Jane Eyre – Charlotte Bronte 4. Harry Potter series – JK Rowling 5. To Kill a Mockingbird – Harper Lee 6. The Bible 7. Wuthering Heights – Emily Bronte 8. Nineteen Eighty Four – George Orwell 9. His Dark Materials – Philip Pullman 10. Great Expectations – Charles Dickens 11. Little Women – Louisa May Alcott 12. Tess of the D'Urbervilles – Thomas Hardy 13. Catch 22 – Joseph Heller 14. Complete Works of Shakespeare 15. Rebecca – Daphne Du Maurier 16. The Hobbit – JRR Tolkien 17. Birdsong – Sebastian Faulks 18. Catcher in the Rye – JD Salinger 19. The Time Travellers Wife – Audrey Niffenegger 20. Middlemarch – George Eliot 21. Gone With The Wind – Margaret Mitchell 22. The Great Gatsby – F Scott Fitzgerald 23. Bleak House – Charles Dickens 24. War and Peace – Leo Tolstoy 25. The Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy – Douglas Adams 26.

Miina Supinen - Apatosauruksen maa

En yhtään ihmettele tämän kirjan viehätystä, jonka se on herättänyt lukuisissa lukijoissa! Tämä tosiaan on hyvä ja aivan absurdi tapaus. :D   Harvemmin huumoriksi tarkoitettu kirjallisuus onnistuu oikeasti huvittamaan, mutta tästä kirjasesta löytyi kyllä useampikin novelli, jolle nauroin ihan hulluna. Ja se on harvinaista, niin kuivan kuvan kuin annankin itsestäni sen myöntäessäni... Kaikki novellit eivät olleet ihan onnistuineita, mutta niin käy melkeinpä väistämättömästi. Ja tässä oli tarpeeksi monta hyvää, jotta saatan sanoa sitä hyväksi kirjaksi. Oma suosikkini on ehdottomasti Vaari ja ravintola , tuollaiset vaari-hahmot ovat niin symppiksiä. :D Tällekin käkätin monissa kohdissa ja tunsin jopa huonoa omatuntoa, "saako tälle edes nauraa?". Norsu, norsu! oli myös todella hyvä. Luin sen äidillekin ja nauroimme molemmat hulluina. Viimeinen lause "miehelle en laittaisi mitään" kruunaa koko jutun. Mukavaa, että tällaisiakin kirjoitetaan. Toivottavasti Supinen k

Joyce Carol Oates - Kosto: Rakkaustarina

>>Se nainen tuhosi poikani elämän.>> Huh huh, mitähän sellaista tästä osaisi sanoa, mitä muut eivät olisi jo sanoneet? Ihan alkuun on kyllä pakko vastentahtoisesti sanoa, ettei tämä ollut aivan niin vakuuttava, kuin olin kuvitellut. Hyvät arviot ilmeisesti nostivat riman korkealle tai sitten ehkä luin tämän liian nopeasti, luin sen nimittäin n. 2 tunnissa putkeen. Pääjuoni on kerrottu jo monesti, mutta laitan sen nyt kuitenkin tähän: nuori leski Teena ja hänen 12-vuotias tyttärensä oikaisevat juhlista kotiin puiston halki ja joutuvat puolitutun miesjoukon raa'an raiskauksen ja pahoinpitelyn uhreiksi. Tyttö pääsee piiloon, mutta Teena on henkihieverissä kun heidät löydetään. Eivätkä ihmiset suinkaan asetu uhrien puolelle... "Se Casey on hitsaajana Niagaran Putkessa. Naimisissa, neljän lapsen isä. Asuu erossa vaimostaan, varmaan Teena Maguiren vika sekin. Se nainen! Millainen äiti retuuttaa pikkutytön mukaansa ryyppyjuhliin ja sitten jalan kotiin puiston poi

Atiq Rahimi - Kärsimysten musta kivi

"Sinä olet olemassa mutta et liiku. Sinä kuulet mutta et puhu. Sinä näet mutta et ole näkyvä! Kuten jumala sinäkin olet pitkämielinen, liikkumaton. Ja minä olen sinun sanansaattajasi! Sinun profeettasi. Olen sinun äänesi ja sinun katseesi. Olen kätesi. Minä ilmoitan sinut! Al-Sabour!" Atiq Rahimin pieni suuri kirja kertoo naisesta, joka hoivaa koomaan vaipunutta miestään. Hänet on alistettu hiljaiseksi ja tottelevaiseksi, kuten musliminaiset yleensäkin, mutta pian kun kukaan ei ole kuulemassa, hänen vihansa ja kiihkeytensä pääsee valloilleen. Hän alkaa pitää miestään kärsimysten kivenä , jolle voi vuodattaa tarinan mukaan surunsa, ja joka lopulta räjähtää vapauttaen uskoutujansa. Ja vähin erin nainen avautuukin, huutaen, paeten huoneesta ja koko talosta, mutta aina vain rohkaistuen. Ja naisen salaisuudet ovatkin karmeita ja sysimustia.   Mieskirjoittaja on mielestäni tavoittanut hienosti alistetun naisen olemuksen ja kirja on taitavasti kirjoitettu. Se on myös erittäin ly

Suositus!

Koska en saanut tästä tietokirjasta kummoistakaan arviota aikaan, ja koska tämä on silti hyvä, niin teen vain suosituksen. Eli lukekaa Kaisa Neimalan ja Jarmo Papinniemen Aloittamisen taito ! Se on oikea aarre kaikille lukemisen, ja miksei myös kirjoittamisen ystäville. Aloitukset on jaettu erilaisiin ryhmiin aihepiirin mukaan. Sieltä löytyy kaikkea Sinuhesta Puhdistukseen .^^

Tarjei Vesaas - Jäälinna

Kiinnostuin tästä kirjasta kovasti Reeta Karoliinan tekemän kirjoituksen perusteella, ja kirjaston pitikin hommata sen vähän kaumpaa, sen verran vanhaa kamaa tämä jo on. Kielessä olikin mukavaa ajanpatinaa. Tämä on pyörinyt luvun alla pitkään, sillä olen pitänyt sitä koulussa mukani aikomuksenani lukea sitä siellä. No, muutaman kerran luinkin, mutta yleensä aika menee tuttujen kanssa jutteluun. Ja lukukokemus kyllä kärsi pätkittäisestä lukutyylistä ja pitkkähköistä lukuväleistä. En siis osaa oikein sanoa kunnolla, mitä mieltä kirjasta edes olen.   Reetan kirjoitus avaa asiaa jonkin verran, tosin juonipaljastuksia ei ole pahemmin. Tässä kuitenkin kerrottakoon, että kaksi koulutyttöä tutustuvat eräänä iltana ja seuraavana päivänä toinen heistä katoaa lähdettyään tutkimaan jäälinnaa. Häntä ei löydetä koskaan. Kirja oli siis hyvin ahdistava. Tyttöjen välinen ystävyys tuntui painostavana läpi kirjan toivon hiipuessa. Kirjassa on jotain omituista, jotain vainoavaa. Kyllä minä siitä pid

Jeanette Winterson - Uskallus ja intohimo

"Ei se ollut sodassa pahinta että näin tovereideni kuolevan vaan se että näin heidän elävän." Uskallus ja intohimo on jaettu neljän osaan, joista ensimmäisessä puhuu Henri , Napoleonin läheinen sotamies ja toisessa taas Villanelle , venetsialainen nainen. Kolmannes puhuu taas Henri ja neljäs on jaettu molempien kesken.   Molemmat ovat biseksuaaleja; Henri on alussa rakastunut Napoleoniin, kunnes hänen intohimonsa muuttuu vihaksi ja inhoksi, ja Villanelle rakastaa varattua varakasta naista. Henri rakastuu myöhemmin myös Villanelleen, muttei saa vastakaikua. Henkilöiden tiet kohtaavat Ranskan sodassa, josta he lähtevät karkumatkalle Venetsiaan Patrick -papin kanssa. Kirja sattui harmittavasti lukukriisini kohdalle, joten en osaa oikein sanoa oliko se hyvä vai ei. Ei se huonokaan ollut, mutta jotain olisin kaivannut lisää. Yliluonnolliset asiat olivat mielenkiintoinen lisä ja toimivat hyvin. Mieltäni kutkutti kovasti salaperäinen Venetsia, joka muuttui koko ajan eikä kosk

Homo-veli jokinen ja muita kummallisuuksia

Olen pitänyt blogiani (aktiivisestikin) niin pitkään, että voisi huvikseen katsoa vähän mitä on tullut luettua. Eniten osumia on romanttisesti rakkauden kohdalla. Eipä tämä suuri ihme ole, sillä kirjasta kuin kirjasta suurin piirtein ainakin yksi rakkausaspekti löytyy. Vaikka eipä sillä, tunnustaudun kyllä romantikoksi.:)   Suomi on myös ollut kova juttu, osumia löytyy toiseksi eniten. Tämä hämmästyttää jo enemmän. Jostain syystä minusta aina tuntuu, että luen kovin vähän suomalaista kirjallisuutta, mutta näköjään sitten en... Suomi siis tosiaan kuvastaa kirjailijan kansallisuutta, ei esim. kirjan tapahtumapaikkaa.   Kolmanneksi pähein asia ovat näköjään naiset , ja miksipäs ei. ;) Mitä olisi kirjallisuus ilman ihania ja kamalia naisia? Ei yhtään mitään.   Useita osumia ovat saaneet myös kulttuuri (tämä on aika löyhä ja epämääräinen luokitus tosin), yhteiskunta , feminismi , raiskaus , rikos ja uskonto . Hmm, mitähän tuosta pitäisi ajatella... Raiskaus-aiheisia kirjoja on tullu

Puolihäpeilevä tunnustus ja monta kirjaa kesken -syndrooma

Katselin äsken blogini tilastoja - mikä hieno ominaisuus muuten! - ja huomasin jonkun löytäneen tänne sanaparilla "seksuaalinen valta". Tämä onkin tunnustukseni: en minä jaksanut sitä lukea. Ei pitäisi arvostella lukematta, mutta ette usko miten puiseva se oli! Kamalan tieteellisen mutkikasta moninaine viitteineen. Tietenkään viitteet ja lähteet eivät ole pahasta, päinvastoin, mutta lukion ykköselle se on turhan haasteellista luettavaa. Olenko vain tyhmä, vai miksen tajua miksi Laasanen on ehdoin tahdoin tehnyt kiinnostuksen kohteestaan niin vaikean? Kuvittelisin kuitenkin, etteivät kohderyhmänä ole pelkästään korkeakoulutetut. Enkä voi olla mainitsematta, että koko miesasiamiesten touhu näyttää usein hölmöilyltä. Miten joku parisuhdemarkkinateoria edes tasa-arvoon lopulta liittyy? Helvetillinen se on kyllä nimenä... Ja tästä pääsenkin sujuvasti murehtimisen aiheeseeni eli ns. "monta kirjaa kesken - syndroomaan". Minulla siis on useampi kirja kesken, eri aikoin

Homo- ja biseksuaalisuus kirjallisuudessa II

Kysyin vajaa viikko sitten blogissani erinäisiä kysymyksiä liittyen homo- ja biseksuaalisuuteen. Herrasväki oli hyvin yksimielistä ja linkittipä Zephyr jopa listan aiheeseen liittyvistä kirjoista! Kiitos kovasti.^^ Päätin myös linkittää sen blogiini, asianomainen saa valittaa jos ei pidä asiasta. :) Voisinpa siis vastata kysymyksiini itsekin. Mielestäni aihe/aiheet ovat erittäin kiinnostavia ja luen niistä kertovia kirjoja paljon. Se on eräänlaisena teemana minulla tällä hetkellä. Kirjoja kyllä löytyy, mutta ei voi kyllä valtavasta yleisyydestä puhua. Toki homo- ja biseksuaalisuus ovat vähemmistöjä, mutta voisi se enemmänkin olla esillä. Olen kauhean kyllästynyt heterosuhteiden yleisyyteen, vaikka yleisyyden toki ymmärränkin. Kirjallisuus, kuten kaikki muukin on heteronormatiivista. Aiheiden kuvaaminen on mielestäni toteutettu hyvin niissä kirjoissa, joita olen lukenut, et valittamista. En ole myötähäpeää kokenut missään vaiheessa. ;) Ainakin homoseksuaalisuutta kyllä taidetaan vä

Marguerite Yourcenar - Anna, sisaresi...

"Mitä ikinä tapahtuukaan, älkää koskaan ryhtykö vihaamaan toisianne." Anna, sisaresi... on erikoinen ja vähän omituinenkin pieni kirjanen, tai oikeamminkin kertomus veljen ja sisaren välisestä romanttisesta ja eroottisesta rakkaudesta 1500-luvun Italiassa (sisarukset tosin ovat espanjalaisia). Ajan henkeen kuuluu voimakas uskonnollisuus ja kirjan henkilöt, erityisesti Anna , kieriskelevät synnintuskissaan ja kadotuksen peloissaan. Itse kertomus oli ihan sujuvaa luettavaa, muttei erityisen ravistava kieroutuneesta aiheestaan huolimatta. Paljon hienompi olikin kirjailijan Jälkisanat -osio, jossa hän valottaa kirjoitustaan ja kirjallisuuden muita teoksia, joissa insestiä käsitellään. Kaikkein osuvin oli kuitenkin tämä huomio: "Noiden viikojen aikana jatkoin kyllä arkisten asioitteni toimittamista, mutta elin keskeytyksettä päähenkilöitteni ruumiissa ja sielussa, liukuen Annasta Migueliin sukupuolirajoista välittämättä, ja tätä jonkinlaista sukupuolettomuuden tunnetta

Lenita Airisto - Saanko luvan? Ei kun omin luvin!

Tämän kirjan huomasin tutkaillessani kirjaston hyllyä "Miehen ja naisen asema yhteiskunnassa" ja se tarttui mukaani, kuin myös Laasasen Naisen seksuaalinen valta (!). Jälkimmäistä lueskelin kirjaston penkillä odotellessani kyytiä ja täytyy sanoa, että ainakin tässä vaiheessa Airiston kirja rökittää sen sujuvuudellaan 6-0. Laasasen teksti on kovin vaikeaselkoista - mutta eihän tässä pitänyt Laasasesta puhua, vaan Airistosta. ;) Kirja on ilmestynyt vuonna 2007 ja kuten sanottua se on sujuvaa luettavaa. Olisi tosin voinut olla hieman kiinnostavampikin. Kirja on jaettu seitsemään osaan, joissa käsitellään mm. valtaa, kauneutta ja rahaa. Mukavinta oli lukea eri maiden korkeisiin asemiin päässeistä naisista. Käsi pystyyn kaikki, jotka ette voineet kuvitellakaan esimerkiksi Arabiemiraatteihin naisjohtajia. Niinpä. Mutta kyllä heitä löytyy. Muodista ja kauneudesta kertova osio oli aika tylsä, mutta johtunee vain siitä, etten ole aiheesta erityisen kiinnostunut. Kauneudesta ja

Homo- ja biseksuaalisuus kirjallisuudessa

Kun homoseksuaalisuus on nyt ollut The Puheen- ja Mielipiteidenaihe viime viikkoina ja koska olen lukenut vähälle aikaa useampia homoseksuaalisuutta käsitteleviä ja sivuavia kirjoja, ajattelin esittää muutamia kysymyksiä. Onko homo- ja/tai biseksuaalisuus mielestäsi kiinnostava aihe kirjallisuudessa? Luetko/oletko lukenut aiheita käsitteleviä kirjoja? Onko aiheita kuvattu hyvin vai huonosti? Miksi/miksi ei? Onko kirjoja, joissa homo- tai biseksuaalisuutta esiintyy, liikaa tai liian vähän? Miksi/miksi ei? Onko koko näiden aiheiden käsittely täysin yhdentekevää ja turhaa vai ei? Onko kirjallisuus hetero- tai jopa homonormatiivista? En taidakaan itse vielä vastailla, vaan katson ensin mitä te muut bloggailijat tuumitte. Sitten voisi yrittää tehdä erilliseen postaukseen jotain kömpelöä yhteenvetoakin, jos nyt tähän edes kukaan vastaa...

Djuna Barnes - Yömetsä

"Siksi hän vihaa kaikkia, jotka ovat hänen lähellään. Siksi hän sotkeutuu kaikkeen, niin kuin ihminen unessa. Siksi hän haluaa, että häntä rakastetaan, mutta jätetään rauhaan, yhtäaikaa. Hän tappaisi koko maailman päästäkseen itseensä, jos maailma olisi esteenä, ja se on esteenä." Djuna Barnesin klassikkoteos (?) Yömetsä on omituinen kirja. Ihan viihdyttävä, mutta en kyllä menisi mestariteokseksi sanomaan, kuten kirjan takakansi mainostaa. Kirja on jotenkin omituinen ja vähän sekavakin. Ihmisten puhetyyli on useimmiten mukavaa luettavaa, siinä on sellaista romanttista vanhan ajan henkeä. Tietysti tässä teoksessa kaikkein omituisinta on se, että siinä kuvataan kahden naisen välistä rakkautta ja eräs tohtorismies on transsukupuolinen, kun nyt otetaan huomioon se, että se on ilmestynyt alun perin vuonna 1936! Ei tästä ole oikein sanottavaa. Ihan ok pieni kirjanen, ei enempää. PS: Kuten joku on saattanutkin ehkä huomata, on minulla meneillään eräänlainen homoseksuaalisu

Riikka Pulkkinen - Raja

Pulkkisen esikoinen on osuvasti nimetty, sillä rajan veto ja rajojen vääristyminen on avainsana jokaisen henkilön kohdalla, iästä riippumatta. Kirjassa kulkee aluksi irrallaan viisikymppisen Anjan ja tämän miehen surumielinen tarina ja sen rinnalla teinityttö Marin ja tämän äidinkielen opettajan Julianin salasuhde. Välissä on vielä Julianin pienen Anni -tytön näkökulmaa. Jatkuva henkilöiden vaihtuminen on välillä ärsyttävää, mutta henkilöiden tarinoiden yhdistyessä se lakkaa haittaamasta. Pulkkisen kielenkäyttö on varsi kaunista, tai ainakin useimmiten. Julianin ja Marin seksikohtauksissa taas kieli rikkoutuu hyvinkin rivoksi ja rumaksi, mutta se lienee tarkoituksellinen tyylirikko. Ja kyllä se sinne sopii minustakin, 16-vuotiaan ja naimisissa olevan miehen suhde on pakostakin yököttävä. Siinä on aina hyväksikäytön sävy. Anjan ja tämän Alzheimeria sairastavan miehen tarina oli surumielisen kaunis ja voimakas.    Pulkkisella on myös hienoja oivalluksia elämästä. Tämä on mielestän

Marja-Leena Parkkinen - Ulos kaapista! - Tositarinoita homoseksuaalisuuden kohtaamisesta

"Mä en haluu olla, jos äiti ei rakasta mua." Marja-Leena Parkkinen kokosi suomalaisten ja suomenruotsalaisten homoseksuaalien sekä heidän vanhempiensa tarinoita yksiin kansiin parisuhdelain päätöksen aikoihin. Ihmisiä ja tarinoita löytyy laidasta laitaan, joillain oman identiteetin löytäminen on vienyt vuosikymmeniä, joillain on ollut vaikeuksia hyväksyä se. Lähipiirin reaktiota on pelätty ja toisinaan se pahin peikko on ollut vain siellä omassa päässä. Ikävä kyllä löytyy niitäkin tarinoita, joissa vanhemmat ovat suhtautuneet todella ikävästi. Oikein mainio kirja! On mielenkiintoista lukea muiden kaltaistensa ajatuksia eri vuosikymmeniltä. Tämä myös itketti välillä kauheasti, varsinkin alussa. Ihmisten pelko itsestään ja muiden suhtautumisesta oli riipaisevaa luettavaa, josta hyvänä näytteenä tuo tekstini alussa oleva sitaatti.   Kaikkein järjettömimmiltä tuntuivat kahden isän reaktiot heidän kuullessaan poikansa homoudesta: ensimmäinen halu oli ollut tehdä itsemurha! M

Vigdís Grímsdóttir - Z - rakkaustarina

"meillä kaikki on tuoksunut meillä kaikki on tuoksunut syksyltä tältä värien ajalta kun kesä sulaa punaisen ja ruskean alle ja talvi levittää kaipauksensa valkoiseksi" Z - rakkaustarina on tarina kahden naisen välisestä rakkaudesta ja mustasukkaisuudesta, joka saa suhteettomat mitat. Kirjailija pyörittää tarinaa Annan , vakavasti sairaan ja teillä tietymättömillä olevan naisen, tämän rakastetun Z 'n sekä Annan siskon kautta. Z, Annan sisko Arnthúdur ja tämän mies ovat kokoontuneet yhteen ja pelätessään Annan puolesta he keskustelevat ja Z lausuu Annan runoja. Aiemmin Z'a vierastanut Arnthúdur alkaa tutustua tähän, ja tulee jakaneeksi monta tuskallista muistoa ja salaisuutta tämän kanssa. Samalla Anna käy toisaalla läpi runojaan ja Z'n kirjeitä sekä elämäänsä. Olin hieman huolissani aloittaessani, sillä pettymys Sydän, kuu ja sinilinnut -kirjan kanssa oli tuoreessa muistissa eikä alku rullannut sujuvasti. Turhaan kuitenkin pelkäsin: kun pääsin rauhoit

Leena Parkkinen - Sinun jälkeesi, Max

"Vaikka nainen pystyisi peittämään inhonsa ja unohtamaan mitä olette, niin te ette pysty. Jäätte katselemaan itseänne peilistä aamulla kun ajatte partaanne. Näette ketkä teitä katsovat. Te tiedätte. Vain toinen samanlainen voi ymmärtää kaltaistaan. [...] Joka kerta kun katsotte vaimoanne, näette sen mitä teiltä puuttuu." Max ja Isaac ovat siamilaiset kaksoset, jotka on myyty lapsina sirkukseen. Äiti ja isä jättivät heidät äidin isän ja sisaren hoteisiin jo hyvin pieninä. Max on eläväinen ja ärsyttäväkin, Isaac taas eräänlainen sivustakatsoja. Miesten luonteet eroavat siis paljon toisistaan, mutta silti yön pimeinä tunteina Isaac painautuu veljeään vasten pakahtumaisillaan rakkaudesta.   Sivuhahmoissa on niin homoja, lesboja, biseksuaaleja kuin pedofiilejakin ja paljon muita. Sirkus on täynnä kummajaisia ja "kummajaisia". On vaikea sanoa mitään järkevää kirjasta, joka on arvioitu niin useassa blogissa. Päällimmäisenä on pieni pettymyksen tunne. Tässäkö se oli?

Saavatko kirjat sinut itkemään?

Jokunen aika sitten bloggasin Helen Walshin romaanista Englantilainen tragedia . Uskokaa tai älkää, se oli ensimmäinen kirja, joka sai minut itkemään ihan sillä tavalla oikeasti, suorastaan valtoimenaan! Aiemmin on toki tapahtunut sellaista silmien kostumista, mutta en ole ikinä kehdannut itkeä. Poika ja Ilves oli kyllä sellainen paketti kirjanakin, että vetistelyn tarvetta olisi ollut. Aihe tuli mieleeni Jennin bloggauksesta , jossa hän käsittelee pelottavia kirjoja. Mutta entäs sitten ne itkettävät opukset? Mille/millaisille kirjoille olette itkeneet? Vai oletteko samanlaisia kuin minä, ettette ole kehdanneet vetistellä (varsinkaan, jos paikalla on muita)? Sana on vapaa.

Virginia Woolf - Oma huone

"Älyllinen vapaus riippuu aineellisista seikoista. Runous riippuu älyllisestä vapaudesta. Ja naiset ovat aina olleet köyhiä, ei ainoastaan kahden sadan vuoden ajan vaan aikojen alusta." Tuossa itse asiassa on tiivistettynä tämän klassikko kirjan sanoma. Woolf tarkastelee naisten ja miesten eroja sekä naisia ja kirjallisuutta. Hän pohtii, mitä nainen tarvitsee kirjoittaakseen, ja nämä asiat ovat oma huone (jonka saa lukittua) ja 500 puntaa vuodessa. Eikä kukaan, joka ei ole käynyt kouluja, voi kehittyö neroksi vaikka lahjakas olisikin.   Pitää toki muistaa, että kirja on ilmestynyt alun perin vuonna 1928, jolloin länsimaisillakaan naisilla ei ollut samanlaista tasa-arvoa kuin nyt. Meille kirjan huomiot lienevät itsestäänselviä, mutta on ihan hyvä välillä muistaa mistä ollaan tultu ja kiittää entisaikojen naisia (ja miehiäkin), jotka ovat osaltaan vaikuttaneet nykyiseen tasa-arvoon. Kirja oli oikein hyvä! Alku oli jotenkin kankea ja vaikea, mutta kyllä se siitä sitten läht

Jeanette Winterson - Ei appelsiini ole ainoa hedelmä

"Minä rakastan häntä." "Silloin sinä et rakasta Herraa." "Rakastanpas, minä rakastan kumpaakin." Jeanette on adoptoitu uskovaiseen perheeseen ja hänen adoptioäitinsä haluaa hänestä lähetyssaarnaajan. Jeanette julistaa Herraa ja puhuu koulussa uskosta niin paljon, että opettajatkin ärtyvät. Kaikki sujuu hyvin, kunnes seurakunnassa räjähtää pommi: Jeanette rakastaa naisia. Olen enemmän kuin hämmentynyt tästä kirjasta. Alku ja erityisesti keskikohta olivat loistavia: eräässä kohtauksessa sydämeni alkoi jyskyttää niin kovaa ja jännitys nousta, että minun oli keskeytettävä lukeminen ja tehtävä välillä jotain muuta! Sen perusteella kirja on erittäin hyvä. Mutta se loppu sitten... Kirja ensinnäkin loppui kuin seinään ilman mitään kunnollista päätöstä ja lopputapahtumat olivat minusta epäuskottavia. En myöskään oikein ymmärtänyt tarinanpätkiä Jeanetten tarinan lomassa. En tosiaankaan tiedä, onko tämä melko hyvä vai todella hyvä kirja. Epäilisin tämän oleva

Chimamanda Ngozi Adichie - Puolikas keltaista aurinkoa

Huh, sainpas tämän järkäleen loppuun! Eihän se vienytkään kuin... viikon? Kirjassa kuvaillaan vain 4 vuotta olemassa olleen Biafran sotaa Nigeriaa vastaan. Biafra julistautui itsenäiseksi, mutta kovin moni maa ei suostukaan tunnustamaan sitä, ja alkaa sota. Sitä käydään läpi yläluokkaisen korkeastikoulutetun perheen ja näiden palvelijan Ugwun kautta. Kirja oli kovin mielenkiintoinen! Ehkä loppuvaiheilla oli pientä lässähdystä, mutta ihan se loppu oli hieno. Ja avoimuuttakin jäi. Usein sellainen tekniikka harmittaa minua lukijana, vaikka toisaalta pidänkin niistä - hieman ristiriitaista? Tässä se kuitenkin oli paikoillaan, ettei tullut liikaa selittelyä.    Ugwu oli mielenkiintoisin hahmo. Hänhän oli "hyvisten" puolella, mutta hän ei tosiaankaan osoittautunut täysin hyväksi. Ja eipä kyllä kukaan muukaan perheestä, paitsi pieni Baby. (Kamala nimi!) En ole tutustunut afrikkalaiseen kulttuuriin tai kirjallisuuten ollenkaan aiemmin, ja tämä oli oikein hyvä aloitus! Suositte

Minut on palkittu!

Sain ihanalta Lumiralta Beautiful Blogger-awardin! Nyt en millään jaksa keksiä seitsemää tunnustusta itsestäni, mutta lupaan muoksia ne tähän merkintään mitä pikimmin. :) Ja samalla sitten laittaa palkinnon eteenpäin.  **** No niin, nyt sitten ne tunnustukset. Kauhean vaikea keksiä... 1. Olen hevari. Päälläni on aina mustaa ja pukeudun farkkuihin sekä bändipaitoihin/huppareihin. 2. Loogisesti siis lempimusiikkini on metallia. Kuuntelen paljon ns. underground-musiikkia, mm. Epicaa, Leaves' Eyesia, Lyrieliä, Korpiklaania yms. Tunnetuimmista sydäntä lähellä ovat Nightwish, Children Of Bodom, Within Temptation, Mokoma ja Evanescence. 3. Kuitenkin Johanna Kurkela on uusi salainen paheeni. Olen yleensäkin heikkona kaikkeen surumieliseen ja kauniiseen musiikkiin. 4. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat intohimoni. Kummastakaan en voisi luopua. 5. Lempiaineitani koulussa ovat saksa, englanti ja äidinkieli. Niissä olen hyvä ja niistä varsinkin viimeinen tulee olemaan tärkeä unelma-

Kari Hotakainen - Ihmisen osa

"Aito hullu on siinä hulluudessaan sisällä kuin helmi simpukassa." Juoni lyhyesti: Salme Malmikunnas tapaa kirjailijan. Hän ei ole koskaan pitänyt kirjailijoista, mutta kun tämä tarjoaa hänelle suurta rahasummaa, jotta hän antaisi elämänsä kirjailijan kirjaa varten, Salme suostuukin. Mutta mikä onkaan totta ja mikä valhetta? Ensimmäinen hotakaiseni on luettu! Tai siis jos laveasti ajatellaan, olen minä joskus pienenä lukenut Satukirjan. Mutta joka tapauksessa kannattaa lukea! Ymmärrän hyvin, miksi niin monet pitävät Hotakaisen tyylistä. Hänellä on todella nasevia ajatuksia teksteissään. Mutta huumoria? No toki sitäkin löytyy, mutta... Kyllä tämä minusta ainakin lopussa oli traaginen eikä koominen. Loppu oli aika karmea itse asiassa.   Luvut olivat mukavan lyhyitä ja selkeitä. Salmen postikortit kevensivät tarinaa mukavasti. Saan harmaita hiuksia pitkistä luvuista!   Salme oli lempihahmoni ehdottomasti. Hotakainen on kyllä melkoinen taituri, kun tavoittaa niin mone

Helen Walsh - Englantilainen tragedia

Voi. Itku. Näin surulliset kirjat pitäisi kieltää lailla! Olen ihan hämmennyksissä. Ei koskaan mikään kirja ole saanut minua ihan oikeasti itkemään - ja tämän lopulle pillitin kuin pieni puro! Tarina alkaa varsin onnellisesti. Robbie Fitzgerald, nuori laulajalupaus saa kaikkien sydämet särkymään laulullaan Irish Clubilla ja kykyjenetsijä huomaa hänet. Kotona odottaa malesialainen raskaana oleva vaimo ja alle kouluikäinen poika. Mutta kaikki menee pieleen. Vaimo, Sheela, odottaa miestään sydän syrjällään - ja joutuu skinien raiskaamaksi. Siitä lähtee Fitzgeraldien alamäki, oikea tragedia. Sheela salaa raiskauksen, väittää sitä pelkäksi murroksi. Sitten mennään ajassa eteenpäin ja kerrotaan jo lastenkin näkökulmasta. Poika, Vincent eli Vinnie, on raa'asti koulukiusattu ja hyljeksitty nörtti, Ellie taas selviytyjä. Hiljalleen mennään taas eteenpäin, ja kuinkas sitten käykään? Voi pikku Vinnie, ei sinulle voinut käydä niin! Silti, kiitos Helen Walsh - sinä teit sen, mihin yksikää

Andrea Maria Schenkel - Hiljainen kylä

"Sen minä sanon, ettei tässä maailmassa Jumalaa ole, on vain helvetti. Ja tässä maailmassa se on meillä päässämme, sydämessämme. Paha henki asuu meissä jokaisessa, ja jokainen voi milloin tahansa päästää pahan henkensä valloilleen."   Hrrr, millainen kirja! Kammottavampaa en ole aikoihin lukenut. Pienessä Einhausenin kylässä kuohuu: syrjäisen Tannödin maatilan joka ainoa asukas on tapettu raa'asti. Kylän asukkaat kertovat vuorotellen tuntojaan ja mielipiteitään tapauksesta ja siitä päivästä, jolloin näkivät jonkun perheestä viimeisen kerran. Nopeasti käy ilmi, ettei perhe ole kovin pidetty ja heistä alkaakin paljastua likaisia salaisuuksia. Välillä on pätkiä, joissa henkilöä ei paljasteta, vaan jää lukijan pääteltäväksi kuka henkilö mahtaa olla. Kammottava, mutta erinomainen kirja! Kerrankin mukana ei ole väkisin väännettyä rakkaustarinaa, vaan keskitytään olennaiseen. Kirjassa ei myöskään ole minkäänlaista etsivää tai muuta vastaavaa, joka koittaisi selvittää rikos

Imre Kertész - Lopetus (Juutalaisvainot -sarja 3)

"Ihminen elää kuin maan mato, mutta kirjoittaa kuin jumalat." Lopetus on oikea pieni suuri kirja! Harvoin mielipide kirjasta muuttuu näin perustavanlaisesti: alkupuolella kirja oli minusta tylsä ja epäilin sen jäävän kesken, mutta kun nyt taas tartui siihen sisukkaasti, se osoittautuikin taideteokseksi. Kaikkea en ymmärtänyt - kirjassa on paljon lauseita, jotka ovat kuin aforismeja ja tässä on paljon filosofiaa. Ehkä minun pitää lukea tämä joskus myöhemmin, joskus kymmenen vuoden päästä vaikka. Sitten se varmaan aukeaa paremmin. Päähenkilö Keserülla on pakkomielle etsiä itsemurhan tehneen ystävänsä B:n romaani. Todisteita siitä ei ole, mutta Keserü on täysin varma asiastaan. Oikea kirjailija ei lähtisi ja jättäisi keskeneräistä teosta. Matkan varrella B:n ex-vaimokin käy tapahtunutta läpi. Onneksi luin loppuun!

Jude Devereaux - Tie unelmiin

Jaahas, taas yksi Devereaux luettuna. Ja kuinkas sitten kävikään... Carrie Montgomery on nuori ja naiivi, ja rakastuttuaan mieheen valokuvan perusteella, hän menee tämän kanssa naimisiin huijaamalla olevansa sellainen kova työihminen, jonka mies haluaa. Tästä luonnollisesti ei seuraa hyvää. Ääh, petyin. Tiedän tiedän, hömpän genressä on epäuskottavia käänteitä ja yleensä ne eivät minua häiritse, mutta tämä kyllästytti. Tai siis nopeaan tahtiinhan tätä luki ja ei malttanut oikein laskea käsistään, mutta lopputunnelma on vähän pettynyt. Pidin kovasti Ylämaa- sarjasta, ja tämäkin Carrie on kaiketi jotain sukua sarjan Montgomeryille. Vai onko? Carrien veli Ring ja tämän oopperalaulaja-vaimo LaReina mielestäni seikkailivat jossain näistä kirjoista. Varsinkin tuo nimi LaReina on niin tuttu... No, en heitä vielä kirvestä kaivoon. Devereaux on parhaimmillaan erittäin hyvä kirjailija ja aion kyllä lukea vielä ainakin yhden hänen kirjoistaan. Muistaakseni Ylämaan lupausta en ole lukenut...

Uma Karma - Kaiken se kestää

Yhyy, nytkö se jo loppui? Tätä minulle suositteli Lumira ja rakastuin tähän kirjaan hurjasti! Kirjan päähenkilöjä ovat lukioikäiset Luukas ja Tuukka. Tuukka on skeittari ja Luukas urheiluluokkalainen ja rikas - siis 'parempaa kastia'. Mikään ei näytä yhdistävän poikia, mutta he ovat ihastuneita toisiinsa. Luukas kutsuu Tuukan bileisiinsä ja Tuukka tulee. Siitä lähtee poikien ystävyyttä vahvempi suhde, johon tuovat hankaluutensa Luukaksen uskonnolliset ha konservatiiviset vanhemmat sekä urheiluluokan kapeakatseiset opiskelijat, jotka eivät voi sietää Tuukkaa. Sinänsä aika kliseinen asetelma, mutta ei haittaa kun on kirjoitettu näin hyvin ja erikoisuutena on kerrankin kahden teinipojan romanssi. Pojat olivat niin kauhean suloisia! Tekisi mieli vain koko ajan ylistää tätä, mutta en kehtaa kuitenkaan. :D Ja siitä olen iloinen, että kumpikaan henkilöistä ei ollut mitenkään stereotyyppinen homo eikä ollut taustalla sellaista heterokaavaa, että toinen olisi ollut suhteen nainen

Gerd Brantenberg - Egalian tyttäret

Tämän kirjan bongasin Sallan blogista. Kirjan takakansi mainostaa tätä satiirina ja sitä se varmaan onkin. Itse kyllä ymmärrän satiirin olevan edes jollain lailla hauskaa, mutta minua tämä vain suretti. Tässä siis sukupuolten vallanjako on käänteinen, miehet eli männät ovat alistettuja ja naiset eli emännät vallassa. Tunnistin niin hyvin niitä ilmiöitä mitä kirjassa esiintyi! Rankinta oli lukea päähenkilö Leenatanin (mäntä) joukkoraiskauksesta. Päällepäätteeksi Leenatanin äiti vielä syyllistää tämän tapahtuneesta, koska "mitä muuta voi odottaa kun kuljeksii yksinään pimeässä". Kaikki oksettavat tekosyyt etuoikeuksiin. Oli myös kamalaa lukea Leenatanin häpeästä omaa vartaloaan kohtaan. Mutta sitten alkaa mennä paremmin. Leenatan kokoaa ystäviensä kanssa maskulistien joukon (=feministit), joka alkaa vaatia oikeuksia männille. Ja tässäkin kirjassa taas homoja! Minulla on jonkilainen homotutka kirjojen suhteen näköjään. :D Suosittelen ehdottomasti! Ei hauskaa luettavaa (vä

Kirjojen keskeyttämisen sietämätön vaikeus

Aina silloin tällöin jossain blogissa joku mainitsee, kuinka ei oikein saa jätetyksi kirjoja kesken, vaikka kuinka tylsistyttäisi, tai jos jättää niin aivan varmasti joskus lukee loppuun.  Jäin miettimään tätä ja tunnistan piirteen kyllä itsessänikin. Jonkinlaisena perfektionistina minun on hankala myöntää itselleni, että en nyt ihan oikeasti vaan tajua jostain kirjasta yhtään mitään eikä itse asiassa vois vähempää kiinnostaa. Muistan hyvin kirjoja, joita olen jättänyt kesken ja kyllä, suunnitelmissa olisi lukea loppuun nekin. Aihe tuli mieleeni, koska olen nyt juuri sellaisessa tilanteessa. Minulla on kesken Monika Fagerholmin 'Säihkenäyttämö' jota olen koettanut ahkerasti lukea. Kuten jo Reeta Karoliinan blogiin kirjoitin, niin kyllä, on siinä paljon hyvääkin. Yhdessä vaiheessa olin kovinkin innoissani. Mutta nyt en vain jaksa. En oikeasti ymmärrä henkilöiden puheita ja ne alkavat ärsyttää. Liikaa porukkaa, liikaa näkökulmia ja liikaa tapahtumia. Ja silti en haluaisi jätt

Liisa Huhta & Rosa Meriläinen - Feministin käsikirja

Kirja on nimensämukaisesti käsikirja. Alussa on feministin kymmenen käskyä, joista jokainen on aina oma lukunsa kirjassa. Ohjeet ovat oikein hyviä! Lukujen yhteyksissä käydään läpi erilaisia teemaan liittyviä asioita - huumoria unohtamatta - ja ihmiset kertovat, kuinka heistä tuli feministejä. Tutkitaan arkipäivän asioita ja erityisesti feminismin ja perheen yhdistämistä aina kotitöiden jakamisesta lasten kasvatukseen. Myös eri feministit käydään läpi, mikä on ehdottoman tärkeää. Ihmisillä kun tuntuu olevan aiheesta harhakäsityksiä eikä aina hahmoteta, ettei ole olemassa yhtä ainoaa feminismiä. Siitä olen erityisen iloinen, että miesten asemaa tuodaan myöskin esille, se kun on omiaan herättämään heidänkin kiinnostustaan. Ja myös noissa esitellyissä feministeissä muuten on pari miestä. :) Hauska lisä olivat eri ihmisten sitaatit sivujen reunoilla. Suosittelen kaikille, jotka haluavat tutustua feminismiin ja joilla on mahdollisesti termejä hakusessa - kirjan lopussa on mainio luette

Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva

Luin tästä kirjasta eri paikoista ja yhtäkkiä tuli hämmennys: Dorian onkin mies eikä nainen! Tätä hämmästelin aloittaessani lukemista. Kirjan päähenkilö siis on kuvankaunis Dorian Gray, josta tämän ystävä maalaa upean taulun. Dorian tulee kateelliseksi kuvalleen, koska se pysyy aina nuorena ja kauniina, hän taas vanhenee ja rumentuu. Niinpä hän toivookin ääneen, että kävisi toisinpäin. Ja niinhän siinä käykin. Dorian ei vain ymmärrä ensin, että kuva heijastaa hänen sieluaankin, ja miehen tehdessä yhä pahempia tekoja muuttuu kuvakin sen mukaiseksi. Oscar Wilde oli tunnetusti homoseksuaali ja luin tätä nyt aika lailla siitä näkökulmasta. Ja aivan suoraanhan siellä pamahti homoeroottinen ihastus aika alkupuolella, mitä kyllä kummastelin ajatellessani julkaisun aikakautta (viktoriaaninen Englanti). Silti se oli oikein viehättävä juonne ja nautin kirjasta muutenkin. Näissä 1800-luvun kirjoissa on sellainen tietty tunnelma ja kielenkäyttö. Ne vaativat alussa usein jonkin verran kärsiväll

Elina Hirvonen - Että hän muistaisi saman

Tämä teos on useimmissa kirjablogeissa jo arvioitu, ja pitihän minunkin tähän tarttua. Kirjan päähenkilö on  Anna, joka alkaa muistella menneisyyttään käyden läpi eri vaiheita elämässään, välillä nykysyyttäkin on välissä. Hän muistaa, miten isä hakkasi pikkuveljeä Joonaa ensi kerran, muistaa myöhemmätkin lyönnit, samoin Joonan skitsofrenian puhkeamisen. Hän muistelee poikaystävänsä Ianin elämänvaiheita ja heidän suhdettaan. Oikein hyvä kirja! Hirvonen on hyvä tunteiden tulkki, ja osaa eläytyä lapsen rooliin. Kirja siis käsittelee sotatraumoja ja perheväkivaltaa. Kirja oli todella surullinen, ja seurassa pitikin jättää lukeminen kesken, kun alkoi itkettää. Yllättäen yksin ollessa ja lukiessa ei enää itkettänytkään. Mielialanmuutos? Lukiessani olin tätini luona, ja hän ei ollut ollut aivan vakuuttunut kirjasta. Hänen mielestään kirjassa mässäiltiin tuskalla ja väkivallalla. Jäin miettimään tätä. Omasta mielestäni näin ei ollut, mutta ymmärrän mielipiteen hyvin. Eihän tämä mitenkään p

Antti Nylén - Vihan ja katkeruuden esseet

Hui. Ihan nyt oikeasti, mitä tästä oikein ajattelisi? Kirjaan on siis koottu esseitä eri aiheista, mm. veganismista, miehuudesta ja dandyismistä. Oli kaikenlaista näkökulmaa ja alkupuhe vaikutti ihan lupaavalta. Mutta mutta. En ihan oikeasti tajunnut oikeastaan yhtään mitään. Onko Nylén lintu vai kala? Luin yhden hänen haastattelunsa ja ymmärsin, että hän pilkkaa esseissään eri asioita ja tahoja. Selvä, kyllähän sitä paljastui sieltä selvästikin, ja välillä tuli oikein hienoja osumia ja oivalluksia. Mutta kun useinkaan ivaa ei erottanut ollenkaan, tai siis minä en erottanut. Yleensä minulla ei ollut hajuakaan, onko kirjoittaja oikeasti tätä mieltä ja onko hän tosissaan. Ärsyttävää. Dandyismistä kertova essee oli minulle raskasta luettavaa, koska siinä ei minusta ollut mitään järkeä. 'Miehen kritiikki' kuulosti houkuttelevalta ja olinkin jo innoissani, että pääsen lukemaan jonkun - oletettavasti - heteromiehen näkökulmaa, mutta sekin romuttui taideanalysointiin ja vaikka mih